IRC-Galleria

heijjeh, oon vieläki hengissä vaikken ookaan päässy nettiin,
äiti on pitäny uskollisesti yhteyttä ja siskokin aina sillon tällön,
Afrikasta tuli synttärilahja ja kirje,
vesimaksu on puolitoistakertainen siihen nähden mitä luulin

tykkään asunnosta ja viihdyn, joskin oon paljon menossa ja ihan kuitti kun tuun kotiin
herään joka aamu ennen seitsemään ja yleensä pakotan itseni nukkumaan ainakin melkein puoli kahdeksaan
tänään juhlin sukulaisissa: päivällinen, jäätelöä, tuoreita marjoja, ilmainen pyykinpesukerta, nettimahdollisuus ja sauna, akustinen piano ja mitähän_kaikkea_muuta (ainakin kissa joka hyppii seinille mutta varoo visusti kynsimästä varpaita -> naurua *kielletyt_kirjaimet*)

netti aukeaa ensikuun alussa, olen soittanut isännöitsijälle ja ilmoittanut postiin ja maistraattiin ja tänään yliopistollekin, kelalla ja verovirastolla on vielä käymättä, olen tutustunut toriin ja lähikauppoihin, kirpputorit vielä kiertämättä, osaan citymarketille prismaan ja yliopistolle, eilen ja toissapäivänä oli kemian luentoja, huomenna opintopiiri, olen ollut vähällä nukahtaa molemmilla luennoilla.


En oikein tiedä pitäisikö kaupungissa katsoa kadulla vastaan tulevia ihmisiä silmiin vai olla kuin ei olisikaan; vilkaista vai jopa hymyillä; leikkiä näkymätöntä vai tervehtiä, ja olen ollut näitä kaikkia sekalaisesti - aina sitä miltä on sattunut tuntumaan. Eilen aamulla kävelin 7 km aamulenkikseni ihan vain saadakseni kuulla että "meillä on jo 5 opiskelijaa töissä mutta voithan sinä tehdä vapaamuotoisen hakemuksen, jos vaikka loppuvuodesta tarvitaan" - eli ei tarvitse mitään työtodistuksia. peijooni, kirjoitan niille kyllä silti että "soittakaa vaan hammaslahden siwaan, juuri sinne minne on tehty vähään aikaa sitten ryöstö, minä olin siellä töissä ja ne lupasivat suositella. mutta se ryöstö ei liity tähän mitenkään..."
sillä matkalla tapasin kaksi hauskaa ihmistä (hauska= saivat minut hymyilemään loppumatkan)

1. oli keski-ikäistä vanhempi nainen, joka vastasi "hyvää huomenta":eeni pysähtyen: "Eikö olekin ihana sää!" ja sen jälkeen että oli miettinyt mitkä kengät laittaa ja että olisi pitänyt laittaa kevyemmät (kuin umpinaiset naisten pikkunahkakengät joita näytti lahkeen alta), ja että oli menossa kauppaan ja lisäsi kuin salaisuuden kertoen että "ostan sieltä yleensä suklaata".
2. tuli vastaan myöhemmin ja oli vanhempi, näytti olevan aamukävelyllä. "huomenta:)" minä sanoin, ja nainen katsoi minuun ei_lainkaan_hämmentyneenä: "huomenta, minä en meinannu tunnistaa kauempaa..." *kielletyt_kirjaimet* :D:D en viitsinyt paljastaa ettei se kyllä tunnistanut lähempääkään...



Tällaista minulle. päivät ovat täysiä, iltaisin kaadun sänkyyn enkä jaksa tehdä mitään. tekemistä riittää ja jalat ovat kipeät, mutta miettikääpäs tätä: viime keskiviikosta (muutin tiistaina) tähän päivään asti en ole käyttänyt hissiä paitsi 1. kun olin kävellyt keskustaan ja takaisin ja tullessani raahasin mukana PerusElinTarvikkeita kuten
* 2kg riisiä
* 2kg vehnäjauhoja
* 1kg suolaa
* 1kg mysliä
ja kaikkea muuta mukavaa, nuo vain muutamana esimerkkinä.
Toisen kerran käytin hissiä kun tulin ylös Ninan, kaverini kanssa. Muutoin olen joka päivä kävellyt yhdeksänteen kerrokseen (tänäänkin kun reppu painoin reilun 4kg). Yhdeksänteen! Otan tämän kuntoilun kannalta, ja säästän taloyhtiön sähköä kun kävelen portaat nykyisin pimeässä. kummia mielihaluja...