IRC-Galleria

Melkoisen kävelymatkan jälkeen Ivan erotti liikettä edestäpäin ja jähmettyi paikoilleen. Hän tarkensi katsettaan ja pikaisen tihrustelun jälkeen hän viimein erotti vampyyrin. Nyt kun Ivan tiesi missä vampyyri oli hänen tarvitsisi enää houkutella se ulos luolasta.
Hän kyllä pärjäisi sille pimeässäkin, mutta ulkona hän olisi varmasti niskan päällä. "Paskat siitä. Pieksen sen sen omalla kotikentällä. Saanpahan harjoitusta," tuumi Ivan. Hän laski toisen käden vyötäisilleen ja vetäisi sieltä kevyen heittoveitsen. Hän nosti sen olkansa korkeudelle ja jäi odottamaan hyvää hetkeä.
Jossain vaiheessa vampyyri lopetti luun jyystämisen ja kohottautui pystyyn. Ivan huomasi hetkensä tulleen ja viskasi veitsen kohti vampyyrin selkää. Valitettavasti vampyyri kuuli kuinka Ivanin takin hiha kahahti ja onnistui juuri ja juuri väistämään ilmaa halkovan veitsen, joka jatkoi matkaansa kohdettaan tavoittamatta, törmäsi luolan seinään ja putosi sitten kolisten luolan lattialle.
Vampyyri syöksähti karjuen kohti Ivania tappavan terävät neljän tuuman pituiset kynnet pystyssä ja valmiina viiltämään hänet riekaleiksi. Ivan torjui ensimmäisen sivalluksen veitsellänsä ja iski samalla vapaan kätensä nyrkin kohti vampyyrin irvokasta naamaa. Vaikka vampyyri olikin nopea, se oli hämmentynyt siitä, että sen vastustaja pystyi näkemään pilkkopimeässä melkein yhtä hyvin kuin se itse. Tästä johtuen isku ei ihan kerennyt osua kohteeseensa, mutta onnistui sentään raapaisemaan vampyyrin päälakea.
Nyt kun yllätysetu oli menetetty Ivan valmistautui pitkään taisteluun vampyyrin kanssa. Iskut satelivat puolin ja toisin, mutta kumpikaan ei onnistunut saamaan näkyvää yliotetta. Molemmat osapuolet taistelivat raivokkaasti ja odottaen, että toinen tekisi kohtalokkaan virheen. Molemmat olivat tosissaan, sillä oli sanomattakin selvää, että voitto tässä taistelussa merkitsisi elämää.
Kun taistelua oli kestänyt noin puoli tuntia, Ivan päätti johdattaa vampyyrin ulkoilmaan saadakseen kamppailun loppumaan. Hän alkoi perääntyä hiljalleen kohti luolan suuta vampyyri vanavedessään. Kun yhä taisteleva kaksikko saapui luolan suun lähistölle vampyyri alkoi selvästi hermostua tajutessaan, minne Ivan oli sitä johdattamassa. Ivan tiesi, että vampyyri saattaisi paeta takaisin luolan uumeniin jos hän ei toimisi nopeasti.
Hän syöksähti eteenpäin näyttäen siltä kuin aikoisi pistää vampyyriä veitsellään rintaan. Vampyyrin torjuessa iskun Ivan tarttui vapaalla kädellään sitä kaulasta ja hypähti rajusti taaksepäin. Kaatuessaan selälleen Ivan iski jalkansa vampyyrin rintakehän päälle ja potkaisi voimakkaasti. Vampyyri lensi Ivanin ylitse kohti luolan suuta. Ivan ponkaisi pystyyn ja käännähti kohti vampyyriä. Nyt vampyyri pääsisi takaisin luolaan vain Ivanin lävitse. Ja se ei olisi mikään helppo tehtävä.
Hetken aikaa kamppailijat tuijottivat toisiaan arvioiden ja sitten raivoisa taistelu jatkui. Ivan painosti vampyyriä perääntymään ulos luolasta. Nyt Ivan oli selvästi niskan päällä, sillä vaikka vampyyrit eivät tuhoutuneet auringonvalossa, niin kuin lapsellisissa saduissa väitettiin, ne kuitenkin hidastuivat ja muuttuivat kömpelömmiksi.
"Aika ottaa käyttöön järeät aseet," tuumi Ivan ja ponkaisi taaksepäin, irti taistelusta. Hän iski puukon vyöhönsä ja vetäisi selästään miekkansa. Ivan syöksyi kohti vampyyriä ja sivalsi miekalla yläviistosta kohti vampyyrin päätä. Vampyyri nosti kätensä ja torjui iskun metallinkovilla kynsillään.
Juuri sitä Ivan oli toivonutkin. Hän iski pontena toimivan terän kohti vampyyrin kurkkua. Vampyyri kerkesi melkein väistää. Ilmaa halkova terä iskeytyi ihoon. Se upposi syvemmälle ja syvemmälle vampyyrin olkapäähän. Vampyyri karjahti kivusta ja syöksähti taaksepäin tutkiakseen haavaansa.
"No, mikä kestää," ajatteli Ivan, joka ei malttanut odottaa, että saisi iskeä kiiltävän terän syvälle vampyyrin lihaan. Ivanin suureksi hämmästykseksi vampyyri pyörähti ympäri ja lähti juoksemaan syvemmälle metsään. Ivan huudahti kirouksen ja lähti jahtaamaan vampyyriä. Kun hän viimein pääsi näköetäisyydelle, vampyyri oli kiipeämässä korkeaa rinnettä ylös.
Ivan paiskasi miekkansa maahan ja vetäisi selästään pitkäjousensa. Hän asetti nuolen nuolihyllylle ja jännitti jousen jänteen niin kireäksi kuin mahdollista. Melkein ollenkaan tähtäämättä Ivan rentoutti sormiensa lihakset päästäen jänteen vapaaksi. Jänne sinkosi helähtäen nuolen matkaan. Nuoli syöksyi ilman läpi viuhuen ja iskeytyi sitten syvälle vampyyrin niskaan murtaen nikamia sirpaleiksi.
Vampyyri nousi pystyyn, korahti, kaatui selälleen maahan ja vieri rinteen juureen nuolen vielä törröttäessä sen niskassa.
Ivan asteli vampyyrin luo kiinnittäessään joustaan takaisin selkäänsä.
Päästyään maassa hervottomana retkottavan ruumiin viereen Ivan vetäisi vyöstään kaksi karkeaa metsästyspuukkoa. Hän katseli hetken vampyyriä, joka oli vielä juuri ja juuri hengissä.
Ivan polvistui ja sanoi vampyyrille:
-Verenimentä loppuu nyt sinun osaltasi. Nähdään helvetissä.
Tämän sanottuaan hän survaisi puukot kahvoja myöten vampyyrin silmiin.
Vampyyri rupesi sätkimään ja karjumaan veret seisauttavasti.
Lopulta kuitenkin vampyyri hiljeni ja sen sielu, jos noilla sydämettömillä olennoilla yleensäkään oli sielu, irtautui sen ruumiista. Ivan vetäisi puukkonsa vampyyrin silmistä ja leikkasi vampyyrin kaulan poikki.
Puhdistettuaan veitsensä ja kiinnitettyään vampyyrin pään sen hiuksista vyölleen Ivan lähti marssimaan kohti kaupunkia. Kaupungin kaduilla kulkeva Ivan rupesi pian herättämään huomiota. Ihmiset parveilivat hänen ympärillään, huudahtelivat toisilleen ja osoittelivat Ivania ja hänen vyöllään roikkuvaa vampyyrinpäätä. Ivan ei välittänyt väkijoukosta, vaan marssi suoraan kaupungintalolle.
Pormestari oli uppoutunut töihinsä, eikä huomannut kun Ivan asteli sisään. Vasta vaimea tömähdys herätti hänen huomionsa. Pormestari nosti katseensa ja kavahti huudahtaen puolitoista metriä taaksepäin nähdessään pöydällään irtileikatun pään. Pään pitkät neulanterävät hampaat olivat irvessä ja silmäkuopista valui verta, visvaa ja hyytelömäistä ainetta, joka joskus oli ollut vampyyrin silmät.
-Tulin noutamaan palkkiotani, sanoi Ivan pormestarille, joka vieläkin tärisi järkytyksestä.