IRC-Galleria

Se on tuskallista huomata, että tosiaankin on aika yksin ja menettänyt paljon.

Mäkin erehdyin Facebookkiin (kolmannen kerran) ja huvikseni etsin sieltä ihmisiä, jotka joskus tunsin. Niin, joskus.
Vaikka viimeinen muistikuva näiden ihmisten kasvoista mulla onkin viidennen luokan viimeisestä koulupäivästä, ei ne ihmiset ole niin paljon muuttuneet vuosien aikana. Ja edelleen mä pystyn näkemään niissä ihmisissä meidän menneisyyden.
Sen, kun aikanaan samassa pihassa asu yks poika. Se palautti pihalle jääneen lelun meille, toi sen ihan kotiovelle. Ja se samainen Markus lainas myös meille Muumipapan muistelmat. (Ja sen samaisen Markuksen mä nolasin koulussa palauttamalla sen kasetin koko luokan nähden sille)
Sen, kun aikanaan eskarissa mua kiusas yks tyttö. Se potki mun jalkoja pöydän alla. Mutta sitten meistä kahdesta tuli parhaat ystävät. Sen yhen Tuulian mä jouduin hyvästejä jättämättä jättää taakseni, etsimään uuden parhaan ystävän.
Ja se yks Suvi, hah! Sen kanssa me tehtiin kentälle kuvia. Suvi piirsi ja mä vahvistin ne pikkukivillä. Silmiks etittiin aina lasinsirut.
Ja sitten se yks Joonas. Sen kanssa me aikanaan leikittiin inkkareita, mentiin kerrostalon käytävään kuuntelemaan lattian läpi veden kohinaa. Eikä pikkuveljiä- ja siskoja tietenkään otettu mukaan.

Sitten on niitäkin, joiden sukunimeä mä en muista tai joita ei vain Naamakirjasta löydy.
Eniten mua harmittaa, ettei siellä ole sitä Tuuliaa. Koska mä olen ajatellut sitä ihmistä niin usein täällä asumisen aikana, että pettymys on tosi suuri.

Joitain ihmisiä juuri menneisyys satuttaa. Mua ei. Mun menneisyyteni olin mun elämäni parasta aikaa kaikinpuolin. Enkä mä pysty saamaan sitä aikaa takaisin. Toki mä voisin pyytää löytämiäni ihmisiä Naamakirjassa kaveriksi, mutta suurella todennäköisyydellä kukaan heistä ei muista edes mua. Eikä tuntemattomia hyväksytä.
Se sattuu kuitenkin ehkä eniten, etten mä kesäloman aikana kerinnyt kertoa kenellekkään, että me muutetaan ikiajoiksi useiden satojen kilometrejen päähän.

Ehkä mä vielä joskus paina sitä 'pyydä kaveriksi'-nappia, mutta nyt mä aion olla onnellinen siitä, että mä löysin palan sitä menneisyyttä, nykyhetken mitoissa.

_ArkiPäivänVaras_