IRC-Galleria

Katsoin tänään Dr. Philin, jossa useiksi päiviksi taloon suljetut rasistit muuttivat käsityksiään vihaamistaan roduista, ulkomuodoista ja seksuaalisista suuntautumisista. Se oli toivoa herättävää. Vai muuttivatko talossa asustelleet ihmiset mielipiteitään vain hetken kestävän julkisuuden vuoksi?

Mä vihaan rasismia. Se on asia, jota mä en voi ihmisessä sietää. Pienessä kylässä asuessani rasismiin törmäsi lähes aina. Mä tunnustan myös olevani rasisti. Tuntuu pahalta olla jotain mitä vihaa paljon. Mun rasismini kohdistuu Sotkamoon. Mä en tiedä, että eroaako mun vihaamiseni millään lailla vihaamastani rasismista, mutta sen sanon, että mun vihani ja vastenmielisyyden tunteeni sotkamolaisia kohtaan ei perustu millään tasolla ennakkoluuloihin. Vuosien varrella mun vihaani on ruokkinut sotkamolaiset itse. Mun vihani ja rasistiset tunteeni perustuvat siihen, mitä mä oon nähny, kuullu ja kokenut. Mä sain tai jouduin nähdä Sotkamossa paljon enemmän - ja kaikenlaista - rasismia, ku ikinä olen missään nähnyt. Iholtaan tummia ihmisiä tuijotettiin. Lökäpöksyt haukuttiin, tuijotuksen ja inhottavien huutojen jälkeen tietysti. Etelä-suomalaisia inhottiin. Venäläisiä inhottiin. Romanit ovat automaattisesti varkaita, tappajia ja pahoja ihmisiä. Homoseksuaaleja ja transvestiittejä kammoksutaan, ihmettelen etten ole vielä kuullut paniikkisten junttien suusta lausetta:"tarttuuko se?".

Se miten mua kohdeltiin siinä pikku kyläpahasessa sai mut katkeraks ja vihaamaan Sotkamoa, sen ihmisiä ja varsinkin siellä puhuttavaa murretta. 1990-luvulla, vielä Riihimäessä asuessani en kokenut koulukiusaamista ennenkuin juuri muuttoa edeltävänä vuonna. En törmännyt rasismia vaaliviin ihmisiin jatkuvasti eikä raha ollut jokaiselle ihmisille se kaikkein tärkein.
Sotkamoon muutettuamme sain heti kuudesluokan ensimmäisenä koulupäivänä tuta junttien kiusaamisen. Se jatkui siihen asti, kunnes muutin hetki sitten takaisin Riihimäkeen. Se loppui, kun jouduin pakenemaan ja jättämään perheeni ja ystäväni.

Mutta tuijotusta mä sain osakseni varsinkin sillon, kun mä löysin hopin tai, kun hiphop- kulttuuri löysi mut. Housujaan roikottava tyttö, joka on kotoisin Etelä-Suomesta oli liikaa. Kaikki mahdolliset seiskasta ysiluokkaan ja vielä siitäkin yli olevat teinijuntit huutelivat ja olivat olevinaan. Sotkamon kokoisessa kylässä juorut kiertää ja syrjäyttää totuuden tieltä, tai syrjäyttäisi, jos ihmiset näkisivät sen verran vaivaa, että selvittäisivät juoruilin kohteelta totuuden. Mutta sen olen oppinut, että suljen korvat ja suljen mielen, kun astun Sotkamoon, jossa rasismi kukoistaa. Se on ainoa keino pitää pää kasassa.

Ja nyt haluan sanoa, että en todellakaan tunne vihaa kaikkia sotkamolaisia kohtaan. Onneksi sielläkin on ihmisiä, jotka ajattelevat myös muitakin kuin vain itseään. Sotkamossa asuvat ystäväni ja hyvät tuttuni ovat sellaisia ja olen heistä todella onnellinen. Onneksi Sotkamossakin on rasistisesta massasta poikkeavia, oman ajatusmaailmansa omaavia ihmisiä.

En puolustele rasistisia ajatuksiani, mutta ehkä niitä ymmäretään nyt paremmin. Enkä myöskään pyydä anteeksi, jos tekstini loukkasi jotakuta.

Älkää te ihmiset ruvetko vihaamaan Sotkamoa mun tekstini tai siitä syntyvien ennakkoluulojen perusteella.

_ArkiPäivänVaras_

Yritän pysyä tyynenä, vaikka kaikki hajoaa käsiin. Kun yhden asian saa järjestettyä, niin toinen puolestaan epäonnistuu. Mä olen parhaani yrittänyt ja on todella rasittavaa, että se ei auta tai vaikuta millään lailla mihinkään. Mitä rahalla tekee, jos ei ole omaa asuntoa? Miten omaa itsenäistä elämäänsä voi edes suunnitella, kun asunto, oma koti on kaiken perusta?

Sanotaan, että jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Toinen puoli on kauniin kiiltävä ja toinen puoli taas hämärän peitossa oleva tumma ja kulunut. Mä olen käännellyt mun elämäni kolikkoa, mutta en näe sitä kauniin kiiltävää puolta missään. Missä vika? Ehkä mulle annettu kolikko oli joku vanha, ojasta löytynyt ja sen mukanen myös mun elämästäni tulee. Aurinkoa vasten nostettuna mun kolikkoni ei kiillä. Mun kolikkoni ei ole sievä eikä sen näköistä kolikkoa kelpuutettaisi kaupassa maksuvälineeksi. Tuskin kukaan rahaa tarvitsevakaan huolisi sitä. Niin kuin eräässä elokuvassa kultakolikot olivat kirottuja, niin on ilmeisesti myös munkin kolikko.
Joo, kyllä mä olen yrittänyt pestä ja hinkata kolikkoa puhtaaksi, mä olen yrittänyt unohtaa sen, mutta aina mä löydän sen edestäni. Sen kanssa on vain opittava elämään, mutta entäs, jos elämää ei pysty edes aloittamaa, koska kolikon määrämä kohtalo tekee siitä liian vaikeaa?

Minusta tuntuu, että olen epäonnistut ihmisenä. Epäonnistunut oman, itsenäisen elämän luomisessa. Tuntuu, että olen epäonnistunut tyttärenä, siskona, tätinä, serkkuna, lapsenlapsena, ystävänä, fanina, opiskelijana ja omana itsenäni. Se miten olen epäonnistunut onkin vaikeaa ja ehkä jopa mahdotontakin selittää. Siltä vain tuntuu, vaikkeivät asiat niin olisikaan. Jos asiat voisi vaan kääntää ympäri, jos voisi vain aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta elämän ympäri kääntäminen tarkoittaa myös sen kolikon ympäri kääntämistä. Ja mun kolikko on samanlainen kummaltakin puolelta.

_ArkiPäivänVaras_

Sotkamo vs. Graffitit

Tässä eräänä iltana juttelutuokio äitini kanssa kääntyi graffiteihin ja mm. sotkamolaisten inhoon ja vihaan niitä kohtaan. Pipefesteille tulee tuhansia lökäpöksyjä joiden arvostus Sotkamossa on mitätön. Niin kauan, kun nämä vandaalit tuovat rahaa Sotkamoon, heidät hyväksytään. Monessakin kaupassa myyjät unohtavat kysyä henkkarit, kun iso jengi lökäpöksyjä nostelee kassahihnalle salkkuja ja mäyräkoiria. Myyjien silmissä oluet ovat muuttuneet kultakimpaleiksi ja muutkin sotkamolaiset näkevät Pipefest kansan sellaisena.
Kun Pipefestit loppuvat ja hopparit palaavat takaisin koteihinsa, on aika tutkia vahingot, jotka he saivat aikaan aina niin puhtaaseen Sotkamoon. Kylttejä on pilattu ja Hesburgerin ja rinteiden, etenkin teltta- ja lava-alueen ympäristö on sotkettu pulloilla, tölkeillä, pikaruokapakkauksilla ja etenkin lökäpöksyjen jalanjäljillä. Sotkamossa ihmiset keskustelevat asiasta, haukkuvat Pipefest kansan, etenkin ne housuja roikuttavat maan rakoon ja miettivät, että mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä. Valitettavasti festarit, olivat ne sitten Vuokatissa järjestettävät Pipefestit tai Turussa pidettävä Ruisrock, ovat kaavaltaan aina samanlaisia. Jokaisen festarialueen lisäksi myös sen ympäristö on festien loputtua sotkuinen. Jos Sotkamo ei kestä kerran vuodessa järjestettävää hiphop kansan mahtavaa tapahtumaa, miksei sitä sitten lakata järjestämästä? Miksi he eivät yritä ajaa asiaansa läpi suuren mummoporukan voimin? Ehkä kymmenentuhatta kultakimpaletta olisi liian suuri menetys tälle pikku kylälle ja onneksi täälläkin on poikkeusihmisiä, jotka yhä järjestevät Pipefestin, vaikka sen vastaanotto kylän asukkailla on aina nuiva, kunnes lökäpöksyt vilauttavat setelinippujaan ja näin lunastavat hetkittäisen hyväksynnän sotkamolaisilta.

Minua huvitti myös se, että Pipefest nollaseiskoilla Vuokatin vaarojen suunnassa oli töhritty liikennemerkkejä ja karttataulu jonka seurauksensa sotkamolaiset olivat jo melkein sydänkohtauksen partaalla. Väärinhän se on, en sitä kiellä, mutta ahdasmielisen kylän suhtautuminen asiaan ja näin ollen koko hiphop kansaan oli karvat pystyyn nostattava. Kyseiset kyltit oli aivan hyvin voinut sotkea myös joku paikallinen. Ei sotkija välttämättä ollut etelä-suomalainen hoppari, joka oli tietysti Helsingistä, jossa kasvaa juuri näitä vandaaleita. Syntipukki oli pakko etsiä ja, koska lökäpöksyjen elämänkatsomukseen ja aatteisiin kuuluu usein myös graffitit, ei syyllisen nimittäminen ollut vaikeaa. Ei syyllisen ole aina pakko olla juuri se, mitä vihaa tai pelkää eniten. Jos Sotkamo avaisi silmänsä, se näkisi, että sotkija saattoi olla sen omista riveistä, eikä hän välttämättä edes ollut hoppari, vaan pissisteinityttö, joka halusi päteä Etelä-Suomen lökäpöksy kansan edessä säätämällä ja töhrimällä. Kaikki ei ole aina niin itsestäänselvää.

Yhteiskunta vs. Graffitit

Äitini kanta graffiteista on todella erilainen kuin minun. Minä henkilökohtaisesti pidän seinässä näkemiäni graffiti töitä taiteena, enkä tuomitse niitä tai niiden tekijöitä, vaikka tiedän sen olevan rikos. Toisen omaisuutta ei tietenkään saa turmella, mutta voin myöntää, että jos osaisin tehdä graffiteja, tekisin ne jonkin vanhan varaston seinään, vaikka se varasto onkin jonkun yksityisomaisuutta. Äitini mielestä graffitit ovat ruman näköisiä ja käyvät veronmaksajille kalliiksi, kun puhdistusrahat otetaan veroina graffiteihin syyttömiltä ihmisiltä. Itse en ole koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta. Minä rakastan graffiteja ja mitä enemmän näen niitä Etelä-Suomen kaupungeissa, sitä enemmän tunnen olevani kotona. Omat aatteeni ja näkemykseni tosin ovat ehkä sokeuttaneet minut siltä, että se mitä ihannoin ja missä kulttuurissa elän on myös laittomuuksia ja aukkoja. Olen lökäpöksy ja kaikki se mitä teen kulttuurini eteen tulee syvältä sydämestä. Minä puolustan kaikkea hiphop-kulttuurin osa-alueita ja pakon edessä taistelen aatteideni puolesta. Graffitit ovat laittomia ja rikos silloin, kun ne maalataan spray-kannulla toisen omaisuuteen. Vaikka näitä kahta asiaa ei voi verraten rinnastaa, teen sen silti. Minä puolustan niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet grafftiteja sydämestään, vaikka ne oliskin tehty laittomasti poliisilaitoksen seinään ja tietäisin sen olevan väärin. Samoin murhan tehneen lapsen vanhempi puolustaa lastaan, joka on ottanut käsiinsä vallan päättää toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta. Edellä verratut rikokset eivät ole läheskään sama asia, mutta graffitit eivät tapa, en voi sanoa, etteivätkö ne satuttaisi, sillä joitain ihmisiä ne voivat satuttaa henkisesti. Graffitit eivät ole paha asia, mutta ihmiset näkevät aina vain rumia maalauksia rakennusten ja junien seinässä, eivätkä sen takia edes suostu ajattelemaan sitä yhtenä taiteenmuotona. Graffiteistakin on luotu yhteiskunnassamme vahva mielipide, joka pohjautuu paljon jo hoppareista luotuun ja suuremmaksi osaksi suomalaiset ovat päättäneet vihata niin graffiteja kuin myös niitä, jotka ovat eniten tekemisissä kyseisen taiteen kanssa. Kansalaiset eivät ymmärrä graffiteja ja sen takia seinään maalatut kuvat ovat automaattisesti rumia ja yhteiskunta kelvottomia. Ajattelisivatko ihmiset tällä tavalla "lainsuojattomien huligaanien" sydämestä tulleesta taiteesta, jos se olisi esillä jossain muun taiteen ohella? Jos joku lökäpöksy taitelisi oman talonsa tai varastonsa graffiteilla, sitä paheksuttaisiin silti. Vaikka he maalaisivat graffiteilla omassa pihassaan olevan käyttökelvottoman autonsa, se olisi silti kamala. Graffiti taide olisi kuitenkin rumaa, vaikkei sitä olisikaan maalattu toisen omaisuuteen, joten miksi silloin pitäisi välittää, että minne kuva maalataan, kun vastaanotto on aina sama, eivätkä ihmiset muuta mielipiteitään kuitenkaan. Nuoret, jotka tekevät taidettaan kaikkien nähtäväksi rikoksen kautta ovat ehkä juuri sellaisia, jotka saavat minun mielenkiintoni heräämään. Ehkä puolustan heitä siksi, että graffiti maalaukset kuuluvat minun kulttuuriini ja tiedän etteivät ne satuta ketään. Olenko silloin epäoikeudenmukainen?

Äitini sanoi, että:" Jos sä hyväksyt yhden rikoksen, sä hyväksyt sillon kaikki. Ihminen ei voi leikkiä tuomaria ja hyväksyä tietynlaisia rikoksia hyväksymättä sillon niitä kaikkia". Minä en ole samaa mieltä tai ehkä olen sitten vielä sen verran kypsymätön. Minä hyväksyn graffitit, mutten lasten hakkaamista. Joku on maalannut aseman seinään graffitin, mutta sen saa rahalla, työllä ja vaivalla pois. Kun lasta hakataan kotona, silmät ummistetaan ja toivotaan, että kyllä se siitä. Lapsi ei pääse pois tilanteesta, lapsen hakkaajaa ei voida pestä pois. Joskus tuntuu siltä, että graffitit ovat suurempi rikos kuin esimerkiksi lastaan pahoinpitelevä vanhempi. Jos ihmiset kääntäisivät graffiti vihansa ja siihen käyttämänsä energian esimerkiksi naapurissa lasta pahoinpitelevään aikuiseen, niin he huomaisivat, että tässä maailmassa varastojen seinissä komeilevat graffitit ovat aika pieni rikos eikä niiden vihaaminen tule kuitenkaan ikinä poistamaan niitä maailmastamme. Ja, jos graffitit saataisiinkin pois, niin yhteiskunta menettäisi mielestäni silloin jotain todellista. Miksi ihmiset haluavat poistaa maailmasta kaiken erilaisuuden?

Tekstissäni Sotkamo vs. Graffitit syyllistyn yleistämiseen ja yksilöimiseen. Pyydän sitä anteeksi, koska itse vihaan kumpaakin. Se mitä olen kirjoittanut aiheesta pohjautuu kuitenkin siihen mitä olen nähnyt, kuullut ja tulkinnut. Aina ennen Pipefestejä paikallisessa lehdessä valitetaan tulevasta melusta ja sotkusta. Valitettavasti Sotkamo on melko pihi kylä, joka ei mielellään anna kenellekään mitään, mutta ottaa kuitekin silmät kiiluen kaiken mikä tarjotaan ja on saatavilla. Ehkä syy siihen miksi Pipefestit järjestetään Vuokatissa on se, että festit nähdään rahasampona. Tekstissäni yleistän, että kaikki sotkamolaiset vihaavat Pipefestejä, mutta en voi ruveta myöskään yksilöimään, että ketkä kaikki niitä vihaavat ja ketkä taas eivät. Sen voin sekä yleistää että yksilöidä, että sotkamolaiset teinit eivät Pipefestejä vihaa, mutta menevät kyseisiin festeihin vain, koska muutkin menevät. Mutta mitä muuta voi odottaa iskelmäkansan nuorilta? Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja minun mielipiteeni sattuvat vain olemaan todella vahvoja.

_ArkiPäivänVaras_

Miks ihmiset yleistää?
Mä olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten mielestä:
1. Hopparit ovat huligaaneja
2. Hevarit ja gootit ovat saatananpalvojia
3. Vähän paljastavampaan vaatetukseen pukeutuvat naiset ovat huoria
4. Ulkonäöstään hyvää huolta pitävät heteromiehet ovat homoja

Haloo, kaikki ei oo sitä miltä näyttää. Mä esimerkiksi saan paheksuvia, uteliaita ja ehkä joskus hieman pelästyneitäkin katseita ihmisiltä. Okei, mut luokitellaan XXL-vaatetuksen takia lokerikkoon huligaanit ja vandaalit. Mä en kuitenkaan ole sellainen. Kun ihmiset nyt kerran on luonut järkkymättömän mielipiteensä lökäpöksyistä, miks kukaan kyseistä genreä edustava vaivautuis muuttamaan sitä? Ajatelkaas, kansalaiset, Te olette omilla ennakkoluuloillanne ja älyttömillä ajatuksillanne tehneet pelkäämistänne erilaisista ihmisistä sitä mitä he ovat. Meillä erilaisuutta edustavilla ihmisillä on meidän vaatteet ja aatteet. Sä, joka yleistät meitä tai oot kuullut äidiltäs valmiiksi muokatun mielipiteen meistä, mille sä perustat sun inhon, vihan tai pelon meitä kohtaan? Ootsä varma ettei se olekaan vaan kateutta, koska itse et uskalla irtautua massasta? Eikä kaikkee merkitse vaan ne vaatteet, tärkeempää on ne aatteet. Ja niitä aatteitakin tärkeempää on se, että ne tulee sydämestä.

Mä oon kuullu erään viisaan jätkän räppäävän näin:"Läheisteni puolest oon aina huligaani", mä allekirjotan ton. Lökäpöksy voi olla huligaani jonkun hyvän asian vuoksi.

_ArkiPäivänVaras_

Argh, mitä mä teen aina väärin, kun saan aina suuni avattua kaikille, itseni mukaan lukien, pahan mielen ja aggressiivisen olon aikaan? Ilmeisesti mä avaan suuni väärään aikaan, sanon väärät asiat väärällä tavalla väärille ihmisille. Mä olen miettiny asiaa aina, kun näin on käynyt. Tulos, johon mä olen päätynyt ei vakuuta edes mua itseäni. Mä voisin sanoa, että mä vaan oon luonteeltani temperamenttinen, pippurinen ja tulinen. Että mä teen ennen kuin ajattelen. Hah, ei vakuuta? Ei muakaan. Mä en ole temperamenttinen, pippurinen tai tulinen. Mä ajattelen aina ensin, ennen kuin teen mitään. Mä olen kyllä luonteeltani vahva tahtonen - tiettyyn rajaan asti, joka on ylitetty jo monesti - ja mä tiedän mitä mä haluun. Teoilleni mulla ei ole mitään selitystä. Ei edes huonoa, valheellista tai läpinäkyvää. Mut oikeestaan mitä sitä turhia edes miettimään. Vaikka mä tietäisin, että miks mä pilaan ihmisten päivän ja hyvän mielen ei se silti muuttais mitään. Ihminen ei voi olla jotain muuta kuin mitä se oikeesti on. Mä olen aina inhonnut sellasia ihmisiä enkä todellakaan aio liittyä siihen kaartiin. Mun on vaan hyväksyttävä, että mä olen tällainen. Muilta mä en sitä vaadi, mutta toivoisin kuitenkin jonkinlaista ymmärrystä. Mä olen saanut kuulla pikkusisaruksilta, että mua ei kaivata mun perheeni luona ja, että mun vanha huone ei enää ole mun ja tuskin kukaan haluaa mua, tai ketään, nurkkiinsa loisimaan kuukausiksi. Toisin sanoen, mua ei haluta eikä kaivata minnekään. Se tuntuu ikävältä. Se tuntuu pahalta. Se tuntuu musertavalta. Se tuntuu synkältä. Se tuntuu hirveeltä. No joo, siltä se tuntuu just sillä hetkellä, kun kuulee, ettei sua haluta minnekään. Kyllä mä tiedän, että suutuspäissään ihmiset sanoo kaikkee sellasta, mitä ne ei tarkota. Mut silti sitä jää vaan märehtimään ja siitä pahottaa mielensä. Mä voisin pysyttää mun pahotetusta mielestä ihan hirveen shown, mutta se ois hyvin älytöntä.

Ehkä mä sitten vaan jatkan mietiskelyä.

_ArkiPäivänVaras_

2009 >>

12.02
13.02
14.02
15.02
16.02
17.02
18.02

Seittemän päivää putkeen Cheekkiä.
Kuolen, jossen pääse noille keikoille <sydän>___<sydän>

Mä oon miettiny, et mistä kaikesta oon jääny paitsi, kun sillon vuosia sitten räppi ja hiphop-kulttuuri ei vielä ollu näin suuri osa mun elämää. Mä oisin halunnu nähdä Rähinä livet ja lovet, mä oisin halunnu olla edellisvuosien Pipefesteissä, mä oisin halunnu olla läsnä edes jollain tavalla suomalaisen hiphop-kulttuurin kasvamisessa. Vaikka mä sillon vuosia sitten tiesin suomihiphopin olemassa olon - fanitin silloin vielä Avain nimellä räppäävää rääväsuuta ja Kapasiteettiyksikköä, jolta ensimmäisenä kuulin biisin Valtaa. Myös nollakolme ilmestynyt biisi Kaikki peliin, joka oli loistavan rapduo Fintelligensin viimeinen kappale ennen poikien soolouria, oli myös kovassa kuuntelussa - en mä osannut arvostaa sitä samalla tavalla kuin nyt. Nyt mä tiedän, että Suomen hiphop-kulttuurin saattaminen sen nykypäiväseen asemaan on vaatinut hopin edellä kävijöiltä verta, hikeä ja kyyneliä. Nykypäivänä jokainen voi tehdä räppiä, sen taso tosin on kyseenalaista, ja vain harva - jos kukaan - muistaa suomihiphopin pioneerien näkemän vaivan. Itse arvostan todella paljon näitä poikia, joiden ansiosta mä ja tuhannet muut suomalaiset saadaan nauttia heidän tasokkaasta musiikistaan.
Mä olen sellainen ihminen, että ketään en kumarra paitsi näitä poikia. Vaikka en heitä tunnekaan, niin mä oon luonut jonkinlaisen, todella vahvan tunnesiteen näihin tyyppeihin. Ilman heitä mä en oikeesti pystyis elää. Siksi ihmiset, jotka leikkivät olevansa jonkun räppärin faneja ja kuvittelevat todistavansa sen liittymällä galleriassa kyseisen räppärin musiikkiyhteisöön, vaikka eivät olisi ennen edes tienneet tämän olemassa olosta, saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn vihasta ja vastenmielisyydestä.

Jotenkin mä tunnen, etten oo mikään hirveen hyvä fani näille tyypeille, koska en oo ollu alusta asti heidän mukanaan. Vaikka mun sydän on omistettu kokonaan näille ihmisille ja heidän musiikilleen, mä tunnen häpeää ja vihaa siitä, että mä oon jääny niin paljosta paitsi. Mul on tunne, että mun ois pitäny olla paikalla ja mukana, kun ylä - ja alamäet, suorat ja mutkaset tiet oli suomihopin kulun edessä. Nyt ne ajat on takana ja mä tunnen joka päivä syyllisyyttä siitä, että tulin kunnolla mukaan vasta muutama vuos sitten.

Mä oon missanu kuukauden sisällä kaks Cheekin keikkaa. Ne vetää mun mielen ihan matalaks ja tuntuu, ettei millään oo mitään väliä. Cheek + kaikki muut mun fanituksen kohteet tuo sitä positiivisuutta mun elämään. Kun mikään ei tunnu miltään, kun perhe ja ystävät ei enää riitä syyks jatkaa elämää, niin ei oo mitään mistä pitää kiinni. Kun musta tuntuu tolta, mä kaivan esiin kirjeen, jonka on allekirjottanut Uniikki. Kun mä pidän sitä kirjettä kädessäni, mul on taas syytä hymyillä.

Mä arvostan näitä tyyppejä enemmän, kun mitään perheen ja ystävien lisäks. Ilman näitä tyyppejä mä olisin vieläkin ettimässä ulospääsyä mun ahdingon tunnelista.
Mut onneks mä löysin jotain, joka piti mut kiinni tässä elämässä ja toi valoa sinne pitkän ja synkän tunnelin päähän.

Kiitos<3

_ArkiPäivänVaras_

Kun mietin omaa elämääni, huomaan kuinka hukassa olen aina välillä ollut. Ihmettelenkin, kuinka olen jaksanut täysipäisenä tähän päivään saakka. Muuttaminen, uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin sopeutuminen ja stressi omasta pärjäämisestä olisi voinut musertaa minut. Mutta tässä olen, muutamaa ystävää - vai pitäisikö sanoa, kaveria - köyhempänä ja taas aivan eksyksissä. Onneksi kuitenkin löysin itseni enkä ole hukkaamassa identiteettiäni enää minnekään. Oman itseni, oman elämäni löydettyäni olen kuitenkin eksyksissä aivan muiden asioiden takia. Itsenäisen elämän aloittaminen ei olekaan niin helppoa. Tai, kyllähän se on sitten, jos vanhemmat maksavat kaiken asunnosta autoon ja huonekaluista ruokaan ja vaatteisiin. Mutta normaalin, köyhän elämän omaavan opiskelijan on ajateltava realistisesti. Itse en saa tällä hetkellä minkäänlaisia tuloja mistään ja joudunkin elämään lainaamalla rahaa äidiltä ja muilta läheisiltä. Asuminen on kuitenkin minulle toistaiseksi ilmaista, mutta kyllä se ihan oma pikku yksiö aina toisten nurkat voittaa. Niin minun kuin sen toisenkin mielestä.

Vaatteitakin pitäisi saada, minun edustamani tyyli ei kuitenkaan kelpuuta ihan mitä tahansa. Tälläkin hetkellä haaveilen noin kahden ja puolensadan euron hintaisesta merkkitakista. Tällä hetkellä tilauksessa on t-paita ja kahdet lökärit. Yhteishinnaltaan vain noin yhdeksänkymppiä. Mutta entäs ne laskut? Niitäkin olisi 95 euron edestä. Mutta yritän olla stressaamasta niistä. Rahat laskuihin ja vaatteisiin täytyy pyytää äidiltä eikä se tunnu kahdesta syystä hyvältä. Ensimmäinen syy on se, että täysi-ikäisenä haluaisin pystyä pärjäämään itse, sillä vanhempani eivät ole enää velvollisia huolehtimaan asioistani. Toinen syy taas on se, että perheelläni ei yleensä ole paljon ylimääräistä ja tuntuu pahalta pyytää heidän vähistään.

Niin, miksi sitä rahaa ei sitten mistään tule? Kyllä, minä opiskelen, mutta en ole oikeutettu opintotukeen, koska minulla on koulupäiviä kuukaudessa vain kaksi. Se on vielä aika kaukana vaaditusta kahdeksasta opiskelupäivästä. Entäs työt? Niitäkään ei ole tullut saatua, vaikka haettu on. Entäs sitten joku työkkärin tuella oleva työ? Ei, en ole oikeutettu työkkärin rahoihin, koska opiskelen. Entäs sitten sosku? Kyllä, olen ottanut yhteyttä tämän asian tiimoilta, mutta olen liian laiska toimittaakseni toimeentulohakemuksen heille. Tähtään mielummin sen alan töihin, johon opiskelen. Mitä minä sitten valitan? Hyvä kysymys, mutta minulle tämä ei ole valittamista vaan tunteidenpurkamista. Tapa pitää pää jollain tavalla kasassa. Ilmastointiteippi ei enää auta.

Sitä parempaa odotellessa.

"Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
Kakskytneljä tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa, mut mikään ei oo vielä mahdotonta"

Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta

_ArkiPäivänVaras_

Ikävä jo<3 ;<

Tulispa päivä 22 äkkiä<3

Mikä on nimesi?
>> Sara

Onko nimellesi jokin tarina?
>> En ainakaan myönnä tietäväni, jos sellanen on

Lempinimesi?
>> Sarkku, Kala, Masa

Ketkä niitä käyttävät?
>> Perheenjäsenet, paitsi viimestä vaan pikkusysteri

Oletko vapaa vai varattu?
>> Vapaa

Kuunteletko nyt musiikkia, mitä?
>> Joo. Todiste - Kapteeni Käskee (<-- Rakastan tota biisii<3)

Horoskooppisi?
>> Kauris

Milloin synttärisi ovat?
>> 23.12.

Mitä katsot tv:stä?
>> Täydelliset naiset, Salatut elämät, House, Criminal Minds, Serranon perhe, Pako, CSI:t, Huippumalli haussa

Kuinka hiuksesi ovat?
>> Auki

Millaiset housut on jalassasi?
>> Vokal-merkkiset lökärit

Entä millainen paita?
>> Musta I <3 KY t-paita

Onko käsissä jotain koruja/rannekkeita tms?
>> Ei

Mitä koruja yleensä käytät?
>> En mitään

Onko sinulla lävistyksiä, missä?
>> Ei

Entä tatuointeja?
>> Ei

Haluiaisitko tatuoinnin tai lävistyksen?
>> Tatuoinnin kyllä, lävistystä en

Onko kaulassasi jokin koru nyt?
>> Ei

Oletko itse tehnyt itsellesi lävistystä?
>> En

Omistatko lemmikkejä?
>> En

Onnennumerosi?
>> 8

Kauneinta mitä sinulle on sanottu?
>> Onks sil väliä, jos sitä ei tarkota?

Oletko sanonut kellekkään rakastavasi häntä?
>> Joo

Tarkoititko sitä?
>> Totta kai

Millainen on unelmiesi tyttö/-poikaystävä?
>> Enhän mä nyt sitä kerro, joku muuten varastaa sen ;>

Mikä on suurin unelmasi?
>> Tällä hetkellä? Että saan elämäni järjestykseen

Juotko alkoholia?
>> Kyllä

Poltatko tupakkaa?
>> En

Oletko kokeillut nuuskaa?
>> En

Uskotko rakkauteen?
>> Joo

Oletko kihloissa/naimisissa?
>> En

Omistatko autoa?
>> En toki

Syötkö tällä hetkellä jotain?
>> Ei porukoilla saa syödä tietsikan ääressä

Pitkät vai lyhyet hiukset?
>> Pitkät

Omistatko digikameran?
>> Enen

Entä web-kameran?
>> Ei sellasta tartte

Onko kukaan läheisesi kuollut?
>> Ei

Oletko hetero?
>> Joo

Jos tulisit raskaaksi, tai kumppanisi tulisi, mikä olisi päätöksenne?
>> Pitäisin

Minkä nimen antaisit tyttölapselle?
>> Sen näkee sit

Entä poikalapselle?
>> D.A. ja T.J. Päättele siitä

Koska viimeksi itkit?
>> Ei siitä suinkaan kauan oo

Oletko omistavainen vai välinpitämätön?
>> Omistavainen

Onko kaikki isovanhempasi elossa?
>> Ei

Paljonko sinulla on tällä hetkellä rahaa?
>> Haha, 2 euroo

Onko sinua petetty?
>> On

Mikä on tärkeintä ystävissä?
>> Luotettavuus, huumorin taju, ymmärtäväisyys, kuunteliaisuus

Pystytkö luottamaan täysin kaikkiin ystäviisi?
>> En

Onko sinulla asioita joista et ole puhunut kenellekkään?
>> On

Mitä mieltä olet yhdenillan-jutuista?
>> Panisin

Oletko ujo?
>> En enää

Millaiset sukat jalassasi on?
>> Ei oo

Kuinka usein käyt suihkussa?
>> Joka ilta

Paras biletyspaikka?
>> Ale pub! :'D Ei vais, baarit, oma tai ystävien kodit

Mikä lasketaan mielestäsi pettämiseksi?
>> Suuteleminen, tuhmaan suuntaan ajautuva flirtti

Oletko suosittu?
>> Haha, vitut

Blondi vai brunette?
>> Brune

Mitä mieltä olet kaukosuhteista?
>> Onnistuis ainaki multa

Oletko luokkasi vanhimmasta, vai nuoremmasta päästä?
>> Olin aina vanhin

Onko sinulla sisaruksia?
>> Joo

Minkä ikäisiä?
>> Pyöreesti 22, 16, 13

Nauratko vitseille vai tilannehuumorille?
>> Sekä että

Onko vanhingonilo paras ilo?
>> Tilannekohtasta

Miten maustat kahvisi?
>> Maidolla, mutta en voi juoda sitä ilman kahvileipää

Osaatko hyppiä hyppynarulla?
>> Toki

Tykkäätkö tanssia?
>> Joo, mutten osaa

Minkä kokoinen jalkasi on?
>> 37-38

Tuletko toimeen vanhempiesi kanssa?
>> Joo<3

Missä viimeksi olet ollut yötä?
>> Porukoilla

Kuka teillä on viimeksi ollut yötä?
>> Hennin kaverit

Kuinka leveä sänkysi on?
>> 120cm

Suurin määrä keitä sängyssäsi on nukkunut?
>> Kaks

Onko huoneessasi TV?
>> Ei

Voisitko seurustella itseäsi nuoremman kanssa?
>> Kymmenen vuoden päästä ehkä

Entä itseäsi vanhemman?
>> Se on jopa suotavaa

Koska viimeksi värjäsit hiuksesi?
>> On siitä jo yli vuosi

Onko kaulassasi nyt fritsu?
>> Ei oo ikinä ollukkaan

Föönaatko hiuksiasi?
>> En

Oletko koskaan halunnut olla vastakkaista sukupuolta?
>> Eiks kaikki oo joskus?

Millaiset alusvaatteet sinulla on nyt?
>> Mustavalkoset Party pig pikkarit ja pinkit rintsikat

Kuka on paras ystäväsi?
>> Eve

Omistatko vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä?
>> En

Pidätkö eläimistä?
>> Joo

Mitä mietit?
>> Tyhjä pää, sorry

Oletko/ olitko hyvä koulussa?
>> Keskiverto

Missä muodossa asut?
>> Kerrostalo

Keiden kanssa?
>> Siskon perheen

Oletko asunut missään muualla paikkakunnalla kuin missä nyt?
>> Valitettavasti

Onko lompakossasi kondomia?
>> Ei niitä saa siellä säilyttää

Mitä roskiksestasi löytyy?
>> Paperia

Millaiset silmät sinulla on?
>> Ruskeet

Millaiset hiukset?
>> Pitkät ja ruskeet

Oletko tyytyväinen kroppaasi?
>> Lööv it<3

Millaiset kyntesi ovat?
>> Viilatut

Voisitko pettää tämän hetkistä poika/-tyttöystävääsi?
>> En vois ikinä pettää, ei kuulu mun periaatteisiin

Oletko/ olitko koulussa meluisa?
>> Hiljanen hissukka, aina kusi sukassa

Koska viimeksi olet istunut jälki-istunnossa?
>> Kauan sitten Peltsin ala-asteella

Oletko koskaan saanut hymypatsasta?
>> En

Mitä lehteä luit viimeksi?
>> Miss Mix

Kuinka monta kertaa peset kätesi päivässä?
>> Monta

Koska viimeksi olet mennyt talon katolle?
>> 6-8 vuotta sitten

Millaiset kengät jalassasi oli viimeksi?
>> Nike air force<3

Koska viimeksi söit kakkua?
>> On siit varmaan kuukausi

Lempi limpparisi?
>> Kokis

Käytätkö lippistä/pipoa?
>> Joo

Kun juot alkoholia, mitä yleensä?
>> Siideri, Smirnoff, paukut

Viimeisin tuloksesi kokeesta?
>> En muista

Mitä unta näit viimeksi?
>> En muista

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
>> Fantastic Four 2 - Hopeasurffari

Luotatko helposti ihmisiin?
>> En

Ajatteletko ennemmin kuin sanot, vai ajatteletko kun olet jo sanonut?
>> Ajattelen ennen kun kaikki on pilalla

Harjaatko hiuksesi jokapäivä?
>> Joo

Lusikka vai haarukka?
>> Haarukka

Montako tyynyä sängyssäsi on?
>> Yksi

Montako peittoa?
>> Yksi

Kenelle puhuit viimeksi puhelimessa?
>> Äidille

_ArkiPäivänVaras_