IRC-Galleria

Unohdetaan hetkeksi

Pahin on vielä edessä
mitä huonoimmalla päivällä
se on vielä tulossa

Unohdetaan tämä vielä hetkeksi
Nukutaan vielä hetki yhdessä
Jätetään vastuudet muille
Unohdetaan ulkopuolinen maailma
vielä hetkeksi

Elämä on vielä edessä
mitä onnekkaimmalla päivällä
se on vielä tulossa

Mikäli muistamme sen,
vielä huomenna

Sekavaa

Voit vain nauraa kun luut murtuu tämän kaiken välillä
itken sen aikaa kunhan ensin tokenen
Tiedän sen ettet mua enää rakasta
sä sanoit sen, tai se toinen kertoi sen sun puolesta
koska se oli vain helpompaa

Puhut mulle vakavia, mutta ne on ihan sekavia
hyvä jos tiedät itsekäään mitä sanot
Johan veit sydämeni mikä oli ainuani
ethän vie muuta mitä voisin vielä omistaa

Oloni on ollut kuin kävelisin heikoilla jäillä
Tiedän kyllä, että putoan ennen pitkään
mutta mikset voi pidellä minua enää hetkeäkään?

Tämä kaikki on niin sekavaa
Elämä muuttuu niin lyhyessä ajassa, etkä tee siitä helpompaa
Minulla on vielä omani, tai vielä ainakin
mutten voi ylittää rakkautta

Ei mua kiinnosta kyllä enää hetkeäkään
koska veit jo kaiken mikä mua yllä pitää
Yritän pysyä pystyssä ilman lauttaa
tämän kaiken paskan pinnalla
jota en voi enää sietää

Lopettaisin tekemästä hidasta itsemurhaa
Mutta mihin muuhun tässä edes tähtään?
kohti kuolemaa vai unelmaa
onko se sama asia vai pelkkä suudelma?
Antaisit mun edes uskoa. Tähän unelmaan.

Ahdistus ja itseviha vie mukanaan
unohdat itsesi etkä näe järkevää ratkaisua

Sanot, että tää kaikki on sekavaa,
mutta eihän täällä mikään järkeen käykään
Tää kaikki on niin sekavaa, tää kaikki on niin vitun sekavaa
En itsekään pysy perillä mikä tässä on enää järkeen käyvää

Tää kaikki on niin turhaa ja se tekee kipeää

Elämän kauneus on olla valehtelematta

Näin hänet taas unessa
en tiedä olenko nähnyt hänet ennen
jostain muualta

mutta muistan, kuinka kohtasimme metrossa
suutelimme ovien avatessa
enkä muista siitä muuta

kun avasimme silmät ja estit minua puhumasta
kuuntelimme Killersiä ja itkimme yhdessä

Elämme yhdessä vuoden tai kaksi
Mutta olen harhaillut jo liikaa
enkä kestä seuraasi enää hetkeäkään
niin jätä minut rauhaan

Elämän kauneus on olla valehtelematta
enkä kestä katsoa ilmettäsi värähtelemättä
kun hymyilet valheillasi
ja käännät selkäsi puheellasi

Poistumme yhdessä kun lumet sulavat
kevään tullessa olemme molemmat poissa
eikä sitä kukaan kaipaa,
kun pari päivää sitten tapasimme

Voimme istua jälleen puiston penkillä
muita odottamassa

Yölaulu

Jotain en vain tahtonut kertoa,
mutta jos uskaltaisin niin sanoisin:
Mua joskus pelottaa olla yksin
enkä osaa pyytää apua,
kun sua eniten tarvitsin

Enkä halua kenenkään tietää
mitä mulle kuuluu, koska se on aina samaa
Sanon hyvää, mutta tiedät, että valehtelen
Sanoisin, että olen rehellinen ihminen
mutta miksi en vain voi olla sitä sulle
Tämä kaikki vain toistaa itseään
ja minä käännän selkääni pimeään

Joka kerta kun menen nukkumaan
Mua joskus pelottaa olla yksin
enkä osaa pyytää apua,
kun sua eniten tarvitsin

Katson seinää ja huudan tuskaan
Miksi on vain niin huono olla,
vaikka minulla kaikki on
Joka kerta kun sänkyyn menen
tarinat toistaa itseään,
enkä enää muista miten sille kävi

Miten kävi prinssille pelastaessaan oman nahkansa
Pelokas sankari itsensä menettänyt, pelastusta vailla
Se löysi kauniin kumppanin rinnalleen ja kaiken hukutti

Mua niin vain... mua vain niin paljon pelottaa
menettää kaikki uudestaan

Vanha elämä

Meille annettiin kaksi asiaa
nuoruus ja tietämättömyys
mitä teimme sille, on jo unohdettu
Sillä vanhenimme
Meille annettiin pari asiaa
huoli ja tulevaisuus
mitä teimme sille, on jo täynnä murheita
Sillä elämme sitä
Mitä me tässä murehdimme,
kun olemme vielä tässä hetkessä
Meille annettiin yksi asia,
jota sanotaan elämäksi

Kanssani sen ajan


Pystyäkseni puhumaan olenko täällä
vai olenko jo suolla
Voi olla, tai pelkästään ulkona
Osaisinpa lähestyä sua
kun ajattelin tarvitsevani juuri sinua
Vai oliko se vain aikaa
mitä tarvitsin,
ja mitä kaipasin?

Voitko olla kanssani sen ajan
Kuulla murheet, ne painajaiset?
Ehkei ne sopineet sulle
Kun hetki vielä mietittiin
Tästä jotain hyvää tulee

Mut mitä tein, on aina näin
En koskaan tarkoittanut olevani toisinpäin
Sillä aina olen näin
Ja sua kaipaamaan jäin
Miksen vain voi olla tavallinen,
kun sen kerran sulle ilmaisen

Voitko olla kanssani sen ajan
Kuulla murheet, ne painajaiset?
Ehkei ne sopineet sulle
Kun hetki vielä mietittiin
Tästä jotain hyvää tulee

Huominen menee hyvin, tänään paremmin
Miksei kaikki voi vain olla niinkuin ennen
Kysyin sitä ennen itsekin, miksi en ollut läsnä?

Tahdon puhua sulle
Kuuntele sana mitä sanon
Julman huoneen annat
urheen palan sanat

Oisitko mun kirjan jalat?
Olet paperi
minun ikioma sankari

Tunnetila

Häiritsee, mutta vastakaukuuta kaipaan
edelleen

Tunteet nousee pintaan
Nostan pullon ylös siltaan
Käännän matot, lasken mielessä kaiken hintaa
Haaksirikon aiheuttama vahinko
Sitä syvää kipua en unohda ikinä
Vahingon voin korvata huomenna

Palaanko pinnalle tuhkaksi
Nousenko pystyyn ylpeästi
Olenko korjauskelvollinen
osat ovat pirstoutuneet ympärilleen
Sekalaiset palaset, en niitä paikalleen saa

Kestän paineen, mutten tuskaa
Kerään kaiken, mutten kauaa
Anna ohjeet, pystynkö vielä jatkaan

Olen yksin
tässä maassa vangittuna
Olen kanssasi tulevassa
Ehkä menneisyydessä

Olen mennyt, olen tuleva
Rakastettu sinun oleva

Aina ikuisettu
Sinun