IRC-Galleria

"Kiitos ennakkoluuloist ja puukoist seläs.
Ja kaikist vitun lökäpöksy huudoist peräs"

- Kapasiteettiyksikkö - Kiitos<3

_ArkiPäivänVaras_

1. Pidätä hengitystäsi.
2. Mene päiväkirjaasi.
3. Lisää tämä merkintä.
4. Jos sait tehtyä tämän pidättäen hengitystäsi, olet hyvä suutelija. (tai nopee dataaja)

_ArkiPäivänVaras_

Jos mun mielestä syy mun sinkkuna olemiseen johtuu mun vaatteista, niin sitten se johtuu! Yleensä ihmisillä on ihan käytännön kokemusta asioista, joista ne kirjoittaa. Ja ei, tähän ei tarvitse kommentoida yhtään mitään:" vituis niil vaatteil oo mitää välii, kaikki riippuu ihan persoonasta" vikivikviki- tyylistä! Eri mieltä saa ja pitää olla, mutta mä tiedän mistä mä puhun, enkä tarvii ketään sitä soppaa enää hämmentämään, huolimatta siitä, että mun merkinnät näkyy kaikille.

Ja tämä teksti ei ole missään kytköksessä erääseen toiseen tekstiin, josta on kyllä saanut kuulla puolesta ja vastaan!

_ArkiPäivänVaras_

Näin ihan utopistista unta, mutta kuitenkin se oli varmaan elämäni paras uni.

Ei kannata valvoo ensin aamuyö puol neljään, herätä aamupäivällä puol yhdeltätoista ja mennä sitten pötköttää vaille kakstoista, sitten nukahtaa tunniks, herätä välis ja nukahtaa uudestaan ja herätä vasta vaille kaks. Näkee outoja unia.

_ArkiPäivänVaras_

Ootsä rauhottunu jo? En, sori, enkä aio
Ootsä valmis unohtaan? En pysty kun se vainoo
Voitsä antaa anteeksi? En, ja tiedän en oo ainoo
Voitsä pliis jo lopettaa? En pysty hillitsemään raivoo

Päivän perusteema: Ulkonäön perusteella
tuomitaan. Miten tota voi ees perustella?
Ihme verukkeella, jengi syyttää muita,
kyttää muita, eikä hyväksytä muita
Sunnuntaipössytteljiät leimataan nisteiksi
jos jengil mustaa pääl, niin sit satanisteiksi
”Mitä?! ” Eiks jengi tajuu näit virheiksi
Puheet rasismist kääntyy vaan vitseiksi
Näit asenteit löytyy jopa eduskunnasta
Idioottei joil ei hajuu mistään asiasta
istuinnoil jauhaa suu täynnä paskaa
Koittakaa kasvaa, ei erilaisuus oo pahasta
On vaikeet estää ennakkoluuloi kasvamasta
Nyt noustaan tätä paskaa vastaan
Jos et oo värisokee, et tuu koskaan näkee kauas
Venaan päivää et voin kantaa mun tähtee rauhas, mun kaulas

Kapasiteettiyksikkö - Liian totta ollakseen hyvää

_ArkiPäivänVaras_

"Mä oon yksin ja mä venailen sua. Missä sä oot? Et koskaan saa kiinni mua.
Herrasmiesliiga ei menetä paikkaansa tääl, ja se ei tuu koskaan muuttumaan"

- Herrasmiesliiga - Ei pahalla mut tahallaan 2009



_ArkiPäivänVaras_

Mua sun kuuluu imuttaa. Tusinablondit mäkee vaan :'D

Mata tietää<3 8D

_ArkiPäivänVaras_

Tällä viikolla 218
Tänään 45

:o

_ArkiPäivänVaras_

Sydän tykyttää, suorastaan jyskyttää mun rinnassa. Mahasta sieppaa aina välillä ja silmiä kirvelee sillä tutulla tavalla. Muutama viikko sitten tehty reissu Stadiin Rähinä Liveen on pistäny ajatukset juoksemaan mun päässä. Artistien näkeminen pitkästä aikaa oli aivan ihanaa ja hetkeks mun ajatukset siirty sivuraiteelle. Nyt Rähinä Liven muisteleminen tekee kipeää. Musta oli todella upeeta dallailla Stadin kaduilla. Mä oisin voinut jäädä keskelle Stadia seisomaan ja nauttimaan siitä ihanasta tunteesta, jonka mä sen kaduilta sain.

Helsingin kaduilla mä oon ihan eksyksissä, mutta tunnen kuitenkin olevani kotona. Mä rakastan sitä, kun nään katuja, jotka vilisee kiireisiä ihmisiä. Täpö täydet kauppakeskuksetkin tuo mulle hymyn huulille. Ohi ajavat sporat kutsuu mua hyppäämään niiden kyytiin. Mä puistelen päätäni niille ja päätän jatkaa matkaa kävellen. Mä kävelen eteenpäin yhtä Stadin monista jalkakäytävistä. Talot on hienoja ja niitä katsellessani mä toivon, että yhessä niistä olis mun oma koti. Mä kadehdin niitä, jotka saa asua Helsingissä. Mä halveksin niitä, jotka ei ymmärrä, että minkälaisen etuoikeuden ne on saanu, kun postipaikkaan saa kirjottaa Helsinki.

Mä en uskalla toivoo ja suunnitella liikaa. Kaikki mun elämääni vaikuttavat, valmiiksi suunnitellut asiat on poksahtanut rikki, kuin saippuakuplat. Mun tuleva elämä tulee olemaan Stadissa ja mä yritän varjella sitä saippuakuplaa, jonka sisällä on avain mun onneen. Mun suurin haaveeni on tällä hetkellä elämä. Ihan vaan normi-ihmisen elämä Helsingin sykkeessä. Mulle se on paratiisi, jonkinlainen Ihmemaa, jossa onnen tavoitteleminen tuntuu mahdolliselta eikä lainkaan väärältä.

Mä haluaisin pyytää lahjaksi onnea. Onnea itsekkäästi itselleni. Mä en halua mitään vaaleenpunaisia laseja, joiden läpi maailma näyttää vaan yhdeltä suurelta ruusulta pinkkien elefanttejen tanssiessa sen ympärillä. Piikit vaanii kuitenkin sen ruusun varressa, eikä niiltä säästy kukaan. Tuntuu kamalalta, kun tietää, että se koti, jonka tuntee sydämessään asti, on vaan muutaman kymmenen kilometrin päässä, mutta sinne ei pääse. Mä haluaisin sen sisun ja rohkeuden, mikä oli niillä ihmisillä, jotka aikanaan lähtivät Manhattanille tavoittelemaan onneaan. Jos mä oikeen kiltisti pyydän, niin toisko joku mulle sitten edes vaikka sitä sisua ja rohkeutta, joilla mä voisin toteuttaa unelmani paremmasta elämästä?

_ArkiPäivänVaras_

"En voi heittää tunteitani tuuleen vaan
Mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea"

Zamius - Kuinka sait mut tuntemaan

_ArkiPäivänVaras_