IRC-Galleria

Dodii.. Joulu meni mukavasti sisaruskatraan ja siskon miehen kaa, tehtiin lumienkeleitä, pelattiin Band Heroa, availtiin lahjoja, syötiin hyvin ja juotiin suht kohtuudella. oli rentouttavaa, ettei tarvinu jouluna reissata edes takaisin ja ei ollut kiire mihinkään. Saatto kerranki keskittyä ihan siihen jouluun. Hello Kitty-pyjamahousut, -paita ja -bokserit oli <3 joululahja.

Saman tien joulupäivänä oli sitten kans lähtö Mikkeliin larppaamaan Terra Novaan. Kamat kasaan vauhdilla ja poikien kaa liikkeelle. Oli hienoa nähä kavereita ympäri Suomea ja päästä pelaamaan tylyä avaruusmerijalkaväen kersanttia, joka etsi uudelleen menetettyä inhimillisyyttään. Paljon pään sisäistä fiilistelyä, vartiossa seisomista, omalla porukalla häijyä läppää ja ennen kaikkea 'rikkinäinen generaattori'-naurua ryhmän veitsispecialistin kuorsaukselle hirnuen. Saatiinpa silläki Samulin pokka pettämään joka kerta. Sotilailla on aina kivempaa, kuten sanonta kuuluu. Päällepäin pitää näyttää olevan ilmeetön ja jatkuvassa vartiossa, mut omalla porukalla voi vahingossa myrkyttää kollegan ylisokerisella kahvilla ja kierrättää taskumattia.

Afterit oli sitten oma shownsa, viina virtasi, laulu raikasi ja pöydällä tuli tanssittua. Irkkubiisien vetäminen Aarnen ja erään toisen kaverin kaa oli loistoa, opinpa Seven Drunken Nightsiin kans pari uutta säkeistöä. Syvällisiin keskusteluihin päästiin aamuyön pikkutunneilla, jotka veny sitte vahingossa aamuun. Unta sai kolme tai neljä tuntia ennen herätystä pakata kamat ja suunnata kotiin. Krapula oli ihan hirveä, suorastaan massiivinen ja vaati pekoniaterian palauttamisen luontoon matkan varrella. Polttaa ei kyennyt. Nukuin koko matkan julmettua hedaria, joka jatkui vielä tähän aamuun asti. Jälkikivuilla mennään viel, eka tupakki yli vuorokauteen pisti vähä täriseen ja huojuun, mutta nyt alkais uskaltaa jo metsästää syötävää.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä joulu, josta suurkiitos kaikille läsnäolleille!

jos ihminen nauraa, se on iloinen
jos ihminen huokailee, se ei jaksa enää
jos ihminen ei hymyile, se on masentunut
jos ihminen katsoo maahan lasittunein silmin, se ajattelee jotakin
jos ihminen itkee, se ei näe ulospääsyä epämiellyttävästä tilanteesta
jos ihminen satuttaa muita, se on kostonhaluinen
jos ihminen satuttaa itseään, se ajattelee olevansa turha
jos ihminen tykkää olla esillä, sillä on liian kovat luulot itsestään
jos ihminen välttää muiden katseita, se haluaa olla rauhassa
jos ihminen katsoo olkansa yli, se kaipaa hellyyttä
jos ihminen pureskelee kynsiään, se on hermostunut
jos ihminen tarttuu toista ihmistä kädestä, se haluaa tukea jostakin
jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, se rakastaa sitä

Hiljalleen alkais pimuttautua ja laittaa tukkaa kuntoon. Tiedossa Stefun synttäribileet! Niskat on vieläki vähän jumissa sohvalle nukahtamisesta ja olo vähän hömelö, mut eiköhän tämä tokkura selkiä. Viikonloppu on pyhitetty kans siivoukselle kunhan bileistä toipuu kotia asti ja sunnuntaina pitäs nähä kaveria.

Olen myös päättänyt mitä haluan joululahjaksi. Tahdon mopin ja kuivauslastan. Nykyinen kalusto on kärsinyt tai olematon, joten sen vois uusia. Joku reipashenkinen vois kans pölyttää mun matot, muttei mulloo kyllä mattopiiskaakaan.. xP Sen vois ehkä ite hankkia.

Tuntuu niin hyvältä kuin haikealta, reissu oli aivan mahtava, jotain mitä ei unohda ikinä, mutta kotiinkin on hyvä tulla. Kissapojat on kaivanneet paljon, Smert istuu sylissä ja kiehnää naamaansa käsivarteen. On myös poika saanut ison arven naamaansa, mutta se vaan komistaa. Piru on lihonu. :D Kiitos hirveästi Elsulle ja Henrille poikien vahtimisesta, tuun käymään kunhan saan vuorokausirytmini kohdalleen.

Mitä reissuun tulee niin jossain vaihees vois päivittää enempi kuvia kunhan saan niitä koneelle asti hiljalleen. Sitä ennen pysykööt tämä maailmanmatkaus omissa muistoissa ja omalla tiedolla. Suosittelen kyllä kaikille extempore-matkoja, oma oli jotain minkä pitää helmenä kauan.

Tuun pitämään tässä kohta puoliin taukoa ja irrottautumaan koneesta. Notta status tulee oleen offline epämääräisen ajan tai käyttö satunnaista. Ihavvaa tiaroks.

Poika kävi eläinlääkäris.

Se lyhyt rupiama autossa sai aikaan läähätystä, holtitonta kuolausta ja surkeaa mouruamista. Paikan päällä piti ihmetellä kopasta kolmea erilaista koiraa, mutta yhtään ei sähisty. Välillä vaan kellittiin selällään ja tuijotettiin vieressä olevia ihmisiä kummissaan. Tutkimushuoneessa piti heti lähteä sestoamaan ympäriinsä ja joutui tehdä töitä, ettei poika olis karannu tutkimaan viereistä pöytää. Piikin saaminen oli inhottavaa äänestä päätellen. Sitten tutkittiin vähän lisää, kunnes iski äimistys lääkkeen alkaessa vaikuttaa. Ikinä en oo nähny kissaa niin hölmistyneenä ja kirjaimellisesti leuka loksahtaneena. xD Siinä se oli kans sylissä ja pikkuveli otti kuvia ilmeestä. Lopullinen nuupahdus tuli pöydällä, kaikki tassut vaan petti alta ja sitten oltiin kuvan osoittamassa asennossa kunnes hoitsu haki toimenpiteeseen.

Puolituntia myöhemmin sain heräilevän, yhä vain hölmistyneen, kissan takaisin kopassaan. Hoitsu kehui komeaksi pojaksi ja antoi raksupussin maistiaisia, jotka meni myöhemmin kaupaksi liiankin hyvin. Tänään on sitten myös pentu meditoinut ruokakupin luona, pää kipossa, mutta ei koskenu muroihin. Varmaan oli nälkä, mutta ei tehny mieli. Kovin on ollu krapulaisen näköinen, hoiperrellu siksakkia, kaatuillu jos rapsutti ja ollu vähä hämillään. Varmaan ny syytäki hävettää eläintä. xD

Lunta! Ihanaa! Lunta! .... ja varttia myöhemmin kiroilen auton vieressä tien poskessa... Perkele...

..muttei ihan kotiseudulle tällä kertaa. Suuntana on Jyväskylä, pienen Niilo-serkun 3v-synttärit! Tulee nähtyä sukulaisia taas ja todettua sedän asumus kun siellä ei ole vielä päässyt käymään. Tätä reissua on pohdittu jo pitkään muutenkin, muttei oo meinannu olla aikaa. Nyt tuli hyvä kohta hilpasta pikkuveljen kaa sinne. Synttärilahja pitää vielä hakea ja käydä toteamassa Pumpulivallankumous Jugendintorilla keskustassa. Pojat laulaa siellä mun hitsaamassa häkissä. Pitää käydä nappaas kuva ja kysyys miten Mr_Cellophane ja Dracheny on pärjänny, ovatko tunteneet olonsa turvalliseksi. :D Oli siinä hitsatessa pohdintaa pitääkö häkin suojella ohikulkijoita pojilta vai onko se turvaamaan nämä pitkätukka taiteilijahipit ohikulkijoilta. x)

Ihminen hilpasee ny suihkuun ja laittaa naaman päähän. Avot!

Kappale meni kuvista läpi! Whoo! Kiitoksena tästä heti hallista kotiin päästyä alkoi julmettu aivastelu ja flunssan tynkä. Eipä sitä ollu ku 10min ehtiny huokasta helpotuksesta ja stressi purkautui tuhinaan. Eiköhän tämä parissa päivässä ohi mene nyt kun saa vihdoinkin (melkein) rentoutua. Maanantaina tekevät murtokokeen, mutta uskon sen menevän läpi. Jos ei mene niin voin vetää hyvällä omatunnolla kunnon tyttökilarit, kiljua, potkia ja purra, kunnes rauhotun ja pääsen jatkaan uusia koekappaleita naama rutussa ja tatti otsassa.

Vklopusta voi tulla kiire. Tänään viel pyykkiä ja jos tulee äkkilähtö niin löydän iteni Jyväskylästä sukuloimasta sedän perheen luota.

Yleisesti kuitenkin... aika hyvä olo. Maailma rullaa, joskin eräästä kaverista on vähän huoli.

Noni. Ny jänskättää taas. Koko päivän tapellu hallissa koneeseen oikeita virtoja ja rälläköiny niin maan helvetisti. Sit löyty suurinpiirtein virrat ja tein yhden levyn sitten ihan loppuun asti, enkä vain juurta. Siinä pööpöillessä näytin sitä kouluttajalle kun sattu lähistöillä palloilemaan, tuijotettiin ja raavittiin sitä juurta sitten tovi ja tää totes, että pistetään kuvaan niin tiietään onko yks pieni kohta varmuudella sulanu. Sinne jäi levy röntgen- ja murtojonoon. Jännä on. En haluais samaa rumbaa uusiksi kun tässä pari viikkoa stressannut jo koska voi viedä levyn kuviin ja mikä on tuomio.

Noin muuten sit onki suht ok. Suunnitelmia loppuvuodelle löytyy enempi ku ehtis tekeen. Lähitulevaisuuden akuutein suunnitelma on nyt keittää kahvia ja rötvääntyä sohvalle. Se on ihan tarpeeks hyvä.