IRC-Galleria

Tietteks, joskus asiat ei tunnu vaan sujuvan millään. Ihan pieniki asia tuntuu tsunamilta. Kaikki ärsyttää ja jos joku sanoo yhdenki sanan vääri se voi suututtaa, mikä normaalisti ei suututtas. Siitä seuraa helposti väärinkäsityksiä ja lisää asioiden pieleen menoo. Mutta, sillon ku asiat menee ihan pielee, ei kannata syventyä miettiin ikäviä, vanhoja asioita tai pelätä turhaa tulevaa. Pitää elää siinä hetkessä ja koittaa ne asiat mitkä on hyvin. Jos murehtii kamalasti asioista, ite vaipuu lopulta semmosseen kierteesee että ilosena olo ei säily kauaa tai semmosset asiat mitkä oli ennen hauskoja tuntuu ihan turhilta nyt. Toisilla tällässeen kaikkeen vaikuttaa ikä, toisilla elämän tilanne ja joillakin molemmat. Aina ei edes tee mieli puhua siitä mikä mättää, ja jos joku huomaa pahan mielen rupee sekin jo ärsyttään. Mutta joskus taas ikävät asiat eivät ohitu helpolla..Esimerkiksi läheisen kuolema. Se vaatiia aikaa, monia vuosia. Jokaine sekuntti kun muistaa sen mitä on menettäny, tuntuu tunnilta. Sillonki pitäs keskittyy vaan hyviin muistoihin ja muistaa se, että eihän se hätä luota poistuneella ihmisellä ole, vaan meillä täällä, jotka jää kaipaamaan. Pitäs muistaa että ei ihmisen kuoleman jälkeen tarvi kärsiä, eikä meilläkään täällä elävillä oo hätää, ikävä vaan on aivan hirvee. Aluks pieniki asia muistuttaa poistuneesta rakkaatsa, mut sitten pikku hiljaa tajuaa että voi ajatella ilosena useapia asioita...Mutta se vaatii aikaa paljon...Ihmisestä riippuen. Kaikkihan me joskus lähdetää, ei täällä ikuisesti asuta. Toisilla elämä voi sen takia tuntua ikävältä, jos on sairastunut johonkin pysyvään tautiin.
Toisilla on syntymästää asti, esim. sokeus ja toiset sokeutuvat myöhemmin jonkin sairauden tai tapaturman myötä. Mitä vaan voi tapahtua elämässä. Toiset sopeutuvat paremmin kuin toiset tilanteisiinsa, ei ketään voi vaatia hyväksymään jotakin asiaa heti kun se on tapahtunu, ei sellane vaan onnistu.
Jotkut menettävät taas rakkaitaan toisille ihmisille, tulee petetyksi fyysisellä kuin henkiselläki tasol. Sama tunne kuin läheisen kuolemassa, yksin jääminen, pelko miten selviää eteenpäin.
Koskaan ei voi vaan tietää mitä se elämä lykkää tielleen, on kiusaamista, monenlaista väkivaltaa, kulttuuri erot aiheuttaa eripuraa ja kaikki. Elämässä aina sattuu ja tapahtuu ja se aina pitäis muistaa ettei elämä voikkaan millään sujua helposti. Ja se pitäis muistaa, että sukulaiset, ystävät, rakkaat...ei saa yhdessä "liittoutua" ketään vastaan ja tuomita virheistä, kaikki tekee virheitä ja olisiko itestä kivaa jäädä kokonaan yksin?