IRC-Galleria

"Pieni, suloinen ja ruma".

Näin kuvasi Elias, kolme vuotta, pikkusiskoaan

_ArkiPäivänVaras_

ArkiP%E4iv%E4nVaras&beid=23980207&action=showcomments#blogcomments

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Mahast ihan sieppas, ku luin tota taas :<

Mata tykkää Dänistä/ mut Däni on niin tollo, et se jänistää/
Se on ihan sokko, sika läppii räkii/ eikä tajuu ku on jotain nättii käsis (© idea from Cheek)/
Dänin kuvat koristaa Matan huonetta/ eikä Mata varmasti saa pois sitä tunnetta/
Vatsan kutitusta sitä hymyy huulilta/ niit ajatuksii, kun se saa Dänii kuunnella.

D-Ä-N-I M-A-T-A, nimis neljä kirjainta/ näätsä ne mätsää/
D-Ä-N-I M-A-T-A, näätsä/ molemmil lätsä yhtä syväl päässä/

Kilometrit erottaa, vuodetki vähän/ mut vielä tulee se hetki, ku pystyy livenä nähä/
Sillon lava erottaa mut kyse on vaan senteistä/ se tunne on mahtava, ku saa vastakkain seistä/
Toisel mikki kädes, toisella kamera/ ja jälkimmäinen haluu tän kaiken muistoihin tallentaa/
Ei se haluu sitä hetkee koskaan unohtaa/ se tietää, et tää hetki säilyy aina muistoissa/

D-Ä-N-I M-A-T-A, nimis neljä kirjainta/ näätsä ne mätsää/
D-Ä-N-I M-A-T-A, näätsä/ molemmil lätsä yhtä syväl päässä/

Däni puskee musiikkii Matan luureihin/ ja Mata tuhlaa rahaa Däni-kuureihin/
Pakko ruokkii sitä riippuvuutta/ Dänin musan aiheuttamaa tunnesekasuutta/
Joskus vielä näiden kahen tiet kohtaa/ ja hoplaa ne huomaa, et tätähän ne aina odottaa/

D-Ä-N-I M-A-T-A, nimis neljä kirjainta/ näätsä ne mätsää/
D-Ä-N-I M-A-T-A, näätsä/ molemmil lätsä yhtä syväl päässä/

D-Ä-N-I M-A-T-A, nimis neljä kirjainta/ näätsä ne mätsää/
D-Ä-N-I M-A-T-A, näätsä/ molemmil lätsä yhtä syväl päässä/

© ArkiPäivänVaras

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Muah <rakas>

Hyvähyvä AsaMasa<3

Vittu tsiigasin Emma Gaalan ja, ku Cheek ft. Liiga ft. Fintelligens ft. Tähkäpää oli laval, niin vittu, vetikö kukaan yleisöstä kertsii Liekeissä- biisissä?! :'DD
Hei hyvät ihmiset, nyt skarppia

Jätkät, veditte hyvin Yleisö olikin niin täynnä tollohaita, et eihän ne mitään voinu ymmärtääkään

Nam, ikävä Fintsui ja Cheekkii, mut ehkä pian

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Cheek is the best of the best anywayh <rakas>
Pps. And Fintelligens also <rakas>

- Isi, tiedätkö sä mitä se rakkaus on?
Siinä tehään paljon lapsia, (meijän) Elias 3v.


_ArkiPäivänVaras_

Ps. On se Elias aika sulonen muru <rakas>

En oo pitkään aikaan kirjottanu tänne mun fiiliksistä silleen kunnolla. Satunnaisia angstaus- ja ilonpurkaus kohtauksia oon kirjotellu, mut nyt mul on sellanen fiilis, et mun on pakko kirjottaa. Koska kirjottaminen on mun virtani joka kuljettaa mua eteenpäin.
***
Kaukosuhteet on hankala käsite. Usein ne katkee, koska välimatka erottaa ihmiset fyysisellä tavalla toisistaan. Mulle kaukosuhde ei tuota ylitse pääsemättömiä ongelmia. Ainakaan vielä. Tosin mä en puhukaan nyt mistään rakkaus- vaan ystävyysuhteesta.

Kun mun perhe muutti, mä jätin jälkeeni kaks mulle erittäin rakasta ystävää. Toiseen heistä yhteydenpito loppui muutaman vuoden jälkeen, toinen seisoo edelleen mun rinnalla. Aika-ajoin - ja vielä nykyäänkin - mua harmitti, koska tiesin kaukana asuvan ystäväni löytävän uusia ystäviä. Pelko oman asemani syrjäyttämisestä oli kova. Toisin kuitenkin kävi, meidän suhde on vaan vahvistunut entisestään eikä se ole helppo murrettava.

No joo okei, kaukosuhde toimii hyvien ystävien välillä vuosia. Läjä hyviä yhteisiä hetkiä ja hulluja muistoja sitoo ihmiset yhteen. Mutta entäs, jos tutustuu ihmiseen netissä? Kun sellasesta ihmisestä tulee todella tärkeä ja rakas, vaikka henkilöt eivät ole nähneet toisiaan koskaan livenä. Miten sellainen kestää?
Ainoat muistot ja hullun hauskat hetket on virtuaalisia. Sä et ole saanut kuulla sen toisen osapuolen naurua, vaikka tiedät hänen nauraneen kanssasi jossain virtuaalimaailman toisella puolella. Sä et saa halata sitä ihmistä, jota sä todella rakastat, vaikka haluaisit. Se on rankkaa kestettävää, koska fyysistä kanssakäymistä (halaukset, ylävitoset yms.) ei ole ollenkaan. Yhdessä puhutut puhelut ja mesen webkamera-keskustelut kongretisoivat kuitenkin vähän todella tärkeäksi muodostunutta ihmissuhdetta.

Mä puhun kokemuksella. Mulle itselleni on suotu ihminen, jonka kanssa mun on hyvä olla. Ihminen, joka on tullut mulle erittäin rakkaaksi, tärkeäksi ja korvaamattomaksi. Tän ihmisen kanssa mä pystyn puhuu kaikesta. Tätä ihmistä mä tuen ja kuuntelen aina. Tähän ihmiseen mä luotan ja tälle ihmisille mä voin kertoo kaiken, siis ihan kaiken.
Mua itseänikin yllättää, että miten tää ihminen on päässy mun sydämeen näin vähässä ajassa ja miten mä en halua sitä enää ikinä pois sieltä. Sillä mä en ole nähnyt tätä ihmistä koskaan, siis livenä.

Mut mulla on koko ajan sellanen tietty pelkotila päällä tän suurimmaksi osaksi virtuaalisesti ylläpidettävän kaukosuhteen takia.
Mä pelkään, että joku vie mun paikan sen mulle tärkeen ihmisen sydämestä.
On nimittäin täysin ymmärrettävää, että ihmiset, joita näkee päivittäin ja joiden kanssa ollaan fyysisesti tekemisissä ovat etusijalla.
Tän mun ystäväni elämässä on tietenkin myös muita ihmisiä, joiden suhde ystävääni eroaa mun suhteestani häneen ehkä eniten siinä, että näitä muita hänelle tärkeitä ihmisiä ystäväni näkee päivittäin. Hänellä on ystäviä, joille hän voi puhua kasvotusten. Joiden naurun hän voi kuulla ja nauraa myös mukana. Hänellä on ystäviä, joita hän voi halata ja jotka halaavat häntä. Ihmisiä, joiden kanssa hän voi vain hengata, ilman sen suurempaa tarkoitusta ja suunnittelua. Totta kai sellaisiin ihmisiin syntyy erilainen ja tietysti myös tiiviimpi side.

Kaukoystävyyssuhteen ylläpitäminen on vaikeaa ja haastavaa etenkin, jos ihmiset eivät ole koskaan nähneet toisiaan livenä.
Silti mä taistelen, että saan pidettyy tätä yllä. Koska tää ihminen on niin suuri osa mun elämääni ja on vaikuttanut siihen varmasti enemmän kuin tietääkään. Se, että tämä ihminen on syvällä mun sydämessäni, ei ole vaatinut fyysistä kanssakäymistä. Tämä ihminen tulee aina olemaan siinä lokerossa, johon pääsevät vain harvat ja valitut.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Mä en oo täydellinen ihminen, kukaan ei oo. Tai ehkä just siks mä oon täydellinen, koska oon ainutlaatunen, uniikki ja just siks myös ainoo omanlaiseni epätäydellinen.

Pps.
"Hei pikkuneiti, mikä tunnelma
Jaksatko kuunnella mua vaan hetken lyhyen"
[Uniikki<3]

"Miten sä kävelet, hymyilet ja puhut
Miten nostat pinnalle ku tuntuu et hukun"
[Uniikki<3]

"Sun vuokses mitä vaan, kaiken antasin
Saat mut sekasin, ku oisin vetäny ekstasii
Yhä korkeemmalle viet mut ekstaasiin (ekstaasiin)
ekstaasiin (ekstaasiin) ekstaasiin
Oli se puhelu, maili tai tekstari,
saat mut sekasi, ku oisin vetäny ekstasii
Yhä korkeemmalle viet mut ekstaasiin (ekstaasiin)
ekstaasiin (ekstaasiin) ekstaasiin"
[Uniikki<3]

Emmi taikoo tuolla meille mokkapaloja 8)
Sitten pitää lähteekin jo kohta dallaileen Evelle<3
Saa nähä, että mitkä kaikki ne tänään yrittää taas tappaa meijät 8D

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Eve, mä kuristan sut, jos toi sun koulus kärsii tän päivän takia 8<
Pps. Mata, entäs, jos me ei oltais koskaan tavattukaan? 8<
Ppps. Eve, sit mä kloonaan sut ja tapan sun kloonis 8)

Käveltiin himaan Hennin kaa Nikolta ja sit mulle tuli kauhee Matanikävä-puuska :< Sit soitin Matalle ja oikeesti me meinattiin kuolla :<
Ensin jotkut ihmejannut dallaili meijän takana ja sit kuulu jotain kamalaa älämölöö. Sit tuli kauheesti koiria joka suunnasta! Se yks oli varmasti karhunpentu, melko varmasti Akaka-Booton ;o Sit kuu seuras meitä ja sielt ois voinu hyökätä marsilaisia. Sit tuli puita siihen :< Sit sen jälkeen me lähettiin käveleen Huumelammen ohi ja siin oli sellanen himopaksu puu. Henni väitti, et se oli muka mänty. Se oli ihan oudon näkönen ja ne neulaset maistu pahalta :<
Sit oltiin tos Harakan kohdalla ja sit Henni meinas liukastuu ja se huitas mua kylkeen :<
Sen jälkeen taivaalla lens lentokone himomatalalla! :<
Sit rappukäytävästä sammu valot kesken kaiken! :<
Sit Mata vaan nauro siellä puhelimen toisessa päässä ja pelotteli mua oravalla :<

_ArkiPäivänVaras_

Ps. :<