IRC-Galleria

When Sally met Ally

It was a rainy day, when they met. They immediately liked each other. Sally was twelve years old, the same age as Ally. Sally had a small nose, eyes as blue as the sky, and she was fair-haired. Ally had a pretty nose, and her eyes were as green as grass. Her hair was as brown as chocolate. So, they met after school, in the park near by.
Sally was walking, she walked really peacefully. The clouds were dark, but she didn't care. She was having a great time. But then, still quite far away from the park, Ally decided to go to the park. When she had half of the way to go, it started raining. But it wasn't raining men, like they say in the song. "It's raining men, hallelujah! It's raining men" (Yeah, really funny, ha ha) Okay, it was raining just water, or something. But not men, that's for sure. Ally drove in the ditch, but it was a pure accident. She was cycling to the park, if I didn't mention it. Sally noticed Ally, and pulled her out from the ditch. - Thanks, really great I don't even know how to cycle anymore! - You're welcome. Who are you, and are you okay? Sally asked. - I am Ally, and gladly I'm just fine. - O.K., well my name is Sally. - Really? Then our names fit together fantastically! Said Ally, she thought that was exiting. - Hey you're right, but here is raining quite hard. Maybe we should go home; we're going to get ill by being here.
- Is your home closer, then mine? Ally asked. - It probably is, you can come and visit me. Now you have a extraordinary...

---

ja kirjailija on 11vee, eikä niillä oo ollu koulussa vielä edes epäsäännöllisiä verbejä. tämä vain vahvistaa mun uskoa siitä, että me kolme ekaa ollaan oltu vain harjoituskappaleita, jotta tästä viimesestä saatiin luotua valioyksilö. oon ehkä maailman ylpein isosisko.

Miten helposti muodostuukaan riippuvuus,
pienet annokset,
jotka jättävät janoamaan lisää,
kerta kerralta enemmän,
ja ennen kuin huomaatkaan,
olet koukussa.

Et välttämättä aineisiin,
tai uhkapeleihinkään.

Joidenkin korvissa hiljaisuus
vihloo pahemmin
kuin kovinkaan meteli
Joistain tyhjä tila
tuntuu ahdistavammalta
kuin puristavinkaan ihmismassa
ja yksinäisyys
on kirosana

Joskus seksikin saattaa
olla vain tekosyy
saada olla lähellä,
ja välillä
pelkkä toisen ihmisen
hiljainen läsnäolo samassa huoneessa
on tärkeää.

Jotkut ovat ihmisholisteja.

Äiti, mä tahdon mennä
kouluun
Äiti, miks jouduin jäädä
tänne?
Ei oo mitään järkeä
Eikä kukaan ymmärrä
Äiti, miks toiset vaan
kiusaa?

Mutsi hei, mä tahdon oman
kämpän
Tiiätsä mutsi, missä vuokra
halvin on?
En lukea, en tahdo tavata,
en sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en jaksa uusia
pääsykokeita

Usein on vaikeaa elämäänsä
aloittaa
Niin hölmöillä aivoilla
pärjätä

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, silmät kiinni kun
taas painuu
Koskee, paha lääkettä on
siihen löytää
Pääsykokeet koittavat,
perseelleen taas menevät
Koskee, kun etukäteen sitä
mietin

Yksin taas kassalla hän
seisoo
Niin yksin, pois leikeistä
toisten
Viikonloput, arki-illatkin
Turhuuteen vain kuluvat
Vapaus koittaa, ja aina
rentoilu voittaa

Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu

Hei nainen,
mitä teet?
Hei nainen,
tuu mukaan!
Hei nainen,
kyl mä susta tykkään!
Hei nainen,
kyl sä tiät, mitä mä haluun!
Hei nainen,
nyt mulle riitti!
Hei mies,
tota mä kerran panin!

miksei kukaan koskaan kertonut,
miten kauniilta auringonnousu voi näyttää,
kun yö on ollut pitkä ja vaikea,
miten viileältä aamukaste voi tuntua
paljasta ihoa vasten
tai miten rauhoittavaa pelkkä
hiljaisuus voi olla?

miksei kukaan koskaan näyttänyt,
miten kaupungit nukkuvat,
pitkän ja kiireisen päivän jälkeen,
miten määrätietoisina postinkantajat
polkevat aamuyöllä sen läpi
tai miten hassulta tuntuu huomata
olevansa itse vailla päämäärää?

he osaavat,
he pystyvät,
he eivät välitä muiden puheista

he suunnittelevat,
he toimivat,
heidän asiansa sujuvat

he eivät itke,
eivät pelkää,
eivätkä näe painajaisia öisin

he ovat rohkeita,
he ovat kauniita,
eivätkä koskaan liian pehmeitä

She walks to the river barefooted without feeling the dampness of the meadow between her toes. It's dawn but the sun has shown no signs of emerging yet.

The river is murmuring silently but she doesn't listen to it; the silence in her head is playing it's own symphony, which is written into her blank mind.

While lighting her last cigarette she's suddenly being washed over by an enormous wave of triumph. For a while it looks as if she were smiling but the look in her eyes is so empty and hollow
that it makes the expression go away as soon as it has appeared.

She stubs out the cigarette and numbness spreads all over her body. She takes a few steps further and disturbs the stillness of the water with her weight.

When the water reaches her nose, she takes a deep breath and feels surprised by how agonizing it feels.

Her hair is floating around her and as she starts to sink deeper, there is only the surrounding nature to witness it: the easiness of letting go.

The darkness of the water embraces her and all that is left is silence.

sleeping too little, eating too much
she was weak
smoking cigarettes and drinking scotch
she was weak
hearing he'd ran out of love
she was weak
pretending to be tough
she was weak
unable to say no
she was weak
waiting to be picked from a row
she was weak
escaping the things she should've done
she was weak
always just learning none
she was weak

despite of the autumn wind blowing
behind your neck
you try to look forward
and see only the things you have
clinging to them

terrified of the moment
when that breeze catches you
you try to run away
knowing you'll loose this race
and will be forced to see all the new things
which the cold breath of air
will bring to you

Työaikalain 9.8.1996/605 2. luku § 6 sanoo: Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Työaikalain 9.8.1996/605 2. luku § 22 sanoo: Säännöllisen työajan määräytyessä 6, 9, 10, 12 tai 13 §:ssä säädetyllä tavalla on vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta maksettava 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Työaikalain 9.8.1996/605 6. luku § 28 sanoo: Jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Työaikalain 9.8.1996/605 6. luku § 33 sanoo: Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka.

Työturvallisuuslain 23.8.20082/73 2. luku § 15 sanoo: Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön erikseen säädetyt vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.
Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön apuväline tai muu varuste, silloin kun työn luonne, työolosuhteet tai työn tarkoituksenmukainen suorittaminen sitä edellyttävät ja se on välttämätöntä tapaturman tai sairastumisen vaaran välttämiseksi.

Työturvallisuuslain 23.8.20082/73 5. luku § 39 sanoo: Työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville lämpöolosuhteille(!!!), melulle(!), paineelle, tärinälle(!), säteilylle tai muille fysikaalisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle (<-- haha)

työterveyslaitos sanoo: Kokokehon tärinä voi aiheuttaa selkäoireita. Melun aiheuttamia haittoja ovat kuulon aleneminen, korvien soiminen sekä unen ja keskittymiskyvyn häiriöt.

Työturvallisuuslain 23.8.20082/73 5. luku § 48 sanoo: Työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä on työntekijöiden käytettävissä oltava työn luonne ja kesto sekä työntekijöiden lukumäärä huomioon ottaen riittävät ja asianmukaisesti varustetut peseytymis-, pukeutumis- ja vaatteiden säilytystilat, ruokailu-, lepo- ja käymälätilat sekä muut henkilöstötilat. Työntekijöiden saatavilla tulee olla riittävästi kelvollista juomavettä.(!!!)

popi- sanoo: tyhymä! eksä osaa tehdä mitää, jos et oo lukenu sitä kirjasta.

joo, ehkä en, mutta miksi lakeja tehtäis, jos niistä ei tarttisi välittää paskan vertaa? mun kädet on olkapäihin asti täynnä naarmuja ja allergista ihottumaa, oon maannu 30 asteen helteessä suorassa auringonpaisteessa jonku jumalattoman, tärisevän, meluavan koneen päällä, ja kurkotellu jatkuvasti maahan, niskat jumissa, naama 30 sentin päässä kuivasta, pölyävästä pellosta. mun henkeä ahdisti se pöly koko ajan, ja nenä alkoi vuotaa välittömästi, ku työt alkoi ja jouduin alkaa hengittää sitä pölyilmaa. kaiken lisäksi olin koko ajan ihan märkänä hiestä, ja vedin puolen litran vesipullon kahteen tuntiin, ja sen jälkeen juominen oliki loppu, koska en mä ollu voinu kuvitellakkaa, ettei jossain taukotuvassa olisi vesipistettä. niinpä vaan jatkoin hikoilua, ja koitin viimeset kaks tuntia keskittyä siihen, etten pyörry. kunnon nestehukka oli aika uskomaton kokemus. oli meillä nyt muutama tauko onneksi, aamulla ja keskipäivällä. niiden ajan saikin istua siinä hikisen ihanassa taukotuvassa, vailla vettä, sähköä ja vessaa ja kuunnella työkavereiden hauskoja juttuja. tai siis ainaki nauruista päätellen ne jutut oli hauskoja, mä en nimittäin puhu viroa. ja ai niin joo, työt venyi kymmenennelle tunnille, ja päivä oli sunnuntai.<3
niin että enpä oikein tiedä. tällä hetkellä tuntuu, että oon sankari, jos kestän noissa töissä edes viikon, vaikka lupasinki olla neljä. onhan tää toki sillai ihmisbiologian kannalta ihan mielenkiintosta. niinku, että miltä tuntuu saada kutiava naarmu-allergiaihottuma tai lämpöhalvaus ekaa kertaa. musta tuntuu, että hyvällä säkällä tossa hommassa vois muutaman samanlaisen päivän jälkeen vielä päästä saamaan ensikäden kokemusta astmakohtauksestaki.
voi toki olla, et oon vaan liian heikko ja helppoon elämään tottunu, mutta oon mä joskus ollu kaupungin puskissaki töissä, eikä siellä ollu yhtenäkää päivänä tällasta. kyllä mä sen kestin ihan ongelmitta, ja luulin, ettei tää olisi sen kummempaa. olin väärässä. täynnä katumusta kömminkin nyt sänkyyn noustakseni huomenna innokkaana uuteen edelläkuvatun kaltaiseen, upeaan päivään. ellei joku toivottavasti tapa mua/polta sitä farmia yöllä. kumpi tahansa toimis.