Heräsin juuri kauniseen utopistiseen ajatukseen vapaudesta. Ei kukaan joka kertoo mitä tehdä ja milloin. Ei herraa eikä rouvaa jota palvella, eikä maata jota puolustaa. Ei velvollisuuksia ketään tai mitään kohtaan. Olen oma herrani.
Tietenkin tuokin on vain ajatus, mutta kaunis ajatus. 200 aamua palvelusta takana ja 70 siis vielä edessä, mutta aika lentää kuin keihäs useiden päiden lävitse. 200 tuntuu hyvältä, niin hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu silti se, että 70 päivän päästä kotiudun reserviin ja teen elämälläni jotain, en tiedä mitä ja missä. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.