... tai niin mä haluaisin uskoo. Pystyä uskomaan. Se on vaan niin kovin vaikeeta.
Masennuslääkkeet vaihdettiin uuteen, taas pitää odottaa, että vaikutus alkaa.
Missä on niiden ystävien kädet, jotka lupas pitää mun käsistä kiinni? Luvattiin, ettei otetta irroteta. Nyt mä tunnen kädessäni vaan tyhjää. Tunnen ne arvet, haluaisin tehdä niitä lisää. Tai en niitä arpia, koska ne nähdään. Haluaisin purkaa tän kaiken pahan olon tarttumalla taas veitseen. Veitseen, jolla voisin vuodattaa sen pahan olon ulos. Hetken olo onkin hyvä, mutta sitten tulee katumus. Hirveä morkkis, miten saatoin olla niin heikko?
En mä selviä tästä taistelusta yksin. Elämäni ihmiset eivät kuule. Eivät halua kuulla. Niitä pelottaa, ne ei tiedä miten suhtautua. Muakin pelottaa. Ketä ei pelottaisi?
Uusimmat blogimerkinnät
- Blogiaa :) 16.07.
- Rikkipää 17.03.
- . 15.03.
- "Vaik tääl nyt myrskyy nii viel tule... 13.03.
- Pumppuelin 20.02.
- Miss you 25.01.
- Jos sä tahdot niin 12.12.
- Keskivaikea masennus 24.11.
- Kyllä tää tästä, toivon niin 22.11.
- Pään tyhjennystä 20.11.