IRC-Galleria

Ihanaa ihanaa! Joulukuu aluillaan tunnelma minne tahansa meneekin sen mukainen. Argyle Streetille on saatu joulumarkkinat pystyyn, vielä tosin vähän kaipailen siitä jäätä Enochin aukiolle:D. Nevermind, kuitenkin enää kaksi viikkoa että pääsee suomen jäille luistelemaan^^.

Enpä voi sanoa että kauheasti kaikenmoista olisi sitten viime kerran tapahtunut, mutta ainakin viime viikolla pääsin taas pitkästä aikaa tuulettumaan, Kittinkin sai suostuteltua Cathouseen kun sen uusi poikkis sattuu olemaan entinen rokkari. Oli tosi hauska ilta, ei voi valittaa, ja kun Sergiokin on tosi rento ja hauska tyyppi, ilman sitä Kitti olisi varmasti valittanut paikan tunnelmasta ja musiiikista paljon enemmän:D.

Mun kahdessa tutoriaalissa on tyttö jota en vain siedä. Yleensä yritän olla muodostamatta mielipidettä jostain ketä en tunne, mutta tämä tapaus vaan käy hermoille. En ole kertaakaan kuullut sen suusta mitään kiinnostavaa mutta silti suu käy jatkuvalla soitolla, paitsi silloin kun pitäisi keskustella itse viikon aiheista. Vaikuttaa niinkuin hän yrittäisi olla jotain muuta kuin on, ja vaativan jatkuvasti ihmisiä ympärilleen, mutta tietysti vain niitä oikeanlaisia ihmisiä, muita saa katsella nenänvartta pitkin. Okei, mä olen yksi niistä joita se katselee halveksuen, mutta mua lähinnä naurattaa miten se on yliopiston toisella vuodella ja silti on niin lapsi, että ajattelee omaavansa oikeuden tuomita ihmisiä ulkonäön perusteella (tai millä perusteella tahansa). No, viime torstaina sitten tulin keskustaan asti yhden toisen tytön kanssa samasta seminaariryhmästä ja ai kun oli ihanaa huomata etten ole ainut näiden ajatusteni kanssa. Se aloitti lauseen: " You know this one girl in our seminar..." ja tiesin heti mistä oli kyse:D.

Kitti törmäsi viikolla yhteen kaveriin johon ei olla törmätty ainakaan kuukauteen ja saatiin sitten kutsu sen luo illanviettoon. Catie asuu edelleen Muranolla, se on nyt yksi niistä ihmisistä joilla on kunnia tulla käskyttämään musiikkia pienemmällä tai lopettamaan bileet jos joku kanssa-asuja sattuu ilmoittamaan respaan.:D Eipä siinä mitään, kuulemma niillä on "töitä" vain neljänä viikonloppuna vuodessa ja siitä hyvästä ja asua halvemmalla että onhan siinäkin hyvät puolensa. No, avattiin ensimmäinen viinipullo. Avattiin toinen viinipullo ja alettiin miettimään että vielä kerkeäisi hakemaan pullon lisää. Ostettiin kaksi. Ja sitten yllätyksenä Sergio olikin tuonut myös pullon Sangriaa:D. Siinä hyvissä pössiksissä käytiin aivan uskomattomia keskusteluita... politiikasta, keshitysmaista, lapsityövoimasta, kapitalismista, Afrikan maista ja niiden uskomuksista, noitavainoista, ja lopulta, kilpikonnista:D. Päädyttiin siihen että minä ja Kitti hankittais kilpari mutta sitten tuli vähän eripuraa sen koosta. Mä haluan ison mutta Kitti pienen. Ehkä jostain voisi löytä sellainen sopivan keskikokoinen:D.
Alakerran väki oli jo pariinkin kertaan käynyt meitä kutsumassa sinne, joten päätettiin käydä katsastamassa paikka. Oli hauska ilta ja mukava jutella uusille tyypeille, ainut virhe minkä tein, oli koskea siihen vodkaan jota oli joka puolella:D. En minä kai nyt mitään kovin tyhmää tehnyt, mutta kyllähän sen tietää mitä se tekee muistille. Sellaisia pieniä aukkoja että miten on päätynyt mihinkin tilanteeseen, esim mua päätä pidempi tummaihoinen mies tarjoamassa mulle yöpaikkaa ihan hyvää hyvyyttään, keskustelu 18 vee pisamanaamaisen pojan hammasraudoissa kanssa vessapaperirulla-kokoelmasta... ja tottakai tämä jo (ilmeisesti) tavaksi käyvä keskustelu kolmenkimpoista:D. Sellasta.
Lopulta tultiin taksilla kotiin joskus neljän maissa, ja Sergio unohti reppunsa taksiin jonka perään sitten soiteltiin ainakin tunnin verran.

Nyt pitäisi vielä ottaa itseään niskasta kiinni ja saada ne esseet tehtyä ettei jää viimeisille päiville. Tavoitteena on edelleen saada taidehistorian essee palautettua ennen lomaa vaikka deadline on vasta 10.tammikuuta. Tosiaan kun se yksi ainut säälittävä koe on 7. päivä ja sitten vapaata melkein kolme viikkoa ennenkuin luennot alkaa... Oh well, shit happens.

Pusuja xxx

Glasgow'ssa on jälleen Glasgay! fest meneillään, ja vaikka en teatteria enää opiskelekaan, on ollut tarkoitus mennä jotain katsomaan jo jonkin aikaa. Glasgay näytelmät käsittelee siis jollain tapaa homo-, lesbo, tai/ja biseksuaaleja, ja on oiva tilaisuus nähdä puhuttavan aiheista joita ei turhan usein muuten lavalla näe. Ensin oli tarkoitus ostaa liput Venus as a Boy -nimiseen esitykseen, mutta joko liput oli jo loppuunmyyty tai nettivaraukset ei vaan jostain syystä ottanut toimiakseen. Jokatapauksessa päätimme mennä sittenkin studio-esitykseen nimeltä 3 Minutes joka tulisi käsittelemään pikatreffejä ja sen kolmen minuutin ensivaikutelman tärkeyttä.

Minulla loppui screening vähän ennen seitsemää joten kiirettä piti ehtiä keskustaan ajoissa. Niinhän siinä kävi että kun lopulta pääsin paikalle, kaikki odottivat minua, ei mitenkään vihaisina tosin, lykättiin vaan viinilasi kouraan (tai olosuhteiden pakosta jouduin tyytymään veteen, tiedä mitä viini olis tehny kuuden päivän paastoamisen jälkeen:D), ja nimilappu rintaan. Kaikille oli siis täysin yllätys että tavallisen esityksen sijaan, me yleisö päästäänkin hommiin ja deittailemaan:D, toki välissä oli aina jotain häppeninkiä.

En usko että oikeilla pikatreffeillä olisi samanlainen meininki, mutta tuolla oli ihan älyttömän hauskaa! Tavata uusia ihmisiä, suurin osa naisia, mutta kyllä mä ehdin jo yhdet häätkin sopia. Kuusi lasta ja niin edespäin, miehellä ihana skottiaksentti. Ai niin, unohdinko mainita että se on homo?

Suurin osa typeistä joita tapasin oli jollain tapaa teatterin tai median alalla töissä. Puhuttiin opiskeluista ja siitä kuinka lopulta tulevaisuus on vain onnesta kiinni, mikä jollain sairaalla tavalla antoi lisävarmistusta siitä ettei tässä vaiheessa odellakaan tarvitse vielä miettiä mitä valmistumisen jälkeen, mitä sitten kun on työ, mikä työ, milloin asettua aloilleen...? Se kaikki tapahtuu sitten kun on tapahtuakseen, enkä mä edes haluaisi tietää missä len kolmen vuoden päästä, eikö se tavallaan veisi jännityksen koko touhusta??

Kittin kanssa puhuin vasta ihan loppuajasta ja se oli yhden viinilasin jälkeen kännissä kuin käki. Huusi ja nauroi; no, kun sen tuntee vahan aikaa, sen vaan huomaa ensimmäisinä sekunteina että sen on alkoholin alaisena. Itse vesiselvänä olin aika ylpeä itsestäni. Näin kun tämä vuosi on startannut aika tiiviisti päntäten ja pitkälti ilman alkoholia, on Kitti alkanut moittia kun en lähde ryyppäämään. Sepä, eikö se tavallaan ole aika surullista että sosiaalinen elämä on yhtä kuin ryyppääminen ja sitä kautta olla sosiaalinen. Sitä sitten kun epäilyt herää että olenkohan jotenkin epäsosiaalinen ihminen, on todella mieltä ylentävää kuulla joltain ventovieraalta että olen ihanan avoin. Vaikka kyse onkin vain kolmesta minuutista. Mutta ensivaikutelma se vaan on aika tärkeä.

Muihin aiheisiin. Kuudes päivä siis menossa ja eilisestä Muscle Tone rääkistä ja sen jälkeisestä heikotuksesta selvittyäni olo on ollut huomattavasti parempi kuin aiempana viitenä päivänä. Tiedä sitten onko yksi syy se että tiedän että huomenna noin kello viisi iltapäivällä saan nauttia herkullisen fetasalaatin, vai onko kehoni nyt vasta sopeutunut kunnolla syömättömyyteen. Enivei, huomenna loppuu, ja kyllä mä oon saanu kuulla olevani masokisti kun koko juttuun ryhdyin, mutta onpahan vihdoin tehty kun kuitenkin jonkin aikaa oon miettiny et vois kokeilla.

Eilen tottakai kuulin myös tästä Jokelasta (kuka ei, eh? vaikka ulkomilla olisikin..).. Järkyttävää miten kukaan, joka pitää itseään ÄLYKKÄÄNÄ, voi kohdistaa vihansa täysin viattomiin ihmisiin. Maailmassa on liikaa vääryyttä ja pahaa, mutta Jokelan lukiolaiset ei tehnyt tästä maailmasta mitä se on. Aika ottaa luonnonvalinta käyttöön? Kyllä, ampuja ehkä oli oman elämänsä Jumala ja diktaattori, mutta millä oikeudella hän leikki jumalaa myös sattumanvaraisille muille ihmisille?
Tästä aiheesta eiköhän ole joka tuutissa aika paljon sanottavaa joten lopetan tähän pohdiskeluni.

Niin, ja viiden viikon päästä jo joululomalle!
xx

Lupasin etta talla kertaa ois luvassa jotain erikoista ja mullistavaa.. No enpa tieda siita, elamani on loppujen lopuksi aika tapahtumakoyhaa ja arkirutiineja noudattavaa. Tosin eilen ollessani Primarylla, tarrasi minua yhtakkia joku hihasta: " anteeks, ookko sa Jalasjarvelta?". Siina kylla ihmetysta riitti:D. Eilinen ilta oli kylla muutenkin vahan semmonen Suomi-kommuuni henkinen, tieda mista johtui, ja toisaalta en kylla pistakaan yhtaan pahaksi valilla kayttaa ihan omaa aidinkieltakin.

Nettiuutisia. Lupasin jollekin etten sanoisi tata enaa kertaakaan, mutta se saadaan ensi viikolla. Talla kertaa sen pitaisikin olla sitten varma homma, vielakin ohmetyttaa kuinka siitakin piti jalleen kerran peraan soitella ennenkuin mitaan alkaa tapahtua. Keskiviikkoa odotellessa..

No eras hauska vaarinkasitys sattui viime viikolla. Mentiin Kittin kanssa katsomaan yhden Israelilaisen jazz-kitaristin, Urin (Kittin nettituttavia:D), keikkaa, jossa sitten tutustuttiin myos hanen vierailulla olevaan saksalaiseen ystavattareensa. Minulla sattui sitten olemaan kaulassa se mustavalkoinen, feikki, palestiinalais-huivi, ja kuten kaikki varmasti tietavat, tarkoitukseni ei ole silla esittaa maailmalle omaa kantaani Israelin tai palestiinalaisten poliittisesta tilanteesta vaan pidan sita yksinomaan koska satun olemaan kiintynyt kyseiseen kangastilkkuun. Nyt nyt keskiviikkoiltana Uri sitten soitteli kuulumisia ja pyysi myos minua hetkeksi puhelimeen. Kavi ilmi etta tama saksalainen tytto oli
1.luullut etta huivini oli nimenomaan siksi, koska tiesin tapaavani israelilaisen, ja
2. jauhanut loppuillan kuinka oli nahnyt siina kirjaillun tekstin: "FREE THE PALESTINES"
tottakai.. mina, maailman poliittisin ihminen..as if. Mika Palestiina?:D:D

Kitti varasi lennot aidilleen ja serkulleen tanne viikoksi marraskuussa. Siita tulee mielenkiintoista, sen aiti kun ei puhu sanaakaan englantia..:D
Odotan myos ihan alyttoman innolla Lontoon reissua, sekin marraskuussa, kun saisi esseet ja muut jutut alta pois:).

Ai niin, meidan alakerrassa on sopo mies. On nyt pariin kertaan satuttu ulko-ovelle yhtaaikaa ja se on aina niin herrasmies. Tosin sen kanssa samassa asunnossa asuu myos sen joku kaveri joka on nainen ja sen naisen lapsi. Nii-in..:D

Taidan nyt lopettaa tahan. Voi en malta odottaa etta viikon viimeinen tutoriaali on ohi ja paasee takaisin NUKKUMAAN! Yhtakaan luentoa en ole viela skipannut mutta tana aamuna oli kylla niiiin lahella etten vai painanut kelloa kiinni ja jatkanut unia..

P.S. En muista, saatoin kertoakin taman jo mutta kannattaa aina puhua nuorille taksikuskille rivouksia jos epailee etta matka kay muuten kalliiksi. Kerran kunviime vuoden tavaroita jouduttiin taksilla tuomaan kaupungin toiselta laidalta, paastiin seitsemalla punnalla matka josta oltiin varauduttu pulittamaan lahemmas parikymppia:D Plus opittiin paljon hyodyllisia rivouksia skotiksi.

Hejpssan! xxx

No niinhan siina kavi etta jatkoiksi meni:D. Siis sillon viime torstaina. Taman viikon olen ollut hyvin kiltti tytto ja rampannut vain yliopiston ja kampan valia.
Meidan kamppa on siis East Endissa, siita taisin aiemmin jo mainitakin, suurimmaksi osaksi tasta syysta olen nahnyt tahan mennessa jo enemman Glasua kuin koko viime vuonna yhteensa! Tarkoitan etta viime vuosi oli kuitenkin vahan sellaista ettei sita tullut kierrettya kuin West End (jossa kaikki on tuhottoman kallista) ja itse keskusta, jonka kaikessa naiiviudessani uskoin kasittavan paa-asiassa vain muutaman kavelykadun. How silly of me.:D Nyt tuntuu etta sita loytaa jatkuvasti lisaa. Markkinoita, kirppareita, ostoskeskuksia... joista ei ollut hajuakaan viime vuonna! Uskonpa etta Glasgow alkaa taas pikkuhiljaa parantaa pisteitaan mielessani. No ei nyt edelleenkaan niin paljoa etta tanne loppuiaksi jaisi, mutta yhtakkia seuraavat lahes kolme vuotta nayttavat huomattavasti valoisemmilta:) Ei silla etta sita olisi pahallaankaan koskaan ajatellut mutta valilla vain tulee olo etta, okei, tama on nahty, minne seuraavaksi?:D
Kamppiksen kanssa oli tanaan oikeastaan ensimmainen riita. Ei sekaan huutoastetta saavuttanut mutta kun yleensa jos jotain pahaa meinaan suustani paasta niin nielen sen ja lasken kymmeneen, no.. talla kertaa ei ihan niin:D Siitakin selvittiin kuitenkin parin tunnnin mykkakoululla, pisti vaan niin arsyttamaan monet kasaantuneet pikkuasiat.
Ach ja, nyt meilla on myos lankapuhelin (nettia ei vielakaan), eika siis vaan linjoja, vaan puhelin. Siina toivossa jos vaikka suomen lankapuhelimesta tanne lankapuhelimeen ei olisi niin tuhottoman kallis.. Totta puhuen, sen ostosta voidaan syyttaa Britannian byrokratiaa. Eilinen meni niin tuhottomassa v*tutuksessa soitellen eestaas kahden eri yhtion valia koska jouku taukki ei osaa hommaansa. Ei edes ottaisi niin paljon paahan jos kyse olisi jostain omasta mokasta, niinkuin taman 15kg:n paketin kanssa jonka lopulta jouduin hakemaan itse tuolt puolt jokkee ja raahaamaan bussissa kotiin. No itse asiassa sekin oli vain puolimoka.. Kahdessa kohtaa luki osoite mihin pitaisi paketti saada ja toiseen oli pistanyt yhen vaaran numeron. No, kertyipahan taas lisaa kasilihaksia.:D Bussikuskien ilmeet vaan oli huvittavia kun astelin bussiin paa hadin tuskien nakyen laatikon takaa:D..
Olisikohan tassa taas kaikki talla kertaa. Ens kertaan mennessa lupaan etta myos jotain mielenkiintoista on tapahtunut!
xxx

Sunnuntai: Incubusin keikka!
Bussiasemalla odotellessa sellaiset 45min seuraavaa suoraa keikkapaikalle vievaa bussia tutustuin Chrystaliin, Uus-seelantilaiseen Incubus-faniin joka ei nyt sentaan ihan sielta asti keikalle tullut, mutta on Edinbusghissa toissa talla hetkella ja tulee joulua viettamaan Suomeen. Noh, fiksuina tyttoina yhdessa paateltiin ettei jengia keikalle olisi tulossa ihan tuhottomasti kun lippujen saatavuus on jatkuvasti ollut hyva ja kun kerran kyseisella hetkellakin oltiin ainoat ihmiset odottamassa kuljetusta. Tostuus paljastui hieman erilaiseksi>D. Ei siita kummempaa mutta kova livebandihan ne on ja nautin kylla ihan mielettomasti vaikka henkensa puolesta saikin valilla pelata vellovassa ihmismeressa.
Sunnuntaina kavin myos ehka Glasgow'n suurimmalla kirpputorilla, mukaan tarttui vaikka mita, mukaanlukien mikro, poyta ja cd-soitin joita urheana tyttona kannoin ympari kaupunkia. Siksi naytan jokseenkin pahoinpidellylta, reidet ja kasivarret jokseenkin mustelmilla. Loytyi myos toimiva imuri punnalla. Sen Kitti kantoi ettei vain olisi mulla liikaa lastia. Tosiystava :D
Rakkaasta kamppiksestani puheenollen, se vanhemmat sille sanoi ettei saisi ostaa mitaan huonekaluja, kuitenkin kyseessa on VAIN vuosi.. En vain ymmarra tuota logiikkaa, varsinkaan kun perushyllynkin loytaa kylla ihan suht halvalla. Noh, itse parjailin eiliseen asti ja paatin etta nyt on pakko saada kunnon tyopoyta ja kirjahylly. Muutaman tunnin kiertelyn ja tarjousten katsastamisen jalkeen (yksi mies antoi kayntikortinsa ja kataloogin etta soittelehan kun tiedat, sulle kaikesta -30%:D) paatin lahtea uudelleen Ikeaan ja raahata vaikka vakisin jonkin nakoisen kalusteen mukanani. Paasin St Enochille asti kun huomasin Argos Expressin ja hyppasin kyydista. Sielta tarrasi sitten mukaan tarvittavat ja vielapa hyvin edullisesti, loppuilta menikin sitten leikkiessa puuha-Petea, naulaillessa ja ruuvaillessa:D.
Enpa tieda onko tassa mitaan muuta tahdellisempaa tapahtunut, janna vaan miten niin monet uudet ihmiset joita tapaa tuntuu jollain tapaa olevan yhteyksissa Suomeen. Juuri tuo tapaus Chrystal, ja sitten tanaan antropologian luennolla keskusteltiin vieressa istuvan tyton kanssa ja paljastui etta sen aidin vanhemmat on suomalaisia ja etta han olisi ensi kesana lahdossa kaymaan siella suunnalla.. No saa nahda miten tanaan, illalla suuntana Primary ja kuulemma suomalaisia on taalla tana vuonna aika runsaasti. Saksalaiset vaan pitaa muistaa kiertaa kaukaa!:D

Noh nih, nain lahti kayntiin toinen vuosi Glasgow Unissa. Saavuin siis viime keskiviikkona, yon lentokentalla viettaneena ja hyvin, hyvin vasyneena hakemaan avaimia ja allekirjoittamaan vuokrasopimusta. Hermoilin hieman etta mita Kittilla on kampasta sanottavaa, itse kun olin tykastynyt kamppaan aika lailla kun kavin kesalla katsomassa. No niinhan se oli etta se ensimmaisena huomasi mita kaikkea puuttuu mutta antoi se kuitenkin siunauksensa paikalle:D. Juttuhan on, etta ollaan East Endissa kun yliopisto on West Endissa, mutta meidan vuokrahinnalla olisi turha unelmoidakaan yhta tilavasta ja hyvakuntoisesta kampasta yliopiston lahettyvilla.
Torstaina suuntasin sitten yliopistolle. Se on aina yhta huvittavaa juosta hiki otsalla ympari kaupunkia ollaksesi myohastymatta tapaamisesta (tassa tapauksessa opinto-ohjaajan kanssa) ja kun minuuttia vaille saavut huohottaen oikealle paikalle, joudut odottamaan kymmenen minuuttia sita toista osapuolta. Siita huolimatta etta opinto-ohjaajani kayttaa kallista tyoaikaansa juoruten kollegoidensa kanssa, sain kuitenkin lopulta lukujarjestyksen kuosiin ja suuntasin enrolment tunneille. Sosiologia& antropologia on siis aine jota kovin mielellani lukisin tana vuonna, ellen sitten jopa pidemmalti, tuo maistiainen vaikutti ainakin todella mielenkiiintoiselta ja - ehka - jopa hyodylliselta:D Taidehistoria oli taas samaa vanhaa, viela vahan unettavamman kuuloisena vain, niilla luennoitsijoilla on joku maaginen kyky saada vireankin mielen uneliaaksi. Kolmas aine, FTV, jonka toivoisin vievani myos honoursiin kuulosti myos aika tutulta, tulen varmasti pitamaan.
Perjantaina suunnattiin sitten ikeaan. Tarkoitus oli saada jotain huonekaluja suht tyhjiin makuuhuoneisiimme. Kyllahan siella olisi ollut vaikka mita, ja ihan halpaakin mutta linkkaan ei lahetty raahaaman kuin pienenpia peruskamoja ja jos huomenna kirpparilta ei loydy hyllykon tai tyopoydan tynkaa niin pitaapa tilata kotiinkuljetuksella. Se on vaan niin hassua miten tuntuu kuin Suomessa olisi kun siella kiertaa. Ajatelkaa nyt, on se vahan surrealistinen olo olla Skotlannissa katselemassa ruotsalaista huonekalua jonka nimi on Hannele. Ja tottakai soin myos mahani tayteen kunnon lihapullia:D.
Tanaan lahdin sitten jo aamulla kavelemaan keskustaan. Paiva oli sopivan lammin ja aurinkoinen ja matkanvarreltakin loytyi jatkuvasti kaikkea uutta, eihan sita voi kun alkaa pitaa kaupungista taas enemman. Mielta kohotti yha ennestaan levyostokset, ja nyt iloisena Apocalyptican ja HIMin uudet albumit kainalossa tormasin Gaviniin. No niinhan siina lopulta kavi etta sanoin `tahdon` ja nyt lahjoitan sitten £2 viikossa kehitysmaihin. Kylla sita nyt ollaan sitten niin h*lvetin hyva ihminen etta ei pitaisi olla taivaanportilla sanomista kun se aika koittaa:D. Eipa sinansa, olo oli entista parempi ja tuhlasin hieman lisaa rahaa, tosin tuikitarkeaan bussikorttiin jolla nyt sitten saa matkustella kuinka tahtoo melkein joululomaan saakka. Seuraava kohde reissullani olikin sitten SECC. Olihan se jo aikakin etta haen lippuni, keikka vasta huomenna:D. Isoissa konserttipaikoissa on aina oma tunnelmansa. En osaa kuvailla miten, mutta rakastan sita jannittynytta ja odottavaa oloa mika niissa tulee. Sinansa saali etten viime vuonna kaynyt yhdellakaan kunnon keikalla vaikka tarjonta on Lontoon jalkeen brittein parasta, mutta onhan tasta Incubusista ihan hyva aloittaa:). Muutenkin ajattelin etta loppujen lopuksi yhden bari-illan kustannuksilla paaset keikalle, tarkoitus oli muutenkin kayttaa alkomahoolia tana vuonna hieman vahemman. Joulukuulla sitten olisi luvassa myos suomalaista musiikkia, HIMia ja Apocalypticaa, niille keikoille uskallan vaittaa menevani satavarmasti:P
Tassa nyt kuulumisia talta eraa, puhelinlinjatkin meille tullaan asentamaan viikon paasta ja siita eikohan piakkoin sitten nettikin aukeaa. Ei ole enaa niin pimennossa ulkomaailmasta.

Pusuja kaikille!
xxx
P.S. Ostin huonekasvin. Tavoite: pitaa se hengissa jouluun asti.

Jotenkin ei vain voi uskoa että ensimmäinen vuosi on jo melkein ohi. Kokeet enää ja se on sitten siinä. Kolmen viikon lukuloman olen siis käyttänyt töissä käyden joten opiskelusta ei ole pahemmin tullut mitään. Muutenkin kun pääsiäisloman jälkeen takaisin tuli niin on ollut yleisvire jonkun verran matalammalla kuin yleensä. Luultavasti johhtuen juuri siitä että tajusi kuinka sitä alku lukuvuodesta pisti rahaa menemään mihin sattuu ja siitä kärsitään nyt. En ole pahemmin juhlinut (tosin lomalla kyllä päätinkin että viinan käyttöä vähennetään tästä läin roimasti) ja viikonloput mennyt kämpillä nyhjätessä. Viikot tosiaan töissä. Ei siinä mitään jos osaisin ottaa asian rennosti mutta nyt kun minun on käsketty ruveta soittelemaan myös englanniksi niin mahaa vääntää aina monta tuntia ennen töihin menoa. Ei hyvä.
Viime viikolla olin pari päivää Manchesterissa palloilemassa, oli sitten ensimmäinen kerta kunnolla Englannin puolella (Stanstedin lentokentällä viettämiä tunteja ei oikeen voi laskea), ja täytyy sanoa että vaikka lievä kyllästyminen saattaa vaikuttaa, tykkäsin Englannista ehkä hieman enemmän. Odotan vaan niin kovasti Lontooseen pääsyä! Eli siis tottakai vain harvat maisemat vie vertoja Skotlannin Ylämaille, mutta näin niinkuin tulevaisuutta ajatellen, kyllä mä sen jo tiedän etten halua Glasgow'hun jäädä näiden opintojen jälkeen. Vaikka kyllä tämäkin kaupunki näytti sitten jo mukavammalta kun takaisin tultiin. Ehkä sitä sitten ehtii kesän aikana ikävöimäänkin.:)
No nyt vähän summaa koko ensimmäistä vuotta, on fiilis kuitenkin hyvä. Kokemuksia mitä täällä on tullut, ei olisi mitenkään voinut saada vaikka vain lomailemalla. Ja nyt on niin vaikea ajatella kuinka sitä ei oikeasti tuntenut ketään kun ensimmäisen kerran saapui. Nyt kun silloin tällöin kadulla tulee vastaa ihminen jota voi moikata, jää aina vähän ajattelemaan että kai sitä menee ihan hyvin sosiaalisellakin tasolla:D. Vuoden ensimmäinen jakso tuntuu kauhean kaukaiselta, ja tottahan se on että se taisi sitä muistiin painuvinta aikaa olla. Kaikki oli uutta ja hienoa, kotia ei kerennyt edes ikävöidä vaikka täällä oltiin se pisin jakso puteen, 3kk. Kävin Ylämäilla, Glasusta löytyi jatkuvasti uusia ulottuvuuksia ja sosiaalisella rintamalla alakerrasta löytyi sellaista sopivaa ajatukset kiireisenä pitoa;). Joulun jälkeen sitten vasta tutustuin enemmän kansainvälisiin piireihin ja aika meni hyvin nopeaa. Vieraatkin kävi ja oli hauskaa, ja sitten olikin jo toinen jakso ohi. Juuri ennen kotiin lähtöä vaan itse tajus etten voi/halua jatkaa tällä linjalla. Aika tottakai meni nopeampaa kun joka viikolle oli bileitä mitä odottaa, mutta pakko sitä on kunnostautua jossain vaiheessa. Kolmas jakso heti alusta alkaen sitten iski vähän raskaasti. Tottahan tiesin että se koti-ikävä yllättää jossain vaiheessa, hassua vain että näin lopuksi, eikä sitä edes osaa nauttia viimesen päälle viimesistä kolmesta viikosta. Ehkä tämän työviikon jälkeen sitten.
Katsos, nyt pitääkin kiirehtää töihin. Sanomani piti, että odotampa innolla kesäkuuta:)
(Ja kieltämättä myös oman kämpän löytämistä syksyllä)

Kolmen ja puolen tunnin päästä pitää nousta. Kello on puoli kaksi, juuri imuroin ja muuten siivosin, ja olen varma että jotain tärkeää jää tänne. Tänään ollut taas kamalin krapula aikoihin ja tuntuu ettei tahdo hellittää (kiitos mika että jätit sen vodkapullon tänne,prkl). Huomiseksi on luvattu kovaa tuulta joten lentomatkasta tulee vähintääkin mielenkiintoinen. Eilinen.... *huoh* no, olen todella loman tarpeessa! Nähdään pian! *puspus*

Aah, tänään tuli kirje Lontoosta sisältäen kaksi kutsuvieraslippua Amazing Grace leffan ennakkonäytökseen jota seuraa Q&A tilaisuus ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa.. Vihdoin tuntu kuin olisi aito film student!
Eilen Marcel ja Kristian kysyivät jos haluttaisiin muuttaa niiden kanssa ens vuonna samaan kämppään. Ehkä ne on lähimpänä gay-poikia mitä tähän hätään saa, joten ihan harkinnan arvoinen juttu, ovat ainakin oikein mukavia (ja kuulemma sisäsiistejä) poikia.
Tänään vihdosta viimein pääsen kuolaamaan James McAvoyta valkokankaalta, Becoming Janen ensi-ilta... Marry me, James!

Tänään sain esseen jopa ajallaan palautettua, eikä tarvinnu ees valvoa kuin puoli kahteen asti yöllä.
Kauhean tylsä viikko takana, ei oikein tiedä mistä sitä kirjottais...eeei ny kai!:D KAuhean nopeaa meni sitten kymmenen päivää vaikka välillä huoneen tiivis tunnelma kävi siisteyden puolesta pääkopalle...Perjantaina juhlittiin syntäreitä, ei ollu ihan niin paljon porukkaa kun olisin ehkä aatellu mutta minulla ainakin oli pirun hauskaa että en valita! Jenni, Mika ja Heidi oli väsänneet kortinkin täynnä ihania kuvia ajan varrelta (eihän minusta muita saakaan kuin ihania.. yeah, right) ja kämppiksetkin olivat hankkineet kortin ja pinssin: "21, young, free, single and loaded"... kyllä mä silti tykkäsin enemmän tästä suomiversiosta. enemmän hävettävää;). En enää edes muista mitä lauantaina tapahtui, paitsi illalla tottakai saatiin Mikakin suostumaan homobaariin! Paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta kyllä kannatti, musiikki oli aivan pirun hyvää (huoneita ja eri musiikkityylejä löytyi varmaan lähes 10!) ja siinä menikin tanssiessa koko ilta. Sunnuntaina lähdettiin Ikeaan, matka oli jokseenkin mielenkiintoinen, varsinkin Jenni saattaa kysyttäessä esittää joitain hyvin kärkkäitä kommentteja bussista nro 22...:D Ja mikä oli saldo? kaksi tyynyä.. ja saatiin tietysti lihapullia syödäksemme. Kyllä kannatti.
Viikko meni enemmän tai vähemmän kaupungilla. Odotusten mukaisesti vieraat rakastuivat Primarkiin ja kyllä kyseisen kaupan pussukoita nyt löytyykin kämpästäni ihan kiitettävästi. Käytiin katsomassa Hugh Grantin ihanainen leffa Music&Lyrics ja pop goes my heart edelleen;).. Tiistai iltana päädyttiin Kushionille jonne Mika jätti toisen korvansa (sai sen vissiin takaisin vasta jossain vaiheessa loppuviikkoa) ja Heidi tunsi naisen kosketuksen... no enpäs kerrokaan missä..:D Sää oli keskimäärin yllättävän upea, ja yhtenä päivänä tehtiin kunnon maisema kierros yliopistolla, Botanic Gardensilla, Kelvingrove Galleryssä ja siitä jalkaisiin keskustaan.
Torstai-ilta oli tietysti jo etukäteen varattu Primarya varten. Ensin Mika maksoi ylimääräistä juomastaan, sitten missasi ilmaiset Kopparberg-lasilliset, ja vielä kävi suositusteni jälkeen hakemassa kolan tuplaviskillä... ei vissiin ihan kuulu vielä lemppareihin:D. Ensin meinattiin Heidin kanssa suunnata kotiin mutta sehän saatiin yllytettyä klubille joten päädyimme Cubeen. Paluumatkalla Mika oli erittäin hyvässä kunnossa, näyteikkunan kautta taksiin ja silleen, mutta ei siitä enempää ettei tule sanomista:D.
Perjantaina oltiin Edinburghissa. Aamustapäivä näytti niin kovin nätiltä mutta siinä vaiheessa oli jo aika synkkää kun lähtemään päästiin. Ja sateeksihan se vaihtui. Kierrettiin vanhassa kaupungissa, käytiin Edin linnan pihamaalla, tartaanitehtaalla ja parissa kaupassa uuden kaupungin puolella, mutta aika pian suunnatiin takaisin Glasuun. Kaikkia väsytti ja olihan sitä jo vähän kiire alottelemaankin..;) Hetken arvioinnin jälkeen päätimme suunnata Campukselle. Ilta oli hyvä, minua ainakin tanssitti ja ääni oli kyllä käheä seuraavana päivänä:D.. Lauantaina suunnattiin yllättäen kaupungille. Viimeiset ostokset ja sateen taas alkaessa suunnattiin kämpille, suunnitelmana tehdä pizzaa ja katsella elokuvia. Ja siinä pysyttiin, mikä toisaalta oli pienoinen ihme:D. Kuun pimennyskin tuli koettua, ja HEidi oli varmasti innoissaan kun alakerran miekkonen tuli käymään tervehtimässä pelkät kimaltelevat punaiset tangat jalassa...
Siinä se olikin. Kymmenen päivää, ja silti jäi vielä paljon tekemistä ensi kerralle:D.