IRC-Galleria

Elämän kauneus on olla valehtelematta

Näin hänet taas unessa
en tiedä olenko nähnyt hänet ennen
jostain muualta

mutta muistan, kuinka kohtasimme metrossa
suutelimme ovien avatessa
enkä muista siitä muuta

kun avasimme silmät ja estit minua puhumasta
kuuntelimme Killersiä ja itkimme yhdessä

Elämme yhdessä vuoden tai kaksi
Mutta olen harhaillut jo liikaa
enkä kestä seuraasi enää hetkeäkään
niin jätä minut rauhaan

Elämän kauneus on olla valehtelematta
enkä kestä katsoa ilmettäsi värähtelemättä
kun hymyilet valheillasi
ja käännät selkäsi puheellasi

Poistumme yhdessä kun lumet sulavat
kevään tullessa olemme molemmat poissa
eikä sitä kukaan kaipaa,
kun pari päivää sitten tapasimme

Voimme istua jälleen puiston penkillä
muita odottamassa

Yölaulu

Jotain en vain tahtonut kertoa,
mutta jos uskaltaisin niin sanoisin:
Mua joskus pelottaa olla yksin
enkä osaa pyytää apua,
kun sua eniten tarvitsin

Enkä halua kenenkään tietää
mitä mulle kuuluu, koska se on aina samaa
Sanon hyvää, mutta tiedät, että valehtelen
Sanoisin, että olen rehellinen ihminen
mutta miksi en vain voi olla sitä sulle
Tämä kaikki vain toistaa itseään
ja minä käännän selkääni pimeään

Joka kerta kun menen nukkumaan
Mua joskus pelottaa olla yksin
enkä osaa pyytää apua,
kun sua eniten tarvitsin

Katson seinää ja huudan tuskaan
Miksi on vain niin huono olla,
vaikka minulla kaikki on
Joka kerta kun sänkyyn menen
tarinat toistaa itseään,
enkä enää muista miten sille kävi

Miten kävi prinssille pelastaessaan oman nahkansa
Pelokas sankari itsensä menettänyt, pelastusta vailla
Se löysi kauniin kumppanin rinnalleen ja kaiken hukutti

Mua niin vain... mua vain niin paljon pelottaa
menettää kaikki uudestaan

Vanha elämä

Meille annettiin kaksi asiaa
nuoruus ja tietämättömyys
mitä teimme sille, on jo unohdettu
Sillä vanhenimme
Meille annettiin pari asiaa
huoli ja tulevaisuus
mitä teimme sille, on jo täynnä murheita
Sillä elämme sitä
Mitä me tässä murehdimme,
kun olemme vielä tässä hetkessä
Meille annettiin yksi asia,
jota sanotaan elämäksi

Kanssani sen ajan


Pystyäkseni puhumaan olenko täällä
vai olenko jo suolla
Voi olla, tai pelkästään ulkona
Osaisinpa lähestyä sua
kun ajattelin tarvitsevani juuri sinua
Vai oliko se vain aikaa
mitä tarvitsin,
ja mitä kaipasin?

Voitko olla kanssani sen ajan
Kuulla murheet, ne painajaiset?
Ehkei ne sopineet sulle
Kun hetki vielä mietittiin
Tästä jotain hyvää tulee

Mut mitä tein, on aina näin
En koskaan tarkoittanut olevani toisinpäin
Sillä aina olen näin
Ja sua kaipaamaan jäin
Miksen vain voi olla tavallinen,
kun sen kerran sulle ilmaisen

Voitko olla kanssani sen ajan
Kuulla murheet, ne painajaiset?
Ehkei ne sopineet sulle
Kun hetki vielä mietittiin
Tästä jotain hyvää tulee

Huominen menee hyvin, tänään paremmin
Miksei kaikki voi vain olla niinkuin ennen
Kysyin sitä ennen itsekin, miksi en ollut läsnä?

Tahdon puhua sulle
Kuuntele sana mitä sanon
Julman huoneen annat
urheen palan sanat

Oisitko mun kirjan jalat?
Olet paperi
minun ikioma sankari

Tunnetila

Häiritsee, mutta vastakaukuuta kaipaan
edelleen

Tunteet nousee pintaan
Nostan pullon ylös siltaan
Käännän matot, lasken mielessä kaiken hintaa
Haaksirikon aiheuttama vahinko
Sitä syvää kipua en unohda ikinä
Vahingon voin korvata huomenna

Palaanko pinnalle tuhkaksi
Nousenko pystyyn ylpeästi
Olenko korjauskelvollinen
osat ovat pirstoutuneet ympärilleen
Sekalaiset palaset, en niitä paikalleen saa

Kestän paineen, mutten tuskaa
Kerään kaiken, mutten kauaa
Anna ohjeet, pystynkö vielä jatkaan

Olen yksin
tässä maassa vangittuna
Olen kanssasi tulevassa
Ehkä menneisyydessä

Olen mennyt, olen tuleva
Rakastettu sinun oleva

Aina ikuisettu
Sinun

Päätinpäs tämänkin sitte käydä ostaa levykaupasta ja kyllähän tämä hyvää on :) Wilsonin osuus nyt vähäistä, mutta se nyt olikin tiedossa jo ennen levyn julkaisua. Hyvä mielihän se aina kuitenkin tulee ku käy ihan ostamassa levyn eikä aina vaa wareta :D