Suru syö syvältä ja pitkään. Ei jätä mitään eloon. Ja jos jonkun säästää, niin sitä osaa se sitten kiduttaa niin kauan kunnes saa viimeisenkin elollisen tunteen kuolemaan.
Suru syö ihmisen tunteet.
Ikävä ei anna rauhaa, ikävä on karu.
Missä armo on, se ken sellaisen sanan keksi, ei surusta tiennyt mitään.
Uusimmat blogimerkinnät
- ikuinen ikävä 27.02.
- [Ei aihetta] 09.09.
- [Ei aihetta] 03.08.
- [Ei aihetta] 18.02.
- [Ei aihetta] 28.11.
- *************** 07.11.
- [Ei aihetta] 28.10.
- rauhaa... 03.10.
- poissa täältä. 28.09.
- elämä ei aina voita. 19.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (3)
-
▼
2008 (9)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (16)
- ▶ 2006 (13)