It was the end of life as we know it. Eikä mitään uutta ole osannut rakentaa. Sekin pieni mitä heiveröisesti väsäsi oli kuin Pisan torni. Pieni mutta pippurinen ääni päässä toistelee että pitäisi tavata ihmisiä hurjasti ja olla kammioitumatta, mutta vähän järkevämpi ääni on toista mieltä.
Kultainen keskitie. Tuijottanen kuin patsas tyhjyyteen nyrkkiini nojaten ennen kuin ryhdyn johonkin.
Kokeillaas tällaistakin: Jos tunnet minut, muistatko missä tavattiin ekan kerran? Kommentoi jos välität =).