IRC-Galleria

Kun mietin omaa elämääni, huomaan kuinka hukassa olen aina välillä ollut. Ihmettelenkin, kuinka olen jaksanut täysipäisenä tähän päivään saakka. Muuttaminen, uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin sopeutuminen ja stressi omasta pärjäämisestä olisi voinut musertaa minut. Mutta tässä olen, muutamaa ystävää - vai pitäisikö sanoa, kaveria - köyhempänä ja taas aivan eksyksissä. Onneksi kuitenkin löysin itseni enkä ole hukkaamassa identiteettiäni enää minnekään. Oman itseni, oman elämäni löydettyäni olen kuitenkin eksyksissä aivan muiden asioiden takia. Itsenäisen elämän aloittaminen ei olekaan niin helppoa. Tai, kyllähän se on sitten, jos vanhemmat maksavat kaiken asunnosta autoon ja huonekaluista ruokaan ja vaatteisiin. Mutta normaalin, köyhän elämän omaavan opiskelijan on ajateltava realistisesti. Itse en saa tällä hetkellä minkäänlaisia tuloja mistään ja joudunkin elämään lainaamalla rahaa äidiltä ja muilta läheisiltä. Asuminen on kuitenkin minulle toistaiseksi ilmaista, mutta kyllä se ihan oma pikku yksiö aina toisten nurkat voittaa. Niin minun kuin sen toisenkin mielestä.

Vaatteitakin pitäisi saada, minun edustamani tyyli ei kuitenkaan kelpuuta ihan mitä tahansa. Tälläkin hetkellä haaveilen noin kahden ja puolensadan euron hintaisesta merkkitakista. Tällä hetkellä tilauksessa on t-paita ja kahdet lökärit. Yhteishinnaltaan vain noin yhdeksänkymppiä. Mutta entäs ne laskut? Niitäkin olisi 95 euron edestä. Mutta yritän olla stressaamasta niistä. Rahat laskuihin ja vaatteisiin täytyy pyytää äidiltä eikä se tunnu kahdesta syystä hyvältä. Ensimmäinen syy on se, että täysi-ikäisenä haluaisin pystyä pärjäämään itse, sillä vanhempani eivät ole enää velvollisia huolehtimaan asioistani. Toinen syy taas on se, että perheelläni ei yleensä ole paljon ylimääräistä ja tuntuu pahalta pyytää heidän vähistään.

Niin, miksi sitä rahaa ei sitten mistään tule? Kyllä, minä opiskelen, mutta en ole oikeutettu opintotukeen, koska minulla on koulupäiviä kuukaudessa vain kaksi. Se on vielä aika kaukana vaaditusta kahdeksasta opiskelupäivästä. Entäs työt? Niitäkään ei ole tullut saatua, vaikka haettu on. Entäs sitten joku työkkärin tuella oleva työ? Ei, en ole oikeutettu työkkärin rahoihin, koska opiskelen. Entäs sitten sosku? Kyllä, olen ottanut yhteyttä tämän asian tiimoilta, mutta olen liian laiska toimittaakseni toimeentulohakemuksen heille. Tähtään mielummin sen alan töihin, johon opiskelen. Mitä minä sitten valitan? Hyvä kysymys, mutta minulle tämä ei ole valittamista vaan tunteidenpurkamista. Tapa pitää pää jollain tavalla kasassa. Ilmastointiteippi ei enää auta.

Sitä parempaa odotellessa.

"Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
Kakskytneljä tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa, mut mikään ei oo vielä mahdotonta"

Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta

_ArkiPäivänVaras_