Hitto täällä pitää olla kylmä. Poikkeuksellisesti piti nousta tänään vielä naamattoman aikaisin kun työvuoro onkin aamupäivästä iltaan, eikä illasta tosi myöhään. Olisi mielellään nukkunut siihen kahteentoista ja lähtenyt sitten rauhassa kahdeksi töihin, mutta eipä mene yhdeksään vaan pääsee jopa viideltä pois.
Mitäs. Pikkujoulu-larppi lähestyy uhkaavasti, kiirettä pitää että saa hahmot tehtyä, mutta kyllä ne tehdään vaikka väkisin. Eilen ei ehtinyt mitenkään, mutta tänään - kiitos vuorojen vaihdon- ehtii. Heti kun olen juntannut 17. päivän vapaaksi. Se voi olla vaikeaa, mutta kaikki yritetään. Mitenkähän sen nyt kuitenkin selittäisi jeesus-kaupan myymälävastaavalle mahdollisimman korrektisti...
Kissa nukkuu sylissä ja mies jäi lojumaan kahden peiton alle tyytyväisenä. Haluaisin niiiiiiiin käydä repimässä siltä ne peitot pois ja pudottaa sen lattialle. En tee sitä. Vaatisi liikaa aikaa ja vaivannäköä, että myöhästyisin kuitenkin töistä. Kuten nyt, ellen lyö läppäriä kiinni ja mene kaivamaan Fiestaa hangesta.
Adeus, até amanha.