IRC-Galleria

Varhain seuraavana aamuna Ivan heräsi yllättäen kuullessaan kovaäänistä ulvontaa. Hän hypähti pystyyn ja jäi kuuntelemaan tuota aamun hiljaisuuden lävistävää ääntä. Se ei tullut kaukaa eikä se ollut ihmisen ääni. Kaikesta päätellen Ivan arveli sen olevan suden ulvontaa. Mutta se ei ollut normaalia ulvontaa, vaan tuskan täyttämä avunhuuto. Suden, joka tuolla tavoin ulvoi, täytyi olla kovissa tuskissa.
Ivan päätti lähteä tarkistamaan mistä oli kyse. Hän nappasi mukaansa pari veistä, mutta jätti muut varusteet vielä joen rantaan.
-Pysy täällä ja vartioi varusteitamme, Ivan sanoi Vasamalle ja lähti kävelemään kohti paikka, josta uskoi äänen kuuluvan.
Käveltyään hetken metsässä Ivan tuli aukion reunaan. Hän jäi metsän laitaan ja vilkaisi aukiolle. Keskellä aukeaa makasi maassa susi, joka oli selvästi pahasti haavoittunut. Sen turkki kiilsi verestä ja se ulvoi tuskaansa puiden latvoille. Ivan tarkisti että missään ei ollut muita susia vaanimassa ja astui sitten aukiolle.
Susi huomasi hänet heti ja katsoi häntä epäluuloisesti ja valmiina puolustautumaan, mikäli muukalainen osoittautuisi vihamieliseksi. Ivan pysähtyi parin askeleen päähän sudesta ja rupesi puhumaan sille rauhoittavasti.
-Älä pelkää, ystäväni. En aio sinulle pahaa. Anna minun tulla katsomaan voinko auttaa sinua, oi jalo eläin.
Susi katsoi Ivania hetken varuillaan ja sitten sen katse vaihtui anelevaksi. "Auta minua," sen katse tuntui sanovan. Ivan astui lähemmäs ja polvistui suden viereen. Haavat eläimen kyljissä ja selässä olivat todella pahannäköisiä ja tuottivat varmasti sudelle hirvittäviä tuskia. Myös suden päälaella oli ilkeähkö viilto. Tarkasteltuaan haavoja lähempää Ivan totesi niiden olevan karhun kynsien tekemiä. Tämä susi oli siis taistellut metsissä vaeltavaa karhua vastaan.
Ivan kiskaisi vyöltään nahkaleilin, jossa säilytti pyhää vettä. Hänellä ei ollut aavistustakaan parantaisiko vesi suden haavat, mutta hän aikoi kokeilla. Ivan kaatoi lorauksen vettä suden kyljelle ja rupesi hieromaan sitä haavoihin.
-Pysy paikoillasi, ystävä. Tämä saattaa kirpaista, mutta mikäli tämä toimii, olet jaloillasi jo huomenissa.
Susi irvisti veden alkaessa poltella ja kutoa haavoja yhteen, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Aivan kuin se luottaisi minuun, tuumi Ivan lievästi hämmästyneenä.
-Yritä hakeutua suojaan ja jää sinne lepäämään. Seuraavana aamuna haavojesi pitäisi olla jo parantuneet. Minä lähden nyt takaisin leirilleni. Jää hyvästi, ystävä. Suojelkoot Metsän henget parantumistasi.
Tämän sanottuaan Ivan lähti kävelemään takaisin leiripaikalleen, jossa Vasama otti hänet vastaan kysyvä ilme silmillään.
-Pelastin erään suden, Ivan sanoi hevoselleen.
-Hän oli suurissa tuskissa ja vammansa vakavat, mutta hän kyllä paranee.
Vasama katsoi häntä hetken ja jatkoi sitten ruohon syömistä. Ivan istahti maahan ja rupesi väsäämään nuotiota aamiaisen valmistusta varten. Paistellessaan lihaa Ivan rupesi miettimään matkansa määränpäätä...
Ivan havahtui mietelmistään kuullessaan metsästä kuivan karahkan napsahduksen. Hän pyörähti salamana ympäri käsi veitsen kahvalla. Ivan hämmästyi kun näki, että metsästä astui esiin sama susi, jota hän hetki sitten oli auttanut. Susi seisahtui metsän reunaan ja jäi siihen katsomaan Ivania pää kallellaan.
"Se on varmaankin haistanut paistamani lihan hajun," tuumi Ivan. Hän katseli hetken tätä uljasta eläintä, joka näytti hieman rähjäiseltä, mutta silti niin kuninkaalliselta. Sitten hän viittasi sutta tulemaan lähemmäs ja sanoi:
-Sinulla on varmaan nälkä. Tahtoisitko lihaa?
Ivanin ihmetys oli suuri kun susi astui lähemmäs ja nyökkäsi. Ivan katsoi eläintä suu auki hämmästyksestä.
-Ymmärrätkö sinä puhettani, hän kysyi sudelta, joka nyökkäsi vastaukseksi.
-No johan onÂ…
Ivan oli kyllä kuullut mahtavia tarinoita eläimistä, jotka ymmärsivät ihmisten puhetta, mutta hän oli aina pitänyt niitä pelkkinä satuina, tarinoina, joilla viihdytettiin lapsia ja ystäviä leirinuotiolla. "Ehkä ne olivatkin enemmän kuin pelkkiä sepustuksia," tuumi Ivan edelleenkin hämmästyneenä.
Ivan antoi sudelle palan lihaa ja suden syödessä ateriaansa hän silitteli hellästi sen selkää.
-Huomasin haavojesi olevan karhun aikaansaannoksia. Pakenitko karhua kun se pääsi niskan päälle?
Susi pudisti päätään.
-Voititko sinä stten karhun, kysyi Ivan leikillään, ja hämmästyi täysin suden nyökätessä suu täynnä lihaa. Kuninkaan voimakkaita ja raivoisia sotahurttiakin tarvittiin ainakin kymmenen raavaan karhun kaatamiseen ja tämä susi oli tappanut sellaisen aivan yksin.
-Onko sinulla nimeä?
Susi pudisti päätään.
-Sitten kutsun sinua nimellä Argenteus hopeisena hohtavan turkkisi kunniaksi. Miellyttääkö tämä nimi sinua, ystäväni?
Susi nyökkäili hurjasti ja päästi sitten hyväksyvän murahduksen.
Ivan katsoi sutta syvälle silmiin ja susi katsoi kiinteästi takaisin. Jostain syystä Ivanilla oli tunne, että tämä susi tulisi kulkemaan pitkiä matkoja hänen rinnallaan.

,,,,....,,,,....,,,,

Jos tulee mieleen mitään palautetta, niin sanokaa toki. Kaikki rakentava kritiikki otetaan iloisena vastaan. :) Ja olkaa toki rehellisiä. :D