Luulin aina etten tarvi ketään milloinkaan
Huusin kaduilla "tää tyttö pärjää omillaan!"
Mutta kun lähtösi saapui
en ollutkaan niin varma itsestäsi
lähdettyäsi en löytänytkään voimaa itsestäni
Itkin illat muistaen kun sä vielä olit luonani
Itkin päivät tajuten, sä olit se voima mussa
olin kiinnittynyt ja hukassa sussa
En ollut vahva sinä olit
olin heikko sä kannoit mua
Ja nyt hyvin hiljaa kuin kuiskaten
mä todella tajuan sen