IRC-Galleria

huudan apua jokaisella kyvylläni
näytän kurjalta ja voin huonosti
rippeet, jotka jäljellä ovat elävät heikosti
anon armoa

jokainen hetki tässä
tämä hento huokauskin
saa minut murtumaan
varisen hiekkana lattialle

revin itseäni kohti lämpöä
mutta jäätyneet jalkani eivät seuraa
huudan sinua

tuuli puhaltaa minut kattoon
kaiken sen mitä on enää jäljellä
syke hiipuu

sadat kiroukset minä langetan
turhaan katoan lattialle
kasaksi pölyyn

loppu lipuu laivana kohti
miten se kutsuu
vetää mukanaan

juovun samasta hulluudesta
kivusta ja katkeruudesta
se oli historiaa
se oli unohdettu
sitä ei kaivattu
ei enää

mutta näyttää siltä, että
se mitä ei kaivata
odottaa nurkan takana
minä odotan sinua

Toisinaan ihminen ei ymmärrä kuinka tökerösti käyttäytyy.
Harvoin on enää tehnyt mieli lyödä luurit lukkoon ja räjähtää. Nyt rima alkaa hiljalleen lähestyä.
Ymmärrys oman mielen liikkeille on erittäin pieni. Miksi sitä yllättäen haluaisikin näyttää kaiken vihan taas kun useimmiten tyytyy hymyilemään ja ajattelemaan positiivisesti.
On oikeastaan vapauttavampaa purkaa tunteitaan kuin myhäillä odotusten mukaisesti. Kyllä minä vielä näytän mitä kutsutaan vihaksi.

"One step further down the line as the flood begins to rise
You're on your knees faking ambition
Now close your eyes and bleed"

Nyt rupes Mokoma maittamaan :} No syksyhän tässä on ja Mokoma on minusta syksymusiikkia, liekkö osaksi Marras kappaleen vika :P Voi voi, kyllä kuulostaa hyvältä! Pelasti kyllä eilisen katastrofin ja helpottaa tähän aamuiseen käden ärhentelyyn (: Voisi siis ottaa lääkkeet kouluun mukaan.
!! Ja nyt sitten alko soimaan marras <3

En halua uusia tätä päivää...

Historian YO.... Eikä edes oikeasti jännittäny. Aamu meni jouhevasti ja oli mukava kävellä kouluun. Mitään ei unohtunut, kaikki vaikutti niiiiiiin täydelliseltä. Koetilannekin alkoi mukavasti, eikä vieläkään jänittäny. Vähän kädet tärisi, mutta sitä tulee normi kokeissakin. Koetehtävien saanti lannisti mielen...

Ihan huonoja kysymyksiä, pari melko "helppoa" aihetta. Ei silleen, ettenkö olisi keksinyt mitään kirjoitettavaa, olisin vain mieluusti kertonut yksityiskohtaisemmin esimerkiksi toisesta maailmansodasta tai kuuban kriisitö / korean sodasta, mutta ei! Myh.

Toisen esseen jälkeen alkoi ihana päänsärky, mikä yltyi kovimmaksi säryksi, minkä olen koskaan päässä kokenut. Tuskailin vielä pari esseetä ja levähdin. Alkoi jo oksettaa ja pyörryttää, mutta sain onneksi jotain pientä paskaa rääpellettyä kahteen viimeiseen esseeseen.

Käsittämättöän ikävä kokemus ensimmäiseksi koekerraksi. Pitää siis ottaa särkylääkkeet mukaan ensikerralla..

Noh, kun kokeesta lähdin hain pyörän linja-autoasemalta ja TATAA kaadun.. Takalokari irti ja käsi paskaks eikä kukaan silminnäkijä tee muuta kuin irvistä ja jatka matkaansa onnellisena. Eipä siinä silleen pahasti käyny, käteen vaan sattu vitusti, mutta sen lokarin kanssa oisin tarvinnu apua :DD Se jäi jumiin sinne pyörän mutkiin, että oli aikamoisen pitkä riuhtominen sen setvimisessä.

Kotiin päästyäni alkoi haavan puhdistus ja sain nipin napin ne ärräpäät kuriin. Kyllä se iho oli mukavasti lähteny poijes... Päänsärky ei auttanut kurjaa oloa yhtään. Ibumaxia nassuun, harsopaperia haavaan ja sänkyyn. perkule, se koe saa luvan mennä läpi.

Onneksi on bändejä, jotka saavat kamalimmatkin jumputukset kuulostamaan minun mukiin meneviltä, hurraa The Baseballs!!

Muun muassa umbrella soi ja don't cha :DD

Ja tänään on torstai ja huomenna KULTA!!! <3<3<33 Ooooooi vooooooi :}
I'm so happy!

Sitä ennen kerho :\ Jänskättää. Toivottavasti on muksaa.

ja huomenna rento päivä (:

Jes kone toimii (kiitos suuri Nikolle). Nappiskin toimii ;D

Päivä oli rankka, mutta se on nyt ohi! huhhuh. Huomenna kohti Joensuuta, en malta odottaa <3
Pääsee pois ja ehkäpä voisi olla ikävöimättä näin paljoa.

Ensi viikonloppu on varmasti jotain kauhean ihanata (kulta tulee ja samoin myös historiankirjoitukset :S)

" everytime our eyes meet
this feeling inside me
is almost more than i can take
baby when you touch me
i can feel how much you love me
and it just blows me away
ive never been this close to anyone or anything
i can hear your thoughts i can see your dreams

i dont know how you do what you do
im so in love with you
it just keeps gettin better
i wanna spend the rest of my life with you by my side
forever and ever
every lil thing that you do baby im amazed by you

the smell of your skin
the taste of your kiss
the way you whisper in the dark
your hair all around me
baby you surround me
and touch every place in my heart
oh it feels like the first time everytime
i wanna spend the whole nite in your eyes "

Ja ihanin koulupäivä.Torstai siis, noh ei voi mitään :D Oli mukava keskiviikko :P Tänään jatkuu, jos vain seuraa saan!

Tai no onhan se päivä jo vaihtunut.

Kuvahan siis on muuten otettu meidän ihanalta Helsinki-Turku-reissulta. Junamatkat olivat yhtä ilmeilyä ja maisemabongausta (ainakin minun osalta). Kyseinen kuva nimittäin tupsahti keskeltä minun ottamia auringonlaskukuvia, spontaaniutensa (?) ja kauneutensa takia se tiivistää minun ajatukset kouluun menosta! (: Mitä hemmettiä sepostan...

Huhhuh, loma oli lyhyt.
Mjäh. Pakko se on raahautua kouluun...
Toivottavasti ei ole kamalan ranggaa...
Ja on kultaakin ikävä....
Myh.

Sitten vielä vähän käännetään veistä haavassa:

" Muistan kaikki heinäkuut, ei oltu niin kuin muut.
Muistan merimiesten kasvot arpineen, kun laivat saapui satamaan,
toi merten takaa miehet maailman mukanaan.
Ei ollut meillä mammonaa maallista juuri ollenkaan.
Silti keisareiden lailla kuljettiin.
Aamuun asti valvottiin, korvaan tytön vieraan maan me kuiskattiin.

Tää yö on aikaa, me ei mennä nukkumaan.
Jos uskot siihen taikaan, on sun tähtimerkit kohdallaan.
Ja pienen hetken koko maailman omistaa
sä saat. En helminauhaa tahdo sadun kaukomaan,
mä vain jos voisin rauhaan ikuiseen tän maailman tuudittaa.
Nyt muistoissa on nuoruuteni heinäkuut. Ei oltu niin kuin muut.

Ei paljon mietiskelemään taidettu aina ehtiikään,
et joskus hiukset tummemmatkin harmaantuu.
Ja ympärillä jatkaa vaan suurensuuri maailmanpyörä kulkuaan "

ja lukemaan.

Viimeinen työpäivä oli ja meni! JEI!