Anna valittaa vol. Saatana. Haluun ulos. Ei vittu (anteeks) olla näin nätteinä päivinä AINA yksin himassa dataamassa. Enkä yksinkää haluu tonne mennä. Ittellenikö juttelen vittu päivät pitkät? "Moi Anna mitä kuuluu?" "No, Anna, mulle kuuluu paskaa!" "Okei, niin mulleki."
Mut on luotu tämmöseks yksinäiseks, erakoidun kohta, saatana. NEGATIIVINEN ASENNE LUO POSITIIVISUUTTA. Tulis jo viikonloppu niin olis vittu jotain seuraa. Enkä tietenkää enää uskalla soittaa kellekää, koska ei kukaan oikeesti jaksa mua. Minimaalinen itsetunto on todella, todella perseestä. Anteeks nyt, että kiroan, eihän se tietenkään mun tapoihin kuulu. Salee. Mutta eipä tätä kukaan luekaan.
Vittu oon epäonnistunu paska. Ja tietenkin avaudun jolleki IG-päiväkirjalle. :)
Hyvää kesää vaa teilleki.