Muistatko sen illan ku vikan kerran nähtii, muistatko sen aamun ku mun hiukset hassusti pörrötit muistatko sen päivän ku taivaalta satoi lunta muistatko kun sillon leikittiin enkeleitä, kai sinä et leikkinyt, tiesithän että sinä olet suojeliani. Sut lähetettiin toiselta puolelta aikaa mua suojelemaan, luulen näin. Sä pelastit mut kaikelta vaikka mä välillä kuljin kuin väärinpäin. Sä harjasit aamuisin mun hiukset kun itkin sä autoit illalla nukahtamaan kun mä palelin, mutta miksi et koskaan kertonut että sulla oli kylmä mun lähellä mikset kertonut että ihoni jäädyttää sinut.. Nyt olet vain jääveistos kaunis. mä jäädytin sun suuren lämpimän sydämmesi. Nyt sä laulat mulle tuutulaulun iltaisin, vaikka mielessäni vain. Muistan aina kun viimeisen kerran näin sinut.. kauniit loistavat satusilmät olivat sammuneet. olit nukahtanut ikiuneen. sun aina niin lämmin ihosi oli kylmä ja kova.. olisin halunnut vain käydä viereesi makaamaan ja nukahtaa pois.. jatkaa kanssasi matkaa ajattomuudella, mutta kai oli tarkoitettu että minun oli opeteltava pelastamaan itse itseni. Muistan kuinka kylmä ihosi oli silloin kun sinut viimeisen kerran, mutta paremmin muistan kuinka sain itkeä sinua vastaan ja sinun suuret viisaat silmäsi vain katsoivat minuun. Autoit minut löytämään tien jota kuljen vieläkin. Tulen aina muistamaan kuinka villisti hiuksesi tuulessa hulmusi, kuinka kannoit minua että välillä mietin olitko oikeasti enkeli. No niinhän sinä taisit olla. Muistutit kuitenkin aina että minä olin vain ihminen. muistan aina lämpimän ihosi ja tuoksusi joka huokui sinusta. muistan äänesi joka rauhoitti minua suurimmassakin kaaoksessa. Muistan aina sinut, rakas suojelusenkelini</3