IRC-Galleria

Jälleen suloinen sabotage
mä putosin sun ansaas
mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin

oon ystävä mustelmien
tarpeeksi niistä saa mä en
siks vaik sun kanssa leikkimään
ei jäisi hai tai härkäkään
täs oon taas ilman kypärää

ja kohta nuolen haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää

on mua viety huoneisiin
ja murtauduttu mun tunteisiin
nähdäkseen siel ei mitään oo
vaik käyttäis kirkkainta valoo
siel kaikuu kun huutaa "haloo"

mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää

030182-xxxx hoen mun nimeä
mykkiin puhelinvastaajiin
et saisin sut viel kerran kii
muuttaisit mut taas eläväks
kuulevaks sekä näkeväks
030182-sabotage hoen sun vastaajaas

mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää

Pian täällä ei ole ketään
Paetaan ennen kesää
Samat naamat
Vähän aikaa, liian pieni tupa
Mullon kaikkea niitä ja tv-lupa
Kukaan ei täällä tiedä paremmasta

Hyppää kyytiin ja kaikki on
Vielä mahdollista
Ajetaan autolla, paetaan
Niinkuin oltaisiin hahmoja elokuvista

No mä en tiedä, ehkä kaikki on turhan tavallista
Paetaan autolla
Lähdetään nyt etsimään jotain
Potkua tähän elämään
Ollaan kun oltaisiin matkalla etelään

Pian täällä ei olla mekään
Kaikki loppuu ennen kesää
Tutut kasvot, katoaa
Ja sattumalta yhdet mua katsoo
Pelkääjän paikalta

Hyppää kyytiin ja kaikki on
Vielä mahdollista
Ajetaan autolla, paetaan
Niinkuin oltaisiin hahmoja elokuvista

No mä en tiedä, ehkä kaikki on turhan tavallista
Paetaan autolla
Lähdetään nyt etsimään jotain
Potkua tähän elämään

Pian täällä ei ole ketään
Paetaan ennen kesää

No mä en tiedä, ehkä kaikki on vielä mahdollista
Paetaan autolla
Lähdetään nyt etsimään jotain
Potkua tähän elämään

Ollaan kuin oltaisiin matkalla
Ollaan kuin oltaisiin matkalla
Etelään

Kippis kolhuille, tunnen sun tuskasi
sä voit pyyhkii sun kyyneleet mun huppariin
Oot mun kumppani, teen mitä vaan sun takii
ja mä oon täs näin sua varten vaan
Varjelen niinku aarretta
Miks aika juoksee ku ollaan kahdestaan
tiedetään, et se on arkee vaan
Kuka sanoo, et sen pitäis olla ankeeta
Nää riidat vois feidata pois eest
ollaan mielummin onnellisii ku oikees
Sun ei tarvi ikin pelätä mun ees
sä oot vahvin ihminen ketä mä tunnen
Tää on laulu multa just sulle
ja meidän syntymättömille muksuille
Laulu meiltä maailmalle
ja maailmalta vaan meille kahdelle

Ei tarvita yhteistä asuntoautoo,
ei punasta tupaa, se ois jo aika mautont,
eiks nii, ei perunamaatakaan
Ei tarvi tehdä mitään muuta ku
sun hymys on jotain mikä saa mut uskoo
Oonks mä ikin sanonu kuin ylpee mä sust oon
Sun pitää ottaa haltuun koko maailma
koska sulla on mitä siihen tarvitaan
Sä tiedät sen et mä tiedän sen
ja haluun sanoo sulle vielä et
nää on mulle paljon enemmän ku säkeitä
auringonsäteitä, maailma on meidän
Nää rakkauslaulut on aina vähän nii ja näin
mut joka sana tulee sisältpäin

Tää on laulu multa just sulle
Tää on laulu multa just sulle
Nää rakkauslaulut on aina vähän niin ja näin
mut joka sana tulee sisältpäin

jos sitä illalla sitte lähtis bembölen suuntaan?:) ^^

1,5 v tyttö anto mulle uuden nimen. Oon nykyään Aja:D

se ois sitte töihin Nummenkylään.. jipau

Mun kotiin murtaudutaan joka yö,
mä oon varma et ne on yläkerran jätkät
kuivamuonatkin ne kaapista syö
ja tuhkakuppiin jättää Boston-sätkät
Olen kyllästynyt pelkäämään,
siks nukun pistooli mun tyynyn alla
sitä tottunut oon käyttämään,
se mua palveli jo rintamalla

Stalin valtas tänään Helsingin, siitä hoitajalle ilmoitin
Ja maastoidun sänkyni alle, tietenkin
Ne toi taas uuden pillerin, sen patjan väliin piilotin
Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin

Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas

Viime kerralla kun vaarin näin,
ei se enää mua tuntenut
kunto romahtanut alaspäin
Raatteentielle takas kadonnut

Sain eilen soiton hoitokodista,
vaari pois on päässyt sodista
Vaikka itken, mä uskon,
että vielä me tavataan
Kun sinun arkkua me kannetaan,
poikki kävelemme kirkkomaan
Nyt ymmärrän pyynnön,
joka sai minut suuttumaan

Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas,
terveisin tuntematon potilas.

Joku hyljeksii, joku pelekää
Joku on saanu siellä lujaa selekään
Niin tasaista latomerta
Harvasen päivä joku vuotaa verta

Toinen reppana turvautuu nuoraan
Kun on asiat sanottu sille liian suoraan
Ei välii, miestä taikka naista
Vihataan kaikkee, kaikkee erillaista
Mutta heimoani minä rakastan

Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla!
Pellot tasaiset mut kotii johdattaa
Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa
Katoaa

No mä kävelin pellon reunaa pitkin
Joskus nauroin, joskus taasen itkin
Ja kirosin tulta tappuraa
Kun ei tullu Kyrönjojesta appuraa

Asuu porukka pikkusen kummallinen
Keskellä heinäseipäiden ja latojen
Mutta on tää paras paikka maailmaa
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa
Ja heimoani minä rakastan


Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa
Alkaa peellä, loppuu aalla
Hianoo olla Pohojanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa
Vain maa pysyy, muu pois katoaa

Kauan sitten luotiin kaksi taitavasti toinen toisillensa
Me oltiin kaksi puolimatkalaista
jotka paikan löysi kartalta
Toisiamme luettiin ja päästä varpaisiin
vaatteet moneen kertaan riisuttiin.

Vieläkö rakkaus kantaa, kun järvet jäätyvät,
kun lumeen peittyy nurmet vihreät
Vieläkö meille kaunis on maa
Vieläkö rakkaus kantaa päänsä painaa syliin
ja vie kyliin lämpimiin,
joissa talvee ei tunnetakaan.

Nuoria me oltiin silloin, nuoria me ollaan vieläkin,
vaikka tiedettiinkin elämästä paljon enemmän kuin nykyisin.
Silti sama toive vaikka muuttaa muotoaan,
eihän rakkaus lopu milloinkaan.

Vieläkö rakkaus kantaa, kun järvet jäätyvät,
kun lumeen peittyy nurmet vihreät
Vieläkö meille kaunis on maa
Vieläkö rakkaus kantaa päänsä painaa syliin
ja vie kyliin lämpimiin,
joissa talvee ei tunnetakaan.

Säädetty ei aina tarkkaan, mitä meille päivät tois
ja millaisista langoista täällä onni kudotaan.

Vieläkö rakkaus kantaa, kun järvet jäätyvät,
kun lumeen peittyy nurmet vihreät
Vieläkö meille kaunis on maa
Vieläkö rakkaus kantaa päänsä painaa syliin
ja vie kyliin lämpimiin,
joissa talvee ei tunnetakaan."


-Tommi Kalenius- Vieläkö rakkaus kantaa

I still see you and me in pain
You've been gone now too long, too long
But I miss you
There's no one to save me now
I'm standing on the edge
and still I wonder how

God I miss you
I'm broken deep inside
Your face in front of me
My heart is open wide
God I miss you

God I miss you

God I miss you
I miss the time when you were here
Now I'm lost in darkest fear
and my end is getting near
God I miss you
I miss your soul I miss your eyes
You where where strong and free from lies
God I miss your lovely eyes

I keep falling to you and me
The edge is gone now
No fear, no fear