IRC-Galleria

Viiminen palkkatodistus ja ilmoitus kurssille hyväksymisestä kolahti just postista, ne viimiset paperit jotka tarvitsen, että tää byrokratiasoppa alkas viimein maistua hyvältä! Kerranki sitä on ilonen ku pääsee Kelaan! \o/

Parin huonosti nukutun yön jälkeen oli ihan piristävää kun Lumonin huoltomies tuijottaa säikähtäneenä oven pielessä. xD En oikeen tiä mitä se peljästy, mutta veinpä varusterepun pois näkösältä ja lukitsin kissat vessaan pois remontin tieltä. Pitkään kaivattu lasitettu parveke on siis saapunut. \o/

Ihan hyvä humala, rauhallisen luova tila. Paperille ilmestyy aika jänniä olentoja suhruna ja viivana, mutta niissä on muotoa ja liikettä, vaikkeivät ole lähelläkään mitään realistista. Eikä tarvikkaan olla. Täällon ollu aika mielenkiintoinen viikonloppu. Kaveri tuli käymään, on filosofoitu parisuhteista ja miten asiat toimii tai kuinka niiden pitäisi toimia, mutta kun eivät vaan toimi odotetulla ja normaalilla mallilla. Piru on ollu hankala ja protestoinu. Pyykkiä tiedossa. Smert on kullannuppu ja äärisosiaalinen sitten senki puolesta. Vekillä käytiin, sielloli Janne ja suloinen Elina-tyttökaveri, joka sai mlta sympatiat ihan täysin. Fiksu ja kiva likka. Ollaan koomattu, tehty hahmonraakileita ja nytten yritetty kans piirtää niitä ajatuksen virralla, joskin en saa vielä omaa Kuparihyeenaani asettumaan paperille. Sunnuntaista tulee raukea, tuo kissanpentu pitää viedä asemalle joskus ja kassoa, ettei se pökerry krapulaan - viskipullo on nimittäin jo tyhjä.

Ja niinhän ne näyttääki. Keskiviikkona oli tapaaminen, tänään soittivat vielä tarkistuksen mihin osoitteeseen lähettävät paperit ja ensviikon puolella sitten alkaa näemmä työllistymiskoulutus, josta lähden suoraan hommiin. Ois pitäny aikasemmin vaan tän lafkan suuntaan mennä, mutta puolvuotta sitten niillä oli aika eri meininki. No, mitäpä tässä, kahdet luokat pitäs saada aikaan kirkkaille TAKKissa.

Homma rullaa taas, nyt ootellaan vähän aikaa byrokratiaa, pitää etsiä Hervannan työkkäri (täällä on kuulemma sellanen ni ei tarvi kaupunkiin mennä) ja potkia kämpässä tietsahuone kuntoon viikonloppuvierasta varten. Pelastan yhden maalaiskissanpojan tänne karkuun Draamalta. Suunnitteilla siis rentoutumisviikonloppu pienellä budjetilla, kokkausta ja ropeaiheista nörtteilyä jos tähdet on oikees asennossa ja pyyhe hyvin.

kirjoittajana 10-v ruotsalaispoika:

Tietoa lehmästä

Lehmä on kotieläin. Mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu.. Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella, on vain tukkaa. Sitä kutusutaan lehmän tukaksi, ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut. Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi, ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut.

Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies. Sonni ei anna maitoa, joten sentakia se ei ole nisäkäs. Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta. Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin, ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa!

Koko päivän tärisyttäny ja palellu, eikä kyse näemmä ollukkaan pienestä sateen vihmasta Orivedellä vaan kuumeesta. Sitä on, kuten mittari näyttää ja selittypä samalla miks käsivarsiin sattuu törkesti. Hartioista sormenpäihin asti joka lihas aivan hellänä, sama juttu jalkojen kaa. Ei mikää ihme, ettei kuulasotailukaan oikeen maittanu. =/ Pääasiassa lusmuilin ja lymyilin, taaplasin offarilla irvistelemässä ja syötin Ramseylle karkkeja. Taidan harkita toisenki saikkupäivän hakemista, vaikken haluais. :|

Helpottaa hieman, päässyt rauhoittumaan ja ollut ihan vaan piilossa maailmalta. Kuume laski, siitä pääsi heti kun saikkulappu lyötiin kouraan ja uskalsi hengähtää. Nyt vieressä on kuppi teetä, kissa sylissä ja sängyssä tuhisee unisen lämmin mies, jota ei raaski herättää. Maailma on tasapainossa.

Väsyttää. Vituttaa. Vilu. Taitaa olla kuumetta tai sitten lämpö vaan nousee ku stressaa. Kämppä pitäs heittää kuntoon, että uskaltais joskus pitää ne tuparitki. Pikkuveljellä on synttärit. Piikit pitäs hakea (jäykkäkouristus ja a-hepatiitti). Tiskata. Argh! Hemmetisti kaikkea pikkutekemistä ja huolehtimista, aikatauluhelvettiä ja kaapissa ei tietenkään ole kahvimaitoa. Tahtosin purkaa gekkoni ja tuijottaa sen sisuksia terapiana, vaan siinä on Projekti meneillä niin en voi. AKsta puuttuu jousi niin sitäkään ei voi kasailla ennen ku on uus. En tiä koska työtapaaminen on, eivät ole soitelleet päivää. Täällä kämpässä on oikeesti kylmä. Heräilin viimeyönä useasti täysin virkeänä, perhanan täysikuu. Töissä meni päivä liimaillen, askarrellen ja pultteja kiristellen, hitsasin pari senttiä työajan viimeisillä minuuteilla. Olisin jäänyt tekemään pidemmäksi, mutta käsillä oleva operaatio vaatii julmetun kokoisten boxien siirtelyä ja kun sellanen keikahtaa hataralta jalaltaan alas niin sitä ei ees roteva mies hirveen helpolla nosta. Sitte oon siellä alla ja itken, prkl. En ala mitään. Tahtois vaan nukkuhan, muttei voi.

Kyllä mulla aina välillä hyvinki menee. Sitte joskus. Tuntuu vaan kornilta kirjottaa päiväkirjaan kukkasia ja sydämiä. =P

Tänään on töissä menny melkeen kaikki päin helevettiä. Millon oon polttanu korvani rälläkän kipinöissä, ettiny rälläkkään suojusta, joka ei sitte mahukkaan kiinni. Korjannu suojusta. Todennu, että ei tähä rälläkkään ole oikeeta suojusta. Vaihtanu rälläköitä päikseen työkaverin kaa. Polttanu käsivarteni kipinöissä ku se suojus ei vieläkään hirveemmin auta. Lyöny itteeni käteen kahen kilon vasaralla. Ollaan tohinalla tehty työkaverin kaa porausjigiä ja pomo kävelee paikalle toteamaan, että hänellä on jo valmis. Mitähä vielä? Yleistä tylsistymistä ensin sahalla ja siitä samoja putkia sitte rälläköimään ja kauhee on kiire. Huomenna alkaa poraushelvetti. Ykstoikkosta pikkurutiinia, jolla saa varmasti aivonsa niin narikkaan, että alkaa kömpelöksi. Kuten tänään nähtiin.

Jos jottain mielusaa töitten puolesta niin näemmä kuun lopulla olisi lähtö keikkahommiin ulkomaille. Pari viikkoa, onneksi ei pitempään, mutta voi juku! Oonpa aika innoissani. <3