Minulla loppui screening vähän ennen seitsemää joten kiirettä piti ehtiä keskustaan ajoissa. Niinhän siinä kävi että kun lopulta pääsin paikalle, kaikki odottivat minua, ei mitenkään vihaisina tosin, lykättiin vaan viinilasi kouraan (tai olosuhteiden pakosta jouduin tyytymään veteen, tiedä mitä viini olis tehny kuuden päivän paastoamisen jälkeen:D), ja nimilappu rintaan. Kaikille oli siis täysin yllätys että tavallisen esityksen sijaan, me yleisö päästäänkin hommiin ja deittailemaan:D, toki välissä oli aina jotain häppeninkiä.
En usko että oikeilla pikatreffeillä olisi samanlainen meininki, mutta tuolla oli ihan älyttömän hauskaa! Tavata uusia ihmisiä, suurin osa naisia, mutta kyllä mä ehdin jo yhdet häätkin sopia. Kuusi lasta ja niin edespäin, miehellä ihana skottiaksentti. Ai niin, unohdinko mainita että se on homo?
Suurin osa typeistä joita tapasin oli jollain tapaa teatterin tai median alalla töissä. Puhuttiin opiskeluista ja siitä kuinka lopulta tulevaisuus on vain onnesta kiinni, mikä jollain sairaalla tavalla antoi lisävarmistusta siitä ettei tässä vaiheessa odellakaan tarvitse vielä miettiä mitä valmistumisen jälkeen, mitä sitten kun on työ, mikä työ, milloin asettua aloilleen...? Se kaikki tapahtuu sitten kun on tapahtuakseen, enkä mä edes haluaisi tietää missä len kolmen vuoden päästä, eikö se tavallaan veisi jännityksen koko touhusta??
Kittin kanssa puhuin vasta ihan loppuajasta ja se oli yhden viinilasin jälkeen kännissä kuin käki. Huusi ja nauroi; no, kun sen tuntee vahan aikaa, sen vaan huomaa ensimmäisinä sekunteina että sen on alkoholin alaisena. Itse vesiselvänä olin aika ylpeä itsestäni. Näin kun tämä vuosi on startannut aika tiiviisti päntäten ja pitkälti ilman alkoholia, on Kitti alkanut moittia kun en lähde ryyppäämään. Sepä, eikö se tavallaan ole aika surullista että sosiaalinen elämä on yhtä kuin ryyppääminen ja sitä kautta olla sosiaalinen. Sitä sitten kun epäilyt herää että olenkohan jotenkin epäsosiaalinen ihminen, on todella mieltä ylentävää kuulla joltain ventovieraalta että olen ihanan avoin. Vaikka kyse onkin vain kolmesta minuutista. Mutta ensivaikutelma se vaan on aika tärkeä.
Muihin aiheisiin. Kuudes päivä siis menossa ja eilisestä Muscle Tone rääkistä ja sen jälkeisestä heikotuksesta selvittyäni olo on ollut huomattavasti parempi kuin aiempana viitenä päivänä. Tiedä sitten onko yksi syy se että tiedän että huomenna noin kello viisi iltapäivällä saan nauttia herkullisen fetasalaatin, vai onko kehoni nyt vasta sopeutunut kunnolla syömättömyyteen. Enivei, huomenna loppuu, ja kyllä mä oon saanu kuulla olevani masokisti kun koko juttuun ryhdyin, mutta onpahan vihdoin tehty kun kuitenkin jonkin aikaa oon miettiny et vois kokeilla.
Eilen tottakai kuulin myös tästä Jokelasta (kuka ei, eh? vaikka ulkomilla olisikin..).. Järkyttävää miten kukaan, joka pitää itseään ÄLYKKÄÄNÄ, voi kohdistaa vihansa täysin viattomiin ihmisiin. Maailmassa on liikaa vääryyttä ja pahaa, mutta Jokelan lukiolaiset ei tehnyt tästä maailmasta mitä se on. Aika ottaa luonnonvalinta käyttöön? Kyllä, ampuja ehkä oli oman elämänsä Jumala ja diktaattori, mutta millä oikeudella hän leikki jumalaa myös sattumanvaraisille muille ihmisille?
Tästä aiheesta eiköhän ole joka tuutissa aika paljon sanottavaa joten lopetan tähän pohdiskeluni.
Niin, ja viiden viikon päästä jo joululomalle!
xx