IRC-Galleria

Tää on varmaa aika täynnä niit mun ihanii kirjotus virheitä.. Koitan kirjoittaa aivan mielettömän nopeeesti... koska mua odotetaan kattomaan Dino ohjelmaa... :D

Ihanaa oli piiiiiitkiin aikoihin päivä jolloin en suurintaosaa ajastani käyttänyt asian murehtimiseen.
Aamulla sain ajatuksen , että pakko päästä pois kotoonta, pakko saada muuta ajateltavaa ja sehän kyllä toimikin... Isoäitini tuli hakemaan minut ja Miron heille, josta Elina haki minut ja menimme kouvolaan.. Kävin ostamassa Villelle joululahjan..(juu..partakoneen... ) sieltä sitten mentiin takaisin mammalle. Elina heitti mut ja Miron kotiin joskus 3 maissa.. Tein siinä sitten ruuan ja laitoin kahvit.
Sitten lähdettiin kouvolaan uudestaan, kun ville oli tullut töistä ja syönyt.. Miro oli sen aikaa Sannalle koska mukaan tarttui Mirollekkin lahjajuttuja (mm:Dino kirja) . Nyt onkin suurin piirtein kaikki lahjat hankittu...

-Mirolle (8kpl)
-Ville (2kpl)
-Elisalle
-Sannallle
_elinalle
-Antille
_Pinjalle
-Artulle
-Millalle

Tää aika on menny niin sumussa etten oo oikeesti edes tajunnu, kuinka lähellä tuo joulu onkaan... maanantainahan kävin ostamassa 40:llä joulukoristeita tiimarista, ja samana päivänä tarrtui K-kaupasta kärriin lumi-ukkovalot... Jouluverhot oon sentäs "ajoissa" saanu paikalleen.

Eilen illalla/yöllä kun paketoitiin villenkanssa noita lahjoja.. Naurettiin kun muisteltiin miten joulut on minun osaltani menneet (ei tämä eikä edellinen,koska silloin kärsin masennuksesta, enkä ollut vielä hakenut apua) Kuusi on jo reilun viikon ennen aattoa sisällä, samantien on ollu lahjat kuusenalla, joulukortit kirjoitettuna jo marraskuussa, piparitaikinat pakkasessa ekana päivänä joulukuuta, jouluostokset kaikki ostettu jo puolessa välissä joulukuuta. Kynttelikkö ilmestynyt ikkunaan parhaimmillaan jo marraskuun alussa.... Rakastan joulua todella plajon, olen aina halunnut panostaa siihen... Mutta kyllä nyt harmittaa taas kun tää on menny tässä kaameessa häslingissä, niin on joulujutut jääny PIKKASEN vähemmälle... Mutta onhan tässä vielä jonkinverran aikaa... Tehtävänä ois vielä...

-Uusi satsi pipareita
-uusi satsi joulutorttuja
-Imelletty perunalaatikko (PAKKO tehä aina ite, tai ei oo jouluu... )
-Kauppalista kasailla pikkuhiljaan, ettei sitten aattona puutu MITTÄN ruokapöydästä, eikä muutenkaan..
-Jonkin näkönen joulusiivo
-Korttien "jakelu"
-Harrin joululahja pitäs saada valmiiksi.. (toinen lapanen ja toisen lapasen peukku uupuu..)
-Muutaman lahjan metsästys
-lahjojen "jakelu"
-Askartelut JOS vaan enää mitenkää, missää välis kerkeen...

Ja kyllä tiedän että se joulu tulee vaikkei kaikkea ois ehtinytkään tehdä... :)

Tässä omituistakin omituisemmassa tilanteessa on kyllä huomannut että ihmisiltä saa aivan kamalasti neuvoja :D Ja suurin osa niistä onkin niitä "tunteettomia" :unohda , lähde,ja jätä...
Muutama muukin neuvo sentään oli päässyt livahtamaan tähän sekasortoon:Anna aikaa, korjaa , ja selvitä asiat ...

Neuvoja on kaikkia kuunneltu, mutta niihin ei ole tartuttu, jos ne eivät ole tuntuneet oikeilta.
Itse noudatin nyt Villen neuvoa.. Ja sen keinoilla koitetaan porskuttaa eteenpäin, vaikka joka toisella askeleella ollaankin rähmällään. Mutta mitä sitten, ollaanhan ma aina noustu ylös..

Itse voin sanoa ja rehellisesti sanonkin... että, mun ajatukset ei vielä ole kasassa. Ja toivon että ne joskus tulisivat sitä kuitenkin olemaan... liimaa, teippiä ja jopa saksia tullaan tarvitsemaan siinähommassa ja reilusti.

Mutta pointtinihan siis todellakin oli se...
Että sunnuntaina on keskusteltu tähäntilanteeseen liittyvien henkilköidenkanssa. Ja Maanantaina ollaan keskusteltu ulkopuolistenkanssa.... Asioita vatvottiin, käännettiiin ja venytettiin.
Syntyi jonkinlainen alustava Päätös..eli suunta mihin mennä...
Koitamme aloittaa pikkuhiljaa suhdetta uudestaan... Jos se kuitenkin osoittautuukin ajankanssa mahdottomaksi (tai tulee ihan missävaiheessa vaan...eteen asioita jotka painaa paljon tämän asian kohdalla) .. sitten Jaetaan tavarat.. mutta ainakaan ei kukaan pääse meille sanomaan, etteikö me oltais yritetty..

Ja käy miten käy, TÄSTÄ ei voi olla suunta kuin ylöspäin....
*hakee tikkaat, ja rupee kiipeämään*

"ei enää viinaa minulle!"
"ei enää viinaa minulle"
"ei enää viinaa minulle"

Yksin himassa viettämässä perjantai iltaa..
seuranani ne kaikki tyypit jotka mesessäni ovat kirjautuneet ja 12pulloa olutta :) en siis valita...
Villen pitäis myös tulla jossain välissä piipahtamaan ainakin tupakanverran, ja heittää sit mut näillä näkymillä Maijalle... ja siellä sitten ehkäpä meneenki loppuilta, ja sitten soitto tyttikselle <3 joka sit heittää mut himaan pötköttämään...

Aamulla krapula ja vapina...
Mutta aamuun on vielä aikaa.. sitä ehtii sitten murehtia silloin, eiköstä näin... no sitähän minäkin.. :)

Nähty!

Kommentoi tähän NÄHTY, jos olet nähnyt minut joskus reality maailmassa.
Sen jälkeen kopioi tämä ja lisää omaan blogiisi ja katso ketkä ovat bonganneet sinut!

Nyt kun pahin shokki on ohi, pystyn keskittämään ajatukisiani EDES pieneksi hetkeksi.. Käytän sen hetken korttien katsomiseen.. Tuossa ne taas edessäni lepäävät odottaen tulkintaa.. pelottaa katsoa niitä.. Entä jos ne eivätkään anna toivoa vaan lupaavat huonoa... noh sittenhän sitä ei tarvitse ottaa vakavasti...
Nyt lähtee...
1.Kysyjän mielentila tällä hetkellä. Persoonallisuus ja tapa reagoida erilaisiin asioihin.:
Tunne-elämän kehittäminen ja muiden huimioiminen ovat huonollatolalla. Kielteiset asiat eivät pysy salassa, vaan aiheuttavat kriisejä ja yhteenottoja.omiin oloihin vetäytyminen voi astua kuvioihin myöhemmässä vaiheessa. Suhde omaan itseensä on antoisa. Voimien yhdistäminen kumppanin kanssa ei ole kovin yksinkertaista tällähetkellä. järki ja tunteet pitäisi osata tasapainoittaa, jotta kumpikaan ei pääsisi yksin hallitsemaan tilannetta. kompromissin tekeminen on ainoa todellinen vaihtoehto.

2.Perhe ja koti.kodin olosuhteet ja ihmissuhteidenlaatu:
yksi virhe johtaa nyt helposti toiseen.menneiden toistaminen olisi nyt virhe. nyt kannattaa kerätä rohkeutta uusille urille siirtymistä varten. otollisiin tilaisuuksiin tarttuminen edellyttää henkistä valmistautumista muutokseen.mahdollisuuksia ja tilaisuuksia on paljon, mutta niihin tarttuminen edellyttää luottamusta tulevaisuuteen. omia vahviuuksia ja heikkouksia tulee kartoittaa. tasapainon saavuttaminen tunneasioissa vaatii suurta taitoa ja keskittymistä. menetetty luottamus kannattaa hankkia takaisin kohtaamalla avoimesti hankalat asiat. liiallista kuohuntaa tulee välttää jotta ei ajauduta peruuttamattomiin tilanteisiin.

3.Mitäkysyjä tä ll hetkellää elämässään haluaa. tiedostettuja tiedostamattomia tunteita.:
Ajatusten puhtaus on tärkeä ase vaikeuksia vastaan taistellessa.Ongelman selkeyden puute, ei tarkkaa tietoa tai käsitystä siitä mitä odottaa tai haluaa. Pelko samentaa ajatuksia. Aikaisemmat ponnistelut tunne-elämän alueella palkitaan tasapainolla ja mielenrauhalla. Itseluottamus ja sopusointu vallitsevat.Piilevät vaikeudet ovat tulossa esiin pinnanalta ja ratkaisuja vaaditaan. jokin jakso elämässä päättyy tehden uudenalun mahdolliseksi. rehellisyys, suoruus ja rohkeus suojelevat kompastumiselta monimutkaisiinkiemuroihin ja ihmissuhde peleihin.

4.toiveet,odotukset pelot tai millä keinoin kysyjä toiveitaan toteuttaa:
Omakuva on todellisuutta kauniimpi. romanttisuus, kodin henki ja rakkaat ihmiset ovat tärkeimpiä asioita. taiteellisuus saa monenlaisia ilmenemismuotoja. seksuaalisuus on voimakasta. Kolmannen tahon hajaannuttava vaikutus on selvästi nähtävissä.Tasapaino on uhattu ja kilpailutilanne synnyttää ristiriitoja. toiminta muuttuu innottomaksi hja tavoitteet katoavat. syntynyt epäjärjestys voi vallita pitkälle tulevaisuuteen.,Onnistumiselle on edellytykset jos osataan toimia riittävän ponekkaasti. syntyy paljon uusia ajatuksia. ihmissuhteita on laiminlyöty.

5.yllätystenpakka:
Taloudellisesti turvallinen tilanne sallii uuden yrityksen jossain tärkeässä asiassa. Nyt on aika alka kerätä varallisuutta, jonka voimalla pääsee pitkälle eteenpäin. Tasapaino ja hyvinvointi tulevat vallitsemaan. Kaksi tietä tulee erkanemaan toisistaan, mutta todellinen ratkaisu jää silti uupumaan. On kovin vaikea tehdä lopullinen päätös. Tuntuu mieluisammalta paeta todellisuutta kuin uja unohtaa kaikki ponnistelu tulevaisuuden eteen. Tätä jakso tulee seuraaman vääjäämättä uusi, parempi alku.Rakkaus saa uusia ja ulkosia ilmenemismuotoja joka voi johtaa suhteeseen toisen ihmisen kanssa.

6.Lähitulevaisuu, päivät, viikot tai kuukaudet:
Rakentamisen yksi vaihe on saatettu päätökseen. Edessä uusi jakso, johon tulee valmistautua perusteellisesti.Luvassa menestystä jos vain alun kaaoottisuudesta slvitään. Uuteen vaiheeseen siirtyminen vaatii uskallusta ja joustavuutta.Ei ole oikein tyytyä siihen mitä on nyt saavutettu vaan täytyy yrittää pyrkiä parempaan. Turvallisuuden tavoittelu tulee nyt johtamaan päinvastaiseen tulokseen. Otollisiin tilaisuuksiin on tartuttava. Muutoksen vaatima voima ja etenemis mahdollisuudet ovat selkeästi esillä.tavoitteisiin pyritään nopeasti ja suoraviivaisesti. Jotakin uutta saavutetaan.

7.Kaukanainen tulevaisuus vuosia eteenpäin:
Järki voittaa tunteet, itseluottamus nousee. Äly voittaa tunteet ja vasitot.Vallanhalu voi koitua itselle vahingoksi jos sille annetaan kokonaan periksi. Kaikki sulautuu kuitenkin lopulta yhteen ja vallitsee tasapaino aasioiden välillä. Ulospäinsuuntautuminen ja itsevarmuus johtavat vakaalla tavalla kohti asetettuja tavoitteita.

Erikoiskortit...
-VALINTA ON VÄISTÄMÄTTÄ EDESSÄ
-ONNI EI ENÄÄ OSU SAMOJEN KOHDALLE.
-MUILTA SAADUT NEUVOT ON LUOTTAMUKSEN ARVOISIA
-YSTÄVYYTTÄ
-ERIMIELISYYKSIÄ JA HANKALUUKSIA


Että tämmöstä.. Päättäkööt sitten itsekukin (joka tän on erehtynyt lukemaan) että tietääköhän nää kortit mistään mitään.. itse oon päätökseni kyllä näidenkorttien suhteen tehnyt...

Tämä suhde on ohi.. se vetelee nyt viimisiä hengenvetojaan.
En tiedä olenko valmis aloittamaan "uutta" suhdetta, en ainakaan niin kauan
kuin nämä kipeät asiat roikkuvat mukana, ja jos en niitä saa pois karistettua, niin silloin tiedän etten pysty siihen, en pysty.. En ainakaan pitkiin aikoihin.Liekö edes koskaan...

Mutta koska tämä JOSKUS oli jotain kaunista (tai ainakin minä niin luulin) hyvää, ihanaa , tasapainoista ja onnellista , haluan koettaa taistella tunteitani vastaan niitä tunteita jotka sotkee ja muustamaala kaiken kauniin..muistoja myöten..pois. Ehkä olen uhkarohkea sitä yrittäessäni, mutta ei haittaa.. mitään en voi enää menettää tässäsuhteessa.

tällähetkellä tunnen vaan vihaa, surua ja tuskaa...
Itseäni en kykene enää vihaamaan, enkä syyttämään, sillä minun virheeni johti siihen että minua kohdeltiin vihdoinkin oikeudenmukaisesti. Minulle annattin mahdollisuus ottaa takaisin se rakkaus joka minulta on VARASTETTU..
Ja kuinka minua on kohdeltu väärin, kuinka minulle on tehty asioita, joita en IKINÄ olisi hyväksynyt..

Tulevaisuudessa .... sitä haaveili talosta, lapsista ja muusta..
ne häipyi kuin savu ilmaan...
Nyt haaveilen vaan siitä että saisin itseni kasaan, en halua hukkua enää ikinä sinne masennuksen syövereihin missä kävin.. se ei ole elämää ja siitä on vaikea selvitä...
Haaveilen... että tämä kaikki on vain saatanan pahaa unta!!!


HERÄTTÄKÄÄ MUT!!!!
sanokaa että kaikki on hyvin!! Sanokaa että mikää mitä tiedän ja muistan ei ole totta!!
HERÄTTÄKÄÄ MUT!!!
Sanokaa että se oli unta!!
HERÄTTÄKÄÄ MUT!!
Sanokaa että olen onnellinen!
HERÄTTÄKÄÄ,HERÄTTÄKÄÄ NYT!!!
Tai pelkään... etten enää koskaan herää...

:`(

Peiton alle totuus peitetään.
Valheisiin tuhansiin meidät kääritään.

Ja tätä näytelmää turha on kai loppuun esittää.
Ei mikään voisi enää viiltää syvempää.

Niin turhaa valheen päälle rakentaa.
Luottamaan uudestaan en voisi milloinkaan.
Niin paljon sanomatta jätetään.
Voi kun aikaa olisi enemmän.

Tyhjään tuijottaa, kun aamu herättään.
Kirottu kulkemaan ilman päämäärää.

Unelmat kuin savuna ilmaan katoaa.
En tahtois jäädä tähän enää hetkeksikään roikkumaan.

Miksi ihminen rikkoo oman luomuksensa, oman kauniin palapelin.
Laittelee joukkoon epäsopivia paloja?
Vaikka itsekin olen omin pienin käsin ollut tuhoamassa tätä kaikkea,
Miksi en pysty ymmärtämään?

(Mun pää on niin sekasin..
ja oon niin väsynyt. Koita tässä saada itsensä kasaan ja jaksaa
olla iloinen ja pirteä lapsenkanssa. Se on vaikeaa kaiki on vaikeaa..)

Meillä oli käsisämme kaikki mitä joskus toivoimme,
ja me tuhosimme sen yhdessä.
ja en koskaan osannut edes aavistaa...
Että tämänpäivän löytäisin edestäni...jälleen...
Aina jaksoin uskoa sanontaan "vaikeuksien kautta voittoon"
Mutta ollaanko nyt niin syvällä kuopassa, että sieltä ei enää nousta?
Jaksaako sitä vaan uudestaan nousta pohjalta, odottaen ja peläten vaan
uutta putoamista...

Käsissä ne palat mistä tämä meidän palapelimme oli joskus kasattu.
Palat on rikki, jokunen jopa puuttuu.
Heitetäänkö roskikseen?
Vai aletaanko alusta... tekeekö se liian kipeää alkaa kasaamaan uudestaan.
Mikä on mahdollisuus siihen että niistä risoista paloista saisi aikaan yhtä kauniin luomuksen kuin se joskus on ollut? Vai onko se mahdottomuus?

En tiedä teistä, mutta minun on aina koko pienen elämäni ajan ollut helpompaa ymmärtää ja käsitellä asioita kuvittamalle ne... muuttamalla sanat päässäni kuviksi.
Näin siis joudun tekemään nytkin.

Jokainen on varmaan nähnyt Disneyn piirretyn: Robinhood.... No hyvä...
Ei tämä asia koko elokuvaan sen kummemin edes liity.
Mutta muistattehan te ne tornit? Suurista harmaista tiilistä kootut tornit, jossa eläimet soittavat torvea?

Minä muistan, muistan ne tornit nyt erittäinkin hyvin, pystyn jopa kuvittelemaan sen tornin rakennus projektin, ja se torni..... se on elämä.

Tornihan on hyvin vahva ja vankka, kestää aika paljon. Ei ihan helposti sorru sellainen.. eihän?
Entä jos jo perustuksia tehdessä on joukkoon sujahtanut rikkinäinen halkeileva tiili... ja sen päälle aletaan rakentamaan suurta ja painavaa tornia. Kestääkö? Eikö se halkeakkin lopullisesti jossain vaiheessa.... silloinhan kaikki mitä olet tämän yhden rikkinäisen tiilen päälle rakentanut sortuu.
Vai sortuuko?

Mutta ajatellaan näin... (tätä asiaahan voi ajatella ja pyöritellä mielessään mielinmäärin, tämähän on vain mielikuvitusta.... kuvitusta) että sitä tornia rakennetaan vankalle pohjalle, kaikki tiilet ovat ehjiä, ollaan jo pitkällä... sitten aletaankin kasaaman päälle hajanaisia tiiliä... Kuinkas siinä käy...
Ja näiden tiilienpäälle ei ehditä rakentaa enempää.. ne vaan tippuvat pois tornista.... Kannattaako rakentamista jatkaa?

Kenen vika? Kuka ne laittoi ne risat tiilet sinne? Työmiehet.....
Miksi ei rikkinäisiä poistettu ja vaihdettu ehjää tilalle?

Kaksi eri virhettä, kaksi eri työmiestä... Tunnen muuten toisen... huithapeli noin muutenkin, etten ihmettel lainkaan vaikka olisi koko torninkaatanut.. mutta sehän nyt taas ei tähän kuulu....
takaisin asiaan......

Aloitetaan tuosta jonka tunnen...
Tornia oli rakennettu kauan, se oli jo rutiinia tälle työmihelle. Tuli väsymys...
Työympäristö oli epämieluisa, satoi vettä, oli tehtävä töitä aamusta iltaan..... ei lepotaukoja..
Väsytti... Siinä sitten ei kai vaan jaksanut tai huomannut väsymykseltään, kuinka oli käymässä, kuinka ne rikkinäiset tiilet joutuivat sekaan.....
Tornin päällinen romahti.... Runko..kaikki mikä oli rakennettu ehjälle jäi pystyyn...


Toinen.... työmies.. tätä tapausta en tunne henkilökohtaisesti, olen vain kuulluut juttuja, niin kuin me kaikki.

Mutta näin.. Hän aloitti tornin.. ja siinä puolessavälissä... kauniina kesäisenäpäivänä, mukavien työkaverien ympäröimänä hän sujautti näihin kerroksiin rikkikäisen tiilen. Huomasi sen...
Ei halunnut aloittaa työtä kuitenkaan alusta vana jätti sen sinne, ajatellen sen kestävän. Rakensi vuosia tuon rikkinäisen tiilenpäälle... Aivan yhtä korkean tornin kuin tuo toinenkin työläinen...
Ja niin kävikin..... se rikkinäinen tiili, mitä ei työläinen enää huipulla ahkeroidessaan edes muistanut. Se hajosi...... ja kuinkas kävi.... Torni sortuii sinne asti missä tämä rikkinäinen tilli oli joskus ollut......


Kumpaa on helpompi lähteä korjaamaan?