IRC-Galleria

Nyt se on sitten suoritettu, 362 päivää vihreissä.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut hauskuutta, vitutusta, haasteita, onnistumisia, mokia ja kokemuksia, joita ei muualla saa. Etpä ammu siviilissä apilasta tai löydä itseäsi yömyöhällä pyörimästä tekan hajonneen telan kimpusta -30asteen pakkasella. Mukana on ollut myös hauskoja random kohtaamisia käydä pelastamassa eksyneen näköinen luutnantti tekoineen korjaamosuojaamme tien poskesta ja useat juttutuokiot prikaatin korjaamon kapteenin kanssa. Juuri eniten olen nauttinut hommista luolastossa korjaamolla; rennosta ilmapiiristä, ammattiäijien opeista, hyvästä kahvista ja tikin pelaamisesta porukassa, jossa ei nappuloita katsota. Samassa pelissä viihtyivät yliasentaja, kapteeni, sahi, sihteeri, alikit ja asentajat. Siellä ei tarvinnut olla jäykkänä.
Sotaharjoitukset ovat olleet aivan herkkua, etenkin nämä viimeisimmät. Homma on hioutunutta ja sujuvaa, jokainen tietää jo alueensa ja loppu mennään vähän kieli poskella virnuten. Välillä jäätävä Kainuun sää on syöny niin miestä kuin naistakin. Tieva on ollut kirosana ja pelastus. Jäätyneet kolmioleivät ikäviä yllätyksiä aamuviideltä kun pitäisi pärjätä iltaan asti ilman lämmintä ruokaa. Joskus on tapeltu poikien kanssa ihan hampaat irvessä, välillä oltu parhaita kavereita. Mut niinpä se menee, ääripäästä toiseen.

Jos kysytään, että kannattiko mennä vapaaehtoisena niin vastaus on selvä - Totta munassa. Suosittelen kaikille sukupuolesta riippumatta, kunhan ei ota hommaa liian tosissaan ja säilyttää sen kuuluisan huumorin. Ilman sitä tuo koko vuosi olisi ollut aivan täyttä paskaa. Välillä olikin, mutta kylläpä se korjaantui.

Alikersantti Luomala HKn kunnossapitojoukkueesta kiittää.

TJ 29!

Näin alkuun se huudettuna niin tietää misä mennään. Ny ei kurjuutta kummempaa, kipiänä kassulla naama rutussa ja ensviikolla olis tiedossa loppusota. Sitä onki jo ooteltu aika kovasti ja sinneppä tahtoo. Vaikka mitä kerenny sattua ja tapahtua tässä palveluksen edetessä, ettei oikeen muista päivittää. Kone on aina välillä kyllä pöydällä, mut sillon katotaan nollat taulussa leffoja.

Reservi lähestyy ja on aikamoista stressiä töistä ja kämpästä, niitä tässä selvitellään. Pojat on kaverilla hoidossa, pitäs heitäki päästä näkeen taas. Kunhan täältä kotiutuu niin saa hetken kyllä ihmetellä miten saa kaiken tehtyä ja ajan kulumaan. Odotan olevani ekat pari viikkoa ihan kuutamolla ja herääväni edelleen ennen kuutta ihmettelemään miksi päivystäjä ei ole laittanut valoja päälle. Teen sitä lomilla. xP

Viikolla oli sitten mosien eka kunnon leiri, opeteltiin puolustukseen ryhmittymistä ja koettiin leirielämää Veera-myrskyn kourissa. Vettä tuli toisinaan kuin aisaa, motivoi pistämään sen teltan ainakin kasaan vauhdikkaasti ja välillä porotti aurinko täydeltä terältä. Oma rasti oli yksittäisen taistelijan etenemismuodot ja siinä pääsi näkemään nykynuorison motoristen kykyjen varsin värikkään skaalan. Osalla oli kaksi vasenta jalkaa ja kolme kyynärpäätä, mutta mukaan mahtui myös monia oikeasti hienoja suorituksia. Saapumiserän lyhin ja jurmuin kaveri teki yllätyssuoritteen olemalla metsän nopein eläin! En olis jätkästä uskonu, mutta siinä sammal pölisi ku jätkä tetsas ennätysvauhdissa radan päähän. Oikee meno! Selvittiin pois ja lomille ehti pienen kosmeettisen leikkauksenki jälkeen.

Nytten vuorossa hiusmallikeikka Barock! Suomenlinnassa Studio Kaj Kallion puolelta ja tiedossa barokkia, rokkia ja burlesqueta! Naisten valtakunnan piknikki voi alkaa! Tukka on jo muuttanut väriä, katsotaan miten sen muoto muuttuu tässä aamulla ja mitä tapahtuu päivällä, mutta joka tapauksessa innolla odottaa jo!

+35 lämpöä ja yöpymisharjoitus. Teltassa oli pienimuotoinen sauna, helvetisti hyttysiä, mutta uni tuli hyvin kuten aina. Ny on hyvä lähtiä lomille ku on huolehtinu ryhmänsä ehjänä takas ja näyttivät jotain oppivanki matkan varrella.

Kaks viikkoa leikitty mosien kaa, nyt on viimein aika porhaltaa tukka suorana ulos porteista kohti pitkää viikonloppuvapaata ja unohtaa nää hommat hetkeks ihan kokonaan! YEAH!

Tässä on kohta eka viikko pulkassa huomisen Koti-ikäväpäivää lukuunottamatta. Voi sanoa, että alikeilla on kiire, meillon alimiehitys ja kiffe-alikit jätti tulematta. Holtittomasti hommaa, tiukka aikataulu ja välillä aivan mahdottomia siirtymisiä, joissa ei vaan voi keritä ku eihän nuo ny vielä marssia osaa. Toimistokäyttäytyminen on alkanu jo parantua huomattavasti.

Huomisen hommaksi sai itkk-simulaattorin, pääsen pätemään nohevana aseseppänä sen kaa ja opettaan tyyppejä ampuun. Rastikoulutuksen aikana oli hyviä ilmeitä ku kaverialikki esitteli mut ja totes, ettei koon pidä antaa hämätä - tämä nainen on ampunu apilaksellakin. Olin aika iloinen. ^_^ Ryhmä näyttää aika hyvältä, ei isoja töhötyksiä ja oma tupa on täynnä innokkaita pieniä tyttöjä. Toivotaan että loppu menee kans hyvin, tää alku on ollu taistelua ku alikit selvittää vielä linjauksia, et miten mennään ja mortit on vaan ihan pihalla. Kiirehä ei tunnu loppuvan ikinä. Onneks toimisto on kii niin en pääse enää tekeen korjauksia koulutuskorttiin. Voipa kans todeta, ettei pelkoa et natsat nousis päähän, ei tää mosille huutaminen mitään kiksejä anna. :P

Olipa outoa nukkua kassulla yli kahdentoista ja jumittaa sen jälkeen koko päivän sohvalla pelaamassa Xboxilla Oblivionia ja irkkaamalla. Voisi sitä huonomminkin aikaa käyttää. Iltapalan jälkeen tallusteli komppanian eteen havaitakseen sen olevan yhä lukossa ja tyyppi jonka piti avata ovet ei ollut saanut tietoa siitä. Kivaa. Näinhän nää hommat hoituu. No, sisälle päästiin ja nytten pientä ihmettelyä ennen nukkumaanmenoa.

Onhan se jännää tulla takas Prikaatiin komennustodistuksen asettaman päivämäärän ja kellonajan mukaan ja todeta komppanian edessä, että mesta on pimeenä ja ovet lukossa. Kiva. Istutaanpa ny sit lomatuvassa huomiseen iltayhdeksään ja yritetään uudelleen. Hienoo tää tiedon kulku.

Kainuun prikaati vaihtui Hämeen rykmentiin. Tässä on pari päivää ravattu Aliupseerikoulun portaita ylös ja alas kuudenteen kerrokseen ja totuteltu uuden paikan sääntöihin. Aika eri käytäntöjä, tosin alikit on sopevia. Erityisesti yksi, ellei sitä suututa. Ei kehtaa ku on niin järkälemäinen mieski. xD Huomisesta eteenpäin alkaa varsinaisesti meidän linjan koulutus sitten paremmin näiden ekojen päivien suunnistuksen, valokuvauksen ja muun härdellin jälkeen. Huomenna siis räjähdekoulutukseen ja homman nimihän on aseseppäaliupseerikurssi. Jalkaväen aseet tulossa itelle opiskeltavaksi ja hommaa riittää. Tänäänki vääntäny koulutuskorttia päätä pöytään takoen ku ikinä ennen sitäkää misään tehty. Muutoin tää paikka on varsin rento, hämmentävän piskuinen ja ihan kaupungin kyljes kiinni. Matka kotiin lyheni yli puolella, samoin Espooseen. Käsittämätöntä, että junassa tarvii istua vain tunnin kuuden sijaan!

Yäh. Olo on äärettömän räkäinen ja tukossa, keuhkoihin sattuu ja yskittää rajusti. Hieman helpotusta kuitenki tullu ku pääsi lomille ja pois kasarmin homeesta. Näemmä tuolla 3. jääkärikomppanian tiloissa on pahemmin kasvustoa kuin huoltokomppaniassa. Saatiin myös rakennuksen paskaisin tupa. Helvetin likainen, pölyinen ja ilmastointi ujeltaa. Aivan selvää vittuilua. Kuultu myös edelliseltä asukkaalta, että juuri tuossa tuvassa eniten oksenneltu ja kustu pitkin lattioita... Selvästikään koksut eivät oikein ole mielissään saadessaan kolme naista sinne, joten tietty meidät laitettiin pahimpaan tupaan. Kiitti vaan. Yksi alikki tosin näemmä tuntee mut jostain, ite ei vain muista lainkaan mistä se on tullut tutuksi, mutta varsin tuttavallisesti se jutteli peittoja ja tyynyjä haettaessa. Tuolla on aika eri meininki, tiukempaa, mutta skapparit vaikuttaa rennommilta. Paljoa ei ole vielä ehtinyt näkemään yhden päivän pohjalta, mutta varmasti tulee avautumaan tämäkin. Jos jotain hyvää niin tupa on toisessa kerroksessa, pohjelihakset kasvaa kun juoksee kahdet portaat ulos järjestäytyessä. Me talsitaan takapihalta syömään. Uuteen paikkaan meneminen nyt on aina stressaavaa, uusia ihmisiä vastassa ja uudet säännöt. Punkkakin tehdään eri tavalla ja pitää taas opetella, nottei ole jääkäri vaan oppilas tästä eteenpäin. Takkiin tuli avaruusvänrikin hopea raita, onpahan vihdoinki jotain siinäki lätkässä.

Tämän tautinsa kanssa vaan joutuu vielä kestämään. Uudet ihmiset ja uusi tupa tietty tekee osansa bakteerikantaan, mutta flunssa alkoi jo ennen muuttoa. Ehkä stressistä. Viimeviikko oli raskas ja vittumainen, on ollut sukset ristissä vähän kaikkien kanssa ja väsyksissä. Raju yskiminen vie veronsa ja tuntuu kuin kroppa olisi lyijyä. Loma ei olisi voinut tulla parempaan väliin ja VLVn lisäksi vielä HL maanantaille niin ehtii ehkä toipua. Ei voi uskoa millaisen määrän räkää ja verta ihminen voi suoltaa ulos itsestään. xP Espoossa nytten, vähän aamupalaa syöty ja voisi öllötellä sängyssä rauhassa parannellen oloa. Päivällä voisi käydä kahvilla ja nähdä peliporukkaa mikäli tavoittaa ihmisiä.