IRC-Galleria

Jokainen hormonihirviö tietää, että kerran kuussa tulee sellaisia päiviä,
joina miehen ei tarvitse kuin avata suunsa ja hengenlähtö on lähellä.
Siksi jokaisen miehen tulisi tulostaa tämä pieni opas paperille ja
säilyttää sitä lompakossaan ajokortin ja muiden tärkeiden papereiden
joukossa.

VAARALLISTA: Mitä tänään syödään?
TURVALLISEMPAA: Voinko auttaa päivällisen valmistamisessa?
TURVALLISINTA: Minne haluaisit lähteä syömään päivällistä?
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.

VAARALLISTA: Mitä sulla oikein on päälläsi?
TURVALLISEMPAA: Wau, näytät hyvältä ruskeissa vaatteissa.
TURVALLISINTA: WAU!
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.

VAARALLISTA: Mikä nyt mättää?
TURVALLISEMPAA: Etkö nyt vähän ylireagoi?
TURVALLISINTA: Ota tästä 50 egeä.
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.

VAARALLISTA: Kannattaako tuota nyt syödä?
TURVALLISEMPAA: Olisi tuolla omenoitakin.
TURVALLISINTA: Ottaisitko lasillisen viiniä tuon kanssa?
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.

VAARALLISTA: Mitä sinäkin olet koko päivän tehnyt?
TURVALLISEMPAA: Toivottavasti et ole rasittanut liikaa itseäsi.
TURVALLISINTA: Näytät tosi hyvältä tuossa aamutakissa.
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata.

Piristykseksi kaikille hormonaalisille lajitovereillesi ja
varoitukseksi kaikille miehille.
Ja muista: Raha puhuu.....mutta suklaa laulaa!

Tietteks, joskus asiat ei tunnu vaan sujuvan millään. Ihan pieniki asia tuntuu tsunamilta. Kaikki ärsyttää ja jos joku sanoo yhdenki sanan vääri se voi suututtaa, mikä normaalisti ei suututtas. Siitä seuraa helposti väärinkäsityksiä ja lisää asioiden pieleen menoo. Mutta, sillon ku asiat menee ihan pielee, ei kannata syventyä miettiin ikäviä, vanhoja asioita tai pelätä turhaa tulevaa. Pitää elää siinä hetkessä ja koittaa ne asiat mitkä on hyvin. Jos murehtii kamalasti asioista, ite vaipuu lopulta semmosseen kierteesee että ilosena olo ei säily kauaa tai semmosset asiat mitkä oli ennen hauskoja tuntuu ihan turhilta nyt. Toisilla tällässeen kaikkeen vaikuttaa ikä, toisilla elämän tilanne ja joillakin molemmat. Aina ei edes tee mieli puhua siitä mikä mättää, ja jos joku huomaa pahan mielen rupee sekin jo ärsyttään. Mutta joskus taas ikävät asiat eivät ohitu helpolla..Esimerkiksi läheisen kuolema. Se vaatiia aikaa, monia vuosia. Jokaine sekuntti kun muistaa sen mitä on menettäny, tuntuu tunnilta. Sillonki pitäs keskittyy vaan hyviin muistoihin ja muistaa se, että eihän se hätä luota poistuneella ihmisellä ole, vaan meillä täällä, jotka jää kaipaamaan. Pitäs muistaa että ei ihmisen kuoleman jälkeen tarvi kärsiä, eikä meilläkään täällä elävillä oo hätää, ikävä vaan on aivan hirvee. Aluks pieniki asia muistuttaa poistuneesta rakkaatsa, mut sitten pikku hiljaa tajuaa että voi ajatella ilosena useapia asioita...Mutta se vaatii aikaa paljon...Ihmisestä riippuen. Kaikkihan me joskus lähdetää, ei täällä ikuisesti asuta. Toisilla elämä voi sen takia tuntua ikävältä, jos on sairastunut johonkin pysyvään tautiin.
Toisilla on syntymästää asti, esim. sokeus ja toiset sokeutuvat myöhemmin jonkin sairauden tai tapaturman myötä. Mitä vaan voi tapahtua elämässä. Toiset sopeutuvat paremmin kuin toiset tilanteisiinsa, ei ketään voi vaatia hyväksymään jotakin asiaa heti kun se on tapahtunu, ei sellane vaan onnistu.
Jotkut menettävät taas rakkaitaan toisille ihmisille, tulee petetyksi fyysisellä kuin henkiselläki tasol. Sama tunne kuin läheisen kuolemassa, yksin jääminen, pelko miten selviää eteenpäin.
Koskaan ei voi vaan tietää mitä se elämä lykkää tielleen, on kiusaamista, monenlaista väkivaltaa, kulttuuri erot aiheuttaa eripuraa ja kaikki. Elämässä aina sattuu ja tapahtuu ja se aina pitäis muistaa ettei elämä voikkaan millään sujua helposti. Ja se pitäis muistaa, että sukulaiset, ystävät, rakkaat...ei saa yhdessä "liittoutua" ketään vastaan ja tuomita virheistä, kaikki tekee virheitä ja olisiko itestä kivaa jäädä kokonaan yksin?

Teenpä huvikseni jonkun sortin yhteenvedon gerbiili jutuista.. :A Päivittyy ehkä joskus.

Serena ja Veenus tuli kevät-talvella 2003 meille. (Syntyivät 2002 Heinäkuussa)
Yuki,Bonaire ja St.Martin tuli kevät-talvella 2004 meille. (B & St.M syntyivät 31.1.2004 ja Yuki 2.2.2004)
Alli ja Larissa tuli syksyllä 2007 meille. (Syntyivät 1.10.2006)

Ensimmäisenä Kuoli Serena, tammikuussa 2006.
Seuraavana Veenus, myöskin tammikuussa 2006, parin päivän väli oli.
Sitä seuraavana meni Yuki, toukokuussa 2007
Pari päivää Yukin jälkeen kuoli St.Martin, Touko-Kesäkuun vaihteessa 2007.

Serena on saanut näyttelyssä KuMa- Ruusukkeen, vuonna 2003 kesällä.
St. Martin sai KuMa-Ruusukkeen vuoden 2005 Summerwinnerissä Lohjalla.
Samaisessa näyttelyssä Yuki ylsi LKV 2:si sekä saavutti Pet2 tittelin.
Yuki ja Bonaire voittivat Stereo silppuri kisan vuonna 2006 tammikuussa.

Kohta tulee kaks uutta gerbiili söpöläistä asuileen meille :) <3

On se aika menny nopsaa

Oletko.. :
1. (1 p.) nähnyt minun nauravan?
2. (3 p.) nauranut kanssani?
3. (2 p.) nähnyt minun itkevän?
4. (4 p.) itkenyt kanssani?
5. (2 p.) halannut minua?
6. (5 p.) pussannut minua?
7. (1 p.) tavannut minut?
8. (3 p.) käynyt luonani?
9. (2 p.) nähnyt sisarukseni?
10. (4 p.) ollut kanssani lomalla?
11. (5 p.) kertonut minulle salaisuuden?
12. (1 p.) riidellyt kanssani?
13. (4 p.) ollut luonani yötä?
14. (2 p.) kuullut minun laulavan?
15. (4 p.) nähnyt minun nukkuvan?
16. (2 p.) tuntenut minut kauan?
17. (2 p.) nähnyt vanhempani?
18. (3 p.) iloinnut puolestani?
19. (4 p.) itkenyt puolestani?
20. (4 p.) lohduttanut minua?
21. (3 p.) rohkaissut minua?
22. (4 p.) ollut mukanani jossakin tärkeässä jutussa?
23. (2 p.) pitänyt kivaa kanssani?
24. (3 p.) nähnyt kun syön?
25. (6 p.) sanonut että rakastat minua ja tarkoittanut sitä?


70-76 pistettä; <3

60-69 pistettä; ystävä

45-59 pistettä; kaveri

20-44 pistettä; tutustutaan paremmin!

00-19 pistettä; et tunne minua. tutustutaan?

St.Martin<3
31.1.2004-26.5.2007<3

Yuki <3
2.2.2004-24.5.2007 <3

Sun veresi virtaa mun suonissani
Sun äänesi kuuluu mun puheessani
Taivuin samaan suuntaan mihin olit taipunut
Vaivuin samaan huumaan mihin olit vaipunut

En taistele vastaan vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan häviäisin
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen
Nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa
Minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Mun veri on sun

Isä<3 16.12.1957-13.5.2007

Cssrl sanoo:
Mietin vaan että Ansqu kirjottaa
Cssrl sanoo:
ansqu kirjottaa
Cssrl sanoo:
mese kaatu
Cssrl sanoo:
ansqu ei kirjota
Cssrl sanoo:
prkl