Siitä on nyt tasan kaks vuotta kun Kimmo kuoli..On niin outo olo, että miten siitä onkaan niin kauan? Kaikilla on elämä jatkunut, niinkuin tietysti kuuluukin, mutta tuntuu niin kummalta, että miten se voi jatkua kun menettää ehkä rakkaimman ihmisen? On kamala ikävä! On niin paljon hyviä muistoja, ja tuleekin muisteltua paljon. Äiti meni viemään kynttilän haudalle. En lähtenyt mukaan. En kuitenkaan olisi ilman itkua kestänyt. Ja en halua pilata hyviä muistoja itkulla. Se on taakse jäänyt ajanjakso, nyt on jäljellä enää pohjaton tyhjyys ja ikävä kun se rakkain ei olekkaan tässä jakamassa niitä iloja ja suruja! Paljon hyviä muistoja ja kauhea tuska kun ajattelee... Rakastan<3
