Musta tuntuu todella että elämä ei kanna. Jussi on ollut poissa kohta 2 kuukautta enkä mä pääse liikkeelle yhtään. En yhtään. Oon vaan ja kaikki mun ympärillä kaatuu..
Kaikki se entinen ja kaunis ei ole enää varmaa, se voi olla että sitä ei ole ollenkaan kohta.
Tunnen menettäväni kaiken ihan vain pikkuhiljaa. Rapistun ihmisenä pieninä palasina enkä meinaa saada kiinni mistään.
Yritän yritän mutta se ei riitä. En osaa enää, en tiedä mitä tehdä.
Jos joku voisi neuvoa.