IRC-Galleria

Terve!
Hmm. Katoin äsken taas jotain pikkulasten kuvia jostan etelän maista. Tää menee ihan sekasin.. Mietin vaan tässä, että toisaalta harjottelu jossain sairaalassa keskellä viidakkoa ei tunnukkaan hassummalta. Siinä vois pelastaa ihmisiä. Olin just päässy kirkkaasti kasvatustieteiden maailmaan. Ainakin luennot kiinnostaa mua paljon enemmän tällä saralla. Teatterikorkeaan haku taitaa jäädä tällä kertaa.., olin harkinnut sitä. En pääsis okl:ään, jos hakisin sinne ja tekisin jotain ennakkotehtäviä monin kappalein. En epäile hetkeäkään, ettenkö pääsis okl:ään. Tää on näitä skitsoja juttuja.. en epäillyt sekuntiakaan, ettenkö olisi päässyt muumimaailmaankaan töihin, ja niinhän siinä kävi. Sillon neljä vuotta sitten oli itsevarmuus siinä alueella riittävä, nyt on hakukokeen vuoro. Lukiosta suoraan mulla ei olis ollut mitään näkemystä elämästä, olisin koittanut sillon sisälle aivan turhaan.

Jaahas jaahas, yritän kovasti harjoitella nukkumaan menemistä, miten se voi olla mulle näin vaikeeta!!
Yks vaikeimmsta asioista koko elämässä. ;)

moi!
oli aivan mahtava lontoon matka. aivan suurenmoinen! jäin täysin koukkuun matkusteluun, nyt suunnittelen jo italiaa tai budapestia.. ai että kun avartaa. ainut erittäin kypsyttävä asia on, että jalat väsyvät kaupunkireissuilla aivan suunnattomasti. ihan otti hermoihin joka askel jo loppuyöstä, noo taisi olla siinä yli kaksitoista tuntia kun oltiin jalkojen päällä, kai sen ymmärtää. toinen, ainut negatiivinen asia on hetkittäinen, mutta sitäkin sisukkaampi lentopelko, tai melkeinpä kuolemanpelko. täysin hallitsemattomia tuollaiset pelkotilat.. luulen, että kone putoaa, vaikka mitä sanottaisiin. ja kaikki ainoastaan sen takia, että turvavöiden valo syttyy.. sen on pakko mennä ohi, joka kerta alkaa mennä paremmin ja paremmin.. :)

jaa-a, nyt en jaksakkaan kirjoittaa mitään, pitää mennä vaan nukkumaan!!

Rehellisesti sanottuna, en ole edes viitsinyt kirjoittaa tänne. Marraskuun puolivälistä jouluun asti tuntui elämä synkkääkin synkemmältä. 1,5 kuukautta meni sekasorrossa ja loppuunpalamisen tilassa.. Kuka on tehnyt kenties pikkasen liian paljon töitä??
Minä. Ei palata viime vuoteen, vaan jatketaan tästä eteenpäin. Tänä vuonna sitä vastoin olen melkeen joka minuutti ollut ihan suunnattoman hyvällä tuulella. Jaksaa taas hengittää.. Oon kyllä oppinu hirveesti, ja luulen pystyväni myös ymmärtämään muita väsyneitä ihmisiä.

Tällä hetkellä on kaikki loksahtanut aivan kohdalleen. Sain vähennettyä kaksi työpaikkaa, erityiskoulun sijaisuuksia teen vain satunnaisesti. Tänä aamuna aloitin siivoamaan silja linella kaksi tuntia päivässä, voi että sentään ku se on mukavata. Aivan loistava herätys aamulla ja sitten palataan kirjan pariin yhdeksän jälkeen.. :D Uskomaton tsänssi, siinä sitten luen puoli viiteen asti, ja taas keräämään energiaa siitä jumpasta. Se on aivan loistavaa urheilua. Ja sitä työtä ei tee mitenkään samalla antaumuksella kuin muumikeikkoja, muumeissa on paine äärettömän kova, joka kerta haluan ylittää itseni. Siinä on kaikki pelissä ja vähän enemmänkin. Tää on VAAN työ. Ja siellä on ihanoita merimiehiä ja mitälie kansipoikia.. ;)

Sitten ura-aiheisiin. Haen antaumuksella OKL:ään. Aion myös hakea huvikseen teatterikorkeakouluun, hah. Täytyy sanoa, että parempi mennä vitsillä, kun ei mulla tosiaan tota teatterialaa ole kuin nämä muumit ja elämän näyttämö. :) Toisaalta myynä olen kyllä joutunut todella haastaviin tilanteisiin ja varmasti ainakin siinä hommassa kehittynyt. Kumpaanhan sitä sitten hakis, Treelle vai Hkiin? Ja sitten seuraavaan kysymykseen: haenko OKL:ään jyväskylään vai Turkuun? Ihan älyttömän vaikea päätös. Mieli voi muuttua hirveän äkkiä, mihinkään tuntoihin ei kannata luottaa.. Realiteetti saattaa vain olla se, etten välttämättä pääse Turkuun sen matematiikkapainotteisen haun tähden.

Ihanaa olla taas oma itseni. Pelkäsin jo pahasti, että olisin kadottanut itseni, iloni: kaiken. Olin vaan aika syvällä työkierteessä, mutta sieltä löytää pois samaa tietä kuin on joutunutkin. Vinkiksi teille kaikille, elkää tehkä neljää työtä yhtä aikaa tai kuolette. piste.

Päiviä päiviä!
Mä heräsin tänä aamuna reilusti yli 12 tunnin yöunilta, taisin olla pikkusen väsyneemmän puoleinen. Suihkussa en muistanu olinko pessyt jo hiukset, ja laitoin siis luultavasti uudestaan hoitoainetta. Ei tässä mitään, mutta kasvojen kanssa kävi samalla tavalla. Siinä kohtaa alko vähä mietityttää.. Ja sitte muistin 20 min ennen koulun alkamista, että kattoppas plikkaa, ei sulla edes ole autoa käytössä!! Noo, mä suhtauduin tyynen rennosti, hyvä minä (alan vähä rentoutua).
JA näin yöllä tosi siistin unen. Tai siisti ei ollutkaan oikea sana siihen.. nyt tuli kirre, jatkan myöhemmin...

Voi että sentään eilistä.. Mä alan järjestää näitä laatubileitä joka viikko, oli sen verran hauskaa ku oli kaikki koolla. Mulle merkittee ihan hirveesti se, että mun siskot tykkää toisistaan. Nehän ei oo nähny toisiaan kuin 3 kertaa elämänsä aikana. Me kaikki kolme tanssitaan ja lauletaan, soitetaan pianoa, jokainen on kuvataiteellisesti lahjakas, ja me ollaan herkkiä ja rakastavia. :) Jatkossa on vaan pakko kutsua ihmisiä eri kerroilla, ku ei mun luo voi tulla niin paljo ihmisiä kerralla. Jokku saa kyllä ehottomasti VIP-kortin... ;)

Ens kerralla mä laitan viälä ankarammat sapuskat, mulla on vaan äyriäiset ja simpukat mielessä.. Mä jäin ihan koukkuun tähän kun aloin tottua, että mulla ei oo elämää koulun ohella. ;) Mitenkähän olis torakat?? Tulee muute halvemmaksikin ku ei oo niin montaa suuta syötettävänä. Voi suurperheen äitejä, kauheat tiskit.. (paraskin puhumaan ku ittestä sellanen tulee).

Eilen syötiin juustofondueta, ettei siihe vaan olis jääny promilleja siitä valkoviinistä, sen verran hilpeetä oli.. kyllä mä sen mielestäni höyryttelin. Hyvin toimi meiä yhteistyö, sohvalta huudettiin aina välillä keittelyohjeita ja mä heittelin hituja pataan. Sitte kokeilin sellasia kiinalaisen banaaneja, jotka grillaillaan pannulla ja niin edespäin. En osaa oikeen ottaa kantaa, mitä niille OLIS PITÄNY tehdä. Kukaan ei ainakaan huomannut mitään puutteita.. Kiinalaisessa oli vaan jotaan muuta mössöä niitte banaanien päällä, no eipä siinä mitään, oli ainakin samanNäköStä. Sit Pekka laitto parvekkeelle ulkonuotion, joopa joo ei siitäkään sen enempää. Ja kunniallisesti sai Laura, Jesse ja Pekkuli sen etanan syötyä, hyi että se saastutti jo hajullaan mun koko jääkaapin. En oo kyllä ennen etanoita syänykkään, katotaas josko ens viikolla tulis possun korvia tai friteerattu kilpikonna.

Mä oon niin sekä onnellinen että jännittynyt, että mun vattaan sattuu taas. Nyt oon menossa avoimeen yliopistoon ja ilmoittaudun siihen kasvatustieteiden approon. Miten voi yhden ihmisen elämässä tapahtua näin paljon uusia juttuja yhtä aikaa? Ei mä kyllä tykkään tästä. :) Mulla on sit nii ihqt kaverit, nyt meen viemään Lottaliinille sen puhelimen kun hupsistakeikkaa unohtu taas mun luo eilen. mutta just noi jutut Lotasta niin sulosen tekeekin..

Nyt täytyy kyllä sanoa, että en pysy itse perässä omassa elämässäni. Alan tehdä kasvatustieteiden approa ja kirjotan lyhyen matikan keväällä. Samalla olen kouluavustajana ja lähden pois vaan täältä kätilökoulusta.. HUHHUH. Kuka vois tulla mun henkilökohtaseksi ohjaajaksi? Ja tästä en tienny mitään vielä 3 päivää sitten. Vatta sattuu. Ainakaan ei tuu tylsää. Laura olen pahoillani, tulen sulkeutumaan vieläkin ankarammin kirjojeni kimppuun. Kyllä sitte ens kesänä hymyilyttää, kun OLEN PÄÄSSYT okl:ään.

Moikka kaikki ihanat ihmiset!
Oon veljen luona kylässä piiiitkän sunnuntain jälkeen. Het aamutuimaan (4 tunnin yöunien jälkeeen) nauratin sataakuntaa japanilaista muumitalossa, sitten pidin seikkailupäivän pyhäkoulussa ja jotenkin ihmeellisesti kello on nyt puoli kahdeksan. Laura ja Lotta on armottoman mahtavia. Mulla on uus taktiikka, luen aina vapiksen nuortenillan aikana ja noi häiskät tulee hakemaan mut 9ksältä. Siinä vaiheessa on pää niin täynnä sisätautioppia, että ei jaksa lukea enää sanaakaan. Jotenkin kummasti nää yöt vaan venähtää liikaa..

Mä oon niin onnellinen taas, että sattuu vattaan. On maailman suurin onni ja autuus asua yksin
ja tavata ihania ihmisiä aina välillä kun kirjoilta ehtii. Ei mee kauan kun olen harjoittelussa ja leikin ekaluokkalaisten kanssa kirkonrottaa, voi unelma. =) Katotaan, mitä elämä tuo opintojen suhteen, mutta tällä hetkellä on kovinkin vahvasti mielessä nuo pikku lapsukaiset. moikkelismoi!!

Mulla sattuu vatsalihakset ku on nauranu niin paljon. Ei taida sittenkään mun fyysisen kunnon laita olla kovin häävi. Tässä tulee vitsejä viikonlopulta:

1. Joel heitti mun 50 euroa kolikoina jonnekki Wärtsilän tehtaan aitojen sisäpuolelle. Pojat ei jaksanu oottaa pissahätäänsä viiden aikaan yöllä ees ylös asti vaan ankaran miesmäisesti menivät jonnekki talon taakse ja siitä se poika sitten päätti tyhjentää mun kolikkolippaan mettään. Painottaaksemme miessukupuolen lepsua suhtautumista rahaan, ei jaksanut herra edes sen vertaa, että olisi kerännyt ne kaikki kolikot sieltä talteen. Eipä niitä tänään siellä enää ollut..

2. Mä en Oikeesti enää ymmärrä näitä pikkupoikia. Älkää kysykö mistä ne sai hevosraipan.. siinä sitä sitte otettiin skabaa koko ilta kuka kuolee ensimmäisenä eikä enää pysty ottamaan lyöntejä vastaan. Valehtelematta satoja kertoja raippa viuhui, mitähän ihmettä naapureilla liikku mielessä.. Lapsethan ovat terveitä kun leikkivät. Ja kuinka moni pystyy istumaan vielä seuraavana päivänä?

3. Tietokone on ihmeellinen kapistus. Sieltä voi muun muassa katsoa suomalaisen mammapappa- diskotanssin peruskurssin. Ei oo totta!! Oli kyllä aika hauskaa vetää jalat solmussa Ketojien työhuoneessa jammia vattan täydeltä.

4. Äkkiä meitä kaikkia kunniallisia kristittyjä alko huvittaa mennä johki kulmakuppilaan, kun ei enää ollut niin myöhään mitään ekstriimimpääkään tiedossa. Otettiin siellä oikeen ankara jääpalasota jopa siihen pisteeseen asti, että vastapäätä istuneet mammaraiset uhkas baarimikolle soittavansa poliisit.. kiähkiäh.

5. Kuinka monta poikaa mahtuu 120cm leveään sänkyyn? No ei ainakaan Samuel. Laitettiin kaikkein huonoiten käyttäytynyt ja kaikkein matalimmat jutut heittänyt nukkumaan parveketuoli-pehmusteisiin. (reilukerho)

6. Lauri OSAA leipoa kakkua.

Hyvää viikkoa kaikille teille helmeille helmeille helmille! Voiku Ammin ja Suskin vauvat syntyis jo.

Tänään oli sadepäivä ja istun koneella tekemässä koulujuttuja. Kerrankin tuntuu siltä, että viikonloppu ei lopu ennen kuin alkoikaan.. Olin perjantaina muumikeikalla, eikä pomo uskonut, että mä olin oikeesti rikki, kun ei ollut ollut töitä kuukauteen. Sitte kävin kylässä mun kummipojan luona. Voi että, ku viihdyn hyvin perheellisten kanssa, Jessekin oli käyny Juhan kanssa lenkillä niin me käydään sitte Marian kanssa Elixiassa.. :) Illalla ajoin koko elämäni hienointa autoa, BMW Z3:sta, ei ollut yhtään huonompi. Ennen en osannut missään tapauksessa edes kaivata mitään hienoa autoa, mutta jollakin tavalla toi auto kosketti mun sielua.

Lauantaina rempattiin seurakunnan lastenhuone ja keittiö ym, oli aivan tosi kivaa maalata maisemia seiniin!! En lukenut koko päivänä sivun sivua, mutta tärkeimmät asiat ensin.. Illalla olin Lauran kanssa ajelemassa, luultiin menneemme nuorteniltaan, mutta se olikin Israel-kokous. Siellä sitten istuttiin ku ei millään viitteny poieskaa lähtiä.. =) Löydettiin sitte vielä hyvät kemut, mä jäin pidemmäksi aikaa ja (arvatkaa vaan) nukahdin sohvalle pikkutunneilla. Mitä mulle on tapahtunut, apua? Laura on aivan kertakaikkisen käsittämättömän huippuseuralainen, voi huh huh. Mitä ihmettä sitte tapahtuu ku meistä jompi kumpi alkaa seurustella. Lotan kanssa onkin jo peli menetetty..

Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että onnellinen saa olla, että noin upeitten ihmisten kanssa saa olla ku meiä srk:laiset. Nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa, että en kaipaa ruotsista tai livets ordista enää mitään. Siellä hukku massaan, eikä siellä ollut autoa. Kyllä se ottikin kauan, ihan puolitoista vuotta palata maan pinnalle, mutta nyt olen taas supisuomalainen ja äärettömän onnellinen siitä!

Iltaa!
Oon Pulssissa yötöissä, en voi kuin ihmetellä tämän paikan sosiaalisia suhteita, asiakaspalvelua ja kaikkea mahdollista. Kyllä tästä maksais kevyesti suuretkin summat, kyllä täällä sen verran hyvää hoitoa saa. Harmi vain, kun ei ole kerrassaan mitään tekemistä. Täällä potilaatkin ovat ILO. Menen kohta nukkumaan, kirjoittelen vaan koulutöitä. Juttelin hoitajan kanssa, ja tuntuu taas päätökset ja opiskeluvalinnat jollain tavalla selkeämmltä. Ei auta itkeä, kyllä sitä ehtii vaikka mitä tässä elämässä. Aion nyt kuitenkin hakea OKL:ään, se on varma. Muusta en osaa sanoa, koulussakin tuppaan viihtymään entistä paremmin..

Pikkusen tuli taas mieleen kuinka helmiä siskoja mulla on. Ja veljiä kans kolmin kappalein, mut hei broidit kyllä te tajuutte, että tytöt juttelee tyttöjen juttuja. Mä en koskaan tuu unohtamaan kun Soinin mökillä näin painajaisen, josta ei voi edes puhua. Itkin toista tuntia, enkä meinannut millään uskoa, että teillä on kaikki kunnossa, teki niin kovasti mieli soittaa. Ei oo kyllä ollu pää ja silmät niin kipeät ikinä. Miten te jaksatte, ku mä oon niin usein niin vaikealla tuulella? Ei sitä muut kuin oma perhe tiedäkään, ei sitä muille jaksa kiukutellla.

Ai että ku oma koti on jo oma turva. Sinne ei tuu kukaan kiusaamaan.. heh. Oon kyllä pitäny ankaraa siivousta siellä, siivoaminen on kaikkein kivointa silloin (toisin sanoen aina) ku olis koulujuttuja, joita ei enää jaksa tehä, mutta ei silti viitti käyttää aikaa epähyödyllisesti. Jos Laura ei kiskois mua ulos, en luultavasti lähtis minnekään koskaan. Eilenkin lauantai-iltana ei olis tullu mieleenkään lähteä minnekään. En olis ikinä uskonu, että tämmönen bilehile (ymmärtäkää miten tahdotte) haluais istua kotona ja kuurata suihkun kaakeleita hammasharjalla. Kyllä on asiat kummalliseksi menneet. Mä luulin, että rauhottuminen tapahtuu jotenkin pakosta, että on vaan pakko lopettaa nuoruus seinään, mutta ei. Se käviki ittestään ajan kanssa, ja TODELLA kivuttomasti. Elkää ny pelätkö, että mä kalkkiudun kaakeleihini, pois se minusta. Tää on vaan kiva kotivaihe. =D Hyvää yötä kaikille rakkaille!!