IRC-Galleria

En muista, mitä olin juuri aikeissa kirjoittaa. Hitto vieköön. Lukaisin vain pikaisesti läpi aikaisemman entryni, minkä tuloksena kaikki, mitä pääni ehkä lähimenneisyydessä saattoi sisältää, levisi kuin pari prisman kassia pellolle.

Tätä, lapset, tarkoittaa Alzheimer.

Ainiin, tosiaan. Kirjoitin tässä taannoin täytesivun erääseen ystäväkirjaan. Siinä oli fill-in-the-blanks-tyylinen osio, joka alkoi hieman tähän tapaan; "Minusta hauskaa on..."

Ihmiset, joilla on järkkymättömän vahvoja mielipiteitä, mutta löyhästi perusteluja, ja hilpeyttäherättävän usein perustavanlaatuisia puutteita keskustelun kannalta oleellisten käsitteiden käytössä. Esimerkki: "Ihminen on perseestä, koska ihminen aiheuttaa kasvihuoneilmiön, joka tuhoaa maailman." Jos ette onnistu näkemään tuossa lauseessa mitään väärää, avatkaa wikipedia, kirjoittakaa sinne 'kasvihuoneilmiö' ja 'ilmaston lämpeneminen' ja menkää sitten häpeämään.

Hauskoja ovat myös ihmiset, joiden järkkymättömät mielipiteet ovat sulassa sovussa ristiriidassa heidän toimintansa kanssa. Esimerkki: n. 13-18 vuotias pohjoismaalainen, keskiluokkainen naishenkilö. Aamupäivällä hän heittää Kiasman aukiolla punaista maalia ohikulkijoiden silmille huutaen "TURKIS ON MURHA!!11", ja menee sitten, itsensä nälkäiseksi keuhkottuaan, macdonaldsiin ja tilaa kanasalaatin.

Ei mahtunut viivalle. Kirjoitin sen sijaan "Ihmiset."

Kertokaapa ihmeessä, onko teidänkin mielestänne seuraavassa juonikuviossa jotain länsimaalaisen moraalistandardin mukaan hämärää.

Siis:

Tässä tarinassa on mies, josta tulee arkkipahis, kaiken pahan alfa ja omega, joka tavoittelee jotain maailman yliherruutta, sotkee ja tuhoaa tasan jokaisen päähenkilön elämän perinpohjaisesti, ja päästää siinä ohessa brutaalisti päiviltä jotain tuhatkunta random dudea. Joo-o, sitähän ne pahikset tuppaa tekemään.

Syy tähän kaikenkattavaan verilöylytykseen on syvä katkeruus siitä, ettei tämä mies voinut naida omaa sisartaan, koska hänen veljensä nai tämän. Joten, tämä mies lähtee sitten tarpeettoman väkivaltaiselle kostoreissulle, jonka ylin päämäärä on väkisinnaida siskon- ja veljentyttärensä, joka sattuu olemaan silmittömän rakastunut ja kihlattu jälleen omalle veljelleen.

Että ihan vain mietteenä. Minkähänlaisia lapsia tuo tuoreempi sisaruspari mahtaakaan tuottaa, kun pitkän linjan sisäsiittoisuus näkyy jo heidän enossaan megalomaanisena rajatilapersoonallisuutena?

Ote Suomalaisen sivistyskulttuurin kenties levikiltään laajimmasta lähdeteoksesta, Pasilasta (joo joo, olen toisinaan vilkuillut sitä minäkin, vaikka miten olisi massailmiöksi kohonnut kulttisuosiota tavoitteleva mutta silti melko pinnalliseksi trendiksi jäävä mediatuotos, joka jaksaa olla hauska kerran, maksimissaan kaksi, muttei sen jälkeen onnistu herättämään edes tylsänpuoleista keskustelua. Älkää jeesustelko siinä.)

"Se on kafkalaisen orwellilaista kyllä, nietzscheläisellä kierteellä." = yleistä hegeliläistä vieraantumista totalitaristisesta tarkkailuyhteiskunnasta, jossa Jumala on kuollut ja kristillis-idealistinen moraali saattaa ihmisen ristiriitaan hänen biologisen perusolemuksensa kanssa.

Googlettakaa, ellette tajunneet.

Nykyinen, globaaliutta ja useiden kansalaisuuksien yhdenmukaistamista korostava maailmalle, jossa jokaiselle erityisosaamisen osa-alueelle aina ektoplasmian tohtoriaatista ruumiineritteiden erikoistuntemuksen kandidaattiin löytyy edustajayksilönsä, ja jossa vaihtelevalla luovuuden ja komiikan asteella toimivat internetpohjaiset kielenkääntöjärjestelmät ovat helposti jokaisen keskivertosierainparin ulottuvissa suoltaen englantia sujuvammin klingoniksi kuin suomeksi, tuntee useita variaatioita ja aluekohtaisia muunnelmia sanonnasta "ei pantteri pääse pilkuistaan." Tai spurgu, hmm, spurguilustaan.

Edellisessä aurinkokierron myöhäisvaiheessa, 1800 + 1 tuntia CET alkaen (lauantai-iltana seitsemästä eteenpäin, lapset.) vietin aikaani hienostuneesti hyvän ystäväni komplimentaarisen puolikkaan syntymän vuosipäivillä. Jossa ruokapuoli oli muuten eksklusiivista. Itseasiassa, näytän nauttineen pitopöydän antimista siinä määrin, että nyt kun kaivan laukustani inventaariota kuluneen yön menoista, löydän tuon tuostakin kuittien välistä juustopalloja, hedelmäkarkkeja, ja jotain, jonka oletan kukkeammassa elämänvaiheessaan olleen tuulihattu. Ilmeisesti melkoisen primitiiviset aivokkeeni eivät ole vielä sisäistäneet, että itseasiassa minun ei enää tarvitse vaivautua muiluttamaan ruokaa kanssaihmisten keittiöistä, kun kuitenkin olen onnistuneesti liittänyt vatsalaukkuni uudestaan isäni muonavahvuuteen. (jota, näin tarkemminajatellen, voisi kai pitää yhtenä röyhkeimmistä spurguilun muodoista.)

On vain sääli, ettei siivelläelämistä, tai sanotaan vaikka kylähullun perustutkintoa, ole [vielä] hyväksytty opintotunteja kartuttavaksi toisen asteen koulutukseksi. Tai työllistämistuen oikeutukseksi. Ainakin sitten voisin huoletta otaksua, että minulla itseasiassa on jotain epätasaisia lahjakkuuksia tässä keskinkertaisuuksia vilisevässä yhteiskunnassa. Tosin voisi myös olettaa, että ammattispurgujen työntekijäinliitto paisuisi pullataikinanomaisesti niin suureksi, että nielisi luultavasti Metalliliitonkin alta aikain. Varokaa vaan, Tehy ja Super, te olette seuraavat.

Ja sitten pieni reality check, oikolue pintapuolisesti, tarkista onko tuotetussa tekstissä mitään osoitettavaa pointtia, tai edes löyhää logiikkaa---

Oi, ja pieni vinkki tulevaisuuden sivistyssanapoliiseille. Ei oikeasti kannata mennä laukomaan kenellekään itseäsi isommalle, ja luultavasti vanhemmalle ihmiselle sanoja, joiden merkityksestä et ole ihan perillä. Ensi kerralla, kun joku alamittainen teiniangsti tulee laukomaan kopean nokkavasti ja turhantärkeänä minulle, ettei "tossa oo mitään logistiikkaa" en välttämättä kykene hillitsemään hilpeyttäni.

Info flash:
Logistiikka = materiaali-, raha- ja tietovirtojen hallintaan erikoistunut tieteenhaara.
Logiikka = pelkistetysti päättelyn muoto, joka säilyttää totuuden siten, että oletusten ollessa tosia johtopäätös ei voi olla epätosi.

Ottakaa opiksi.

Hiljattain aivorunkoon kiinnittyneen hypotalamukseni alle puolittain unhoon painunut muisto niinkin jalosta hengen hedelmästä, kuin spurgun päiväkirja, on jälleen alkanut syödä tietään päivänvaloon, kenties tuhoten jäljessään jotain peruselintoimintojen kannalta oleellista informaatiota, sillä kun intoa ja tarmoa ylitsevuotaen istutin persukkeeni tähän harvinaisen epäergonomiseen tuoliin harvinaisen dysfunktionaalisen näppäimistön eteen, huomasin yllättäen, että niin paljon kuin minulla olisikin maailman kanssa jaettavaa, ei kommunikaatiojärjestelmäni juuri nyt millään kykene pukemaan sitä minkään tunnetun kielen sanoiksi.

Jos joku haluaa oikolukea ja korjata äskeisen virkkeen, lupaan yrittää olla ottamatta sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä kehnoa äidinkielen yo:tani vastaan.

Joku astrologiaan keskimääräistä paremmin perehtynyt henkilö voisi joutessaan ilmaista minulle millaisten planeettojen linjausten alla me parasta universaali-tila-aikaa elämme. Ehkäpä se voisi vihdoin viimein selittää minulle miksi olen kaiken aikaa käsittämättömämn levoton, vähän kuin viimeisin täysikuu olisi kestänyt nyt kaksi ja puoli kuukautta yhteen menoon. Tai vaihtoehtoisesti joku teologi voisi valaista minua neitseellisen sikiämisen faktoideista ja taulokoiduista todennäköisyyksistä, ellei voida olettaa, että jatkuva uupumus ja halu syödä lähes taukoamatta voivat aiheutua muustakin kuin jälkikasvun odotuksesta.

Ihan yleiseen selvyyden vuoksi; ei, en odota lasta. Ja kiitos siitä kaikelle mikä on pyhää, ja anteeksi kaikille, jotka ehkä jostain syystä onnistuvat ottamaan itseensä siksi, että minä en halua lapsia yhdeksäntoistavuotiaana ammatitaidottomana kahden hevosen yksinhuoltajaäitinä.

Niinpä. Tämänkertaisessa entryssä oli suunnilleen yhtä vähän järkeä kuin kaikissa sitä edeltäneissäkin. Herttainen perintö tämä. Jos tekstin välistä puuttuu häkellyttäviä määriä kirjaimia tai kirjainyhdistelmiä, tai jos sieltä vastavuoroisesti löytyy navajojen kahdeksan konsonantin yhdistelmiä, voin vain sanoa, että harvoin olen joutunut kirjoittamaan tekstiä yhtä kehnosti toimivalla näppäimistöllä.

Ja amen sille.