IRC-Galleria

Oon jo koko viikon herkistelly ku musta tuntuu, etten vois olla onnellisempi. Olin moikkaamassa mummua ja pappaa eilen pohjanmaalla. Ja tuntuu niin siunatulta, kun mun elämäni täyttää toistaan täydellisemmät ihmiset, kuten mun kämppikset. Huomenna kotiin, nyt on tämä vaihe lopullisesti takana. Pitäis tietokonekin jo laittaa lähtökuoppiin..

Oon miettiny kuumeisesti tätä teoriaa, jonka mukaan mä oon vahva persoona (kertoo valmennuskurssin arviointi). Tai se ollee pahin miinukseni kakkosvaiheen valintakokeessa. Oon aatellu tätä asiaa kaikilta puolilta ja tullu siihen tulokseen, että 'ärsyttävyyteni' juontuu jonkinasteisesta ylpeydestä. Ja voipi olla totta. Vaikea vain kuvitella, mistä se sitten olisi peräisin. Aika murskana mä oon ainaki historiallisesti katsoen ollut, mutta nykypäivänä sitäkin onnellisempi. Mun teorian mukaan ihminen on joko a) eheä, tai sitte b) rikki ja eheytetty. Kumpikin on hyvä, jälkimmäinen jopa parempi.. ;)

Ja tällanen juttu, mikä merkkaa mulle ihan mielettömästi, että sjoen nuortenillas ku jotai oli puhetta, et jättäkää joku juttu pois.. ni mä sit päätin jättää Jumalalle kaikellisen ylpeyden. Ja heti parissa minuutissa mä olin totaalisen nöyränä itkemässä muita ihmisiä. Mä sanoisin et tää on nättiä. Mitä nyt vietin loppulaulut vessassa ku iha hengästytti ku itkua väänsi. Kerrankin mietin muita ihmisiä oman napani sijaan. Tajus vaan, että miten monia asioita ihmiset tosi lähelläkin joutuu kantamaan.

TAIVAS KUULEE, TAIVAS NÄKEE, TAIVAS TIETÄÄ KYYNELEET.