IRC-Galleria

Tämä joulukuu ei paljon sään puolesta ole poikennut viime vuodesta. Ensin satoi lunta, kaikki oli kaunista ja herkkää, toivo heräsi jo sen vanhan ja hyvän puolesta ja tuntui että askel oli kevyt ja mieli kuin lapsella. Sitten kaikki suli pois, alkoi se vesisade ja pimeä tuska, toivo on jo melkein mennyt sen vanhan ja kauniin puolesta ja jäljellä haikeus, ääretön menneen kaipuu.
Itse en tuskastu pimeästä, vähän vaan pakkasta ja lunta.
Mutta se aika elämässä taitaa olla jo ohi, sitä ei kai näillä korkeuksilla enää nähdä. Eipä olisi uskonut että joulu 2005 näyttää uhkaavasti viimeiseltä valkealta..
Nyt olo on tunkkainen, pää sekaisin ja viimeisinkin ajatus on haihtunut päästäni.
Enää ei jaksaisi yrittää, ei jaksaisi jaksaa. Vuosi on lopuillaan, toivon sille kaunista päätöstä.