Tuntuu niin hyvältä kuin haikealta, reissu oli aivan mahtava, jotain mitä ei unohda ikinä, mutta kotiinkin on hyvä tulla. Kissapojat on kaivanneet paljon, Smert istuu sylissä ja kiehnää naamaansa käsivarteen. On myös poika saanut ison arven naamaansa, mutta se vaan komistaa. Piru on lihonu. :D Kiitos hirveästi Elsulle ja Henrille poikien vahtimisesta, tuun käymään kunhan saan vuorokausirytmini kohdalleen.
Mitä reissuun tulee niin jossain vaihees vois päivittää enempi kuvia kunhan saan niitä koneelle asti hiljalleen. Sitä ennen pysykööt tämä maailmanmatkaus omissa muistoissa ja omalla tiedolla. Suosittelen kyllä kaikille extempore-matkoja, oma oli jotain minkä pitää helmenä kauan.