IRC-Galleria

Mä en saa unta.. herään samaa pirulliseen aikaan joka yö, kaikki velloo yhtenä mustana möykkynä ja lopuksi jää vain ärtymys joka muuttuu vihaksi ajatuksissani. En saa unta, en pysty nukkumaan ja mua alkaa niin rasittamaan tää jatkuva paska olotila etten kohta enää käy ollenkaan nukkumaan. Kyllä mä tiedän mikä mua valvottaa, enkä aio sitä tässä kertoa. Sehän paljastais ihan liikaa musta.. Mä olen ihminen jolle muiistot on enemmän kipeitä kuin kauniita asioita. En voi sille mitään, että suurin osa asioista jotka on menneet pois elämästä herättävät mussa suunnatonta surua ja haikeutta. Monet sanoo miten jälkeenpäin on ihan kiva ja kaunis muistella jotain vanhoja juttuja, mutta musta tuntuu että ainoa mitä mulle on joistain asioista, hyvistä siis, jäänyt jäljelle on haikeus. Alan vihata tuota tunnetta, sitä miten helvetin heikoksi se ihmisen tekee, miten masentavaa ja musertavaa haikeus ja kaipuu jotain kohtaa on. On se sitten asia tai ihminen. Ehkä mä olen säälittävä, riipun vanhoissa ja kaipailen turhaan. Mutta sellainen mä olen. Ja liian usein musta tuntuu että oon liian herkkä tähän maailmaan. Pitäis mennä ja tulla, käyttää ihmisiä kertakäyttöisesti ja mennä eteen päin eikä surra ja haikailla. Jos joku menee päin persettä niin sit vaan jotain muuta tilalle. Ai että jotain muuta tilalle!! Mitä paskaa. Miten voi ottaa jonkun tilalle jotain muuta???!!! En mä ainakaan voi. Ehkä musta puuttuu joku nykyihmiselle kuuluva unohtava ja tunteeton osa jota ei mulle ole vielä jaettu. Toivottavasti sen saa ostaa vaikka netistä, sillä muuten tästä elämästä ei kyllä tule mitään. Mä en halua mitään muuta tilalle. Jospa jossain olis paikka jossa hengittää. Ja paikka jonne voisin tyhjentää kaikki nämä tuntemukset, kaikki vanhat ja liian kipeät muistot ja haaveet.