Harjoittelu meneillään. Mielenkiintoista, jännää, opettavaa, haastavaa. Kyllä, kaikkea noita se on.
Päivät vaan on liian pitkiä, ahdistaa se automatkan pituus joka tuntuu vaan kasvavan joka ilta päivä kotiin tullessa. Ja sitten kun ei löydä niitä oikeita sanoja. Ei vaan osaa sanoa ainakaan omastaan mielestään mitään järkevää, tai lohduttaa ketään. Ja kun perhanasti kuitenkin haluaisi auttaa ja tehdä jonkun päivästä edes pikkuisen paremman.
Koko päivän kun tsemppaa ja on tarkkana, kaikki aistit avoinna, tuntosarvet pystyssä kotiin tullessa tuntuu ettei jaksa enää mitään ikinä. Ja tiuskii sille kaikista tärkeimmälle ihmiselle joka siellä kotona odottaa, kun vaan pitää saada kaikki se turhautuminen, suru ja itku ja epäreiluus ulos itsestään ennenkuin voi taas olla oma itsensä.
Haluaisin osata tän, olla pirun hyvä. Ehkä joskus, kunhan vaan jaksanm puurtaa..
Erästä opettajaamme lainaten; "Elämä on valintoja".
Uusimmat blogimerkinnät
- ikuinen ikävä 27.02.
- [Ei aihetta] 09.09.
- [Ei aihetta] 03.08.
- [Ei aihetta] 18.02.
- [Ei aihetta] 28.11.
- *************** 07.11.
- [Ei aihetta] 28.10.
- rauhaa... 03.10.
- poissa täältä. 28.09.
- elämä ei aina voita. 19.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (3)
- ▶ 2008 (9)
-
▼
2007 (16)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ kesäkuu 2007 (2)
- ▶ huhtikuu 2007 (2)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (2)
- ▶ tammikuu 2007 (2)
- ▶ 2006 (13)