huudan apua jokaisella kyvylläni
näytän kurjalta ja voin huonosti
rippeet, jotka jäljellä ovat elävät heikosti
anon armoa
jokainen hetki tässä
tämä hento huokauskin
saa minut murtumaan
varisen hiekkana lattialle
revin itseäni kohti lämpöä
mutta jäätyneet jalkani eivät seuraa
huudan sinua
tuuli puhaltaa minut kattoon
kaiken sen mitä on enää jäljellä
syke hiipuu
sadat kiroukset minä langetan
turhaan katoan lattialle
kasaksi pölyyn
loppu lipuu laivana kohti
miten se kutsuu
vetää mukanaan
juovun samasta hulluudesta
kivusta ja katkeruudesta
se oli historiaa
se oli unohdettu
sitä ei kaivattu
ei enää
mutta näyttää siltä, että
se mitä ei kaivata
odottaa nurkan takana
minä odotan sinua