IRC-Galleria

Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon.
Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi.
Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti.
Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan toimeen ilman sitä, eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.
Hymy luo onnea kotiin, hyvää tahtoa liike-elämään ja on ystävyyden tunnus.
Se tuo levon väsyneille, iloa lannistuneille, auringon paisteen murheellisille ja on paras vastamyrkky huoliin. Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa kenellekään kuin poisannettuna.
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen. Hymyile sitä heille. Sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse, kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä.

:>

_ArkiPäivänVaras_

"Sä oot fre-fre-fresh ja aika pirun pramee,
mua sun täytyiskin juosta siks just hanee
Must ei seuraa hyvää, kyl sä tiedät sen,
en tajuu mitä siinä silti vielä teet" - Cheek<3

_ArkiPäivänVaras_

Namnam, kohta kuuntelee uus tulokas 8))

_ArkiPäivänVaras_

H: Mitähän toi Barbossa tekis, jos Jack nyt suutelis sitä?
S: Ai näyttääks Jack vai siltä, et se vois suudella sitä?
H: Joo.

;)

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Rakastuin captain Sparrow'hun uudestaan

16.5.2009

Eka peruin aamupäiväst jo koko lähdön, mut sit tuli onneks päiväl katumus ja päätettiin sittenki lähtee Kajaaniin Papun kans.

Mutjoo, lähettiin ja oltiin aika heti yhentoist jälkeen BePopis. Ei ne siellä edes papereita kysyny! Mul on aina kysytty joka paikas. Tuol vaan portsari hymyili ja kuitenki näytin paperit. Ois varmaan ollu ihan sama, jos oisin näyttäny kirjastokorttia sille. Sit liputki oli seittemän euroo vaikka niiden piti olla kympin ja sit sillä jollain Fun Cardilla sen seittemän. Oli kyllä kummallinen mesta siinä mielessä.

Sit Paulan kans käytiin vessas, sit kierreltiin ja sen jälkeen etittiin se esiintymis"lava" valmiiks. Jäätiin siihen norkoo sitten ja juteltiin kaikkee. Sit meijän viereen tuli muutamia erittäin ärsyttäviä muijia. Jotain ne siinä vammailli. Oltiin Paulan kans ihan puristuksissa siin ja sit ne ämmät vaan tanssi ja heilu ja kilju siinä. Sit koko ajan tätä:"Mä käyn hakee sille ja mulle ja tolle ja mulle ja mulle ja sulle juomista, pitäkää paikkaa!"- meininkiä. Jossain vaihees se joka oli mun vieres valitti jotain sen vieressä olevalle kaverilleen ja sit tää kaveri rupes mulle lässyttää, et:"älkää viittikö töniä, ku meijän juomat läikkyy". Mä oli siin silleen:"täällä ei oo kyl kukaan töniny", näytti hyvin myrkyllisiltä kaikki ne ämmät sen jälkeen. Ite ne tais olla jo sen verran kännissä, että koko kööri heilu, ku heinäseipäät. Sit ne siin hillu ja yritti saada meijät pois siit eturivistä. Tais joku niistä kaataa juomatki päälleen ja sitä rataa. Ja kyllähän jonkun niistä piti loistaa kaikkitietävyydellään ja päteä kuuluttamalla, että:"Cheek esiintyy aina puol yheltä". Ööh... Ei todellakaan läheskään aina eikä siis tälläkään keikalla.

Sit Luoma tuli laittaa vempeleet kuntoon ja soittaa musiikkia, heinäseipäät villiinty ja jes. Muijat kyyläs aina sillon tällön meit, mikäs siinä itsehän he ovatkin kaikkien yläpuolella. Siinä saatiin sit viel venailla jonkun aikaa ja vittu, et oli kuuma jo siinä vaihees!

Sitten kohta lavalle juoksi kaksi suorastaan aivan ihanaa miestä mikit kourassa! Petyin tosin, kun ei TS taaskaan ollu messissä.
Niil oli muistaakseni uus alotusbiisikin.
Ja sitten olikohan pojat kerenny vetää kaks biisiä, niin joku tsydeemi sano sopimuksen irti. Jarppa ja Brädi väitti, et meni sähköt (kaikki lamput yms. oli kyl pääl O_o) ja Luomalainen vaan naureskeli ja höpötteli jotain pöytänsä takaa. Mikit ei toiminu ja jotain muutaki häikkää tais olla. Oli jotenki aika hauska tilanne. Sit Jarppa jo kyseli, et pitäiskö keikka peruu ja Brädäri vanno, et sähköjen meneminen(?) ei todellakaan oikeesti kuulu esitykseen. Sit Jarppa siin päätti saada jotain keksittyy ja siinä se sit laulatti Jos mä oisin sä-biisin kertsin meillä ja samal sit Brädäri yritti kattoo, et onks joku johto menny paskaks siin aidan ees lattial. Poikia vaan tais hymyilyttää tilanne. Samma här tosin.
Siin ne sit sai sähkönsä takas ja päästiin jatkaa. Jareki löi mua vahingos kahesti käteen, sattu btw. Sit nää heinäseipäät, omglolwtfloloikeestilolomglol, tarttu IHAN koko ajan Brädärin ja Cheekityksen käsiin, paitaan, rintakehään ja housuihin kiinni! Jotenki mua hävetti niiden kännisten harakoiden puolesta. Oikeesti, siin eturivis oli ne viis(?) ämmää ja sit mä ja Papu, Papun vieres pylväs jonka takana toinen eturivin puolikas, jossa jengi osas käyttäytyy HYVIN! Sit, ku nää seipäät tarttu Jarpan käteen, nii ei ne enää päästäny irti. Siinä sitten se aina yritti hienovarasesti irrottaa niiden ääliöiden kädet itestään. Sit jossain vaihees Brädäri oli selkä niihin muijiin päin, niin niillähän kilahti. Ne kaikki ämmät otti kiinni Brädin vyötäröltä ja veti sen siihen aidalle väkisin! Oikeesti, siin ois voinu käydä huonosti. Sit Brädäri siin, ku musa loppu niin sano jotain:"voisittekste päästää nyt jo irti? Päästäkäs nyt irti" ja sit sen jälkeen se kipitti sinne älykkäiden ihmisten puolelle ja sano, et:"ei tonne uskalla mennä!", niin totta! Eipä herrat sitten paljon siinä meijän ees pyöriny, ku ne muijat ihan hela keikan ajan yritti kaikin voimin tarttua poikiin kiinni ja lääppiä niitä ja voi marakatin munat sentään.
Koskaan en oo yhtä noloo possee nähny ja toivottavasti en enää ikinä nääkkään.
Joo, no se mun vieres oleva muija tarttu aina Jarpan käteen, niin työnsin sen käden sit pariinki kertaan sinne minne se kuuluki.
Uudet biisit toimi älyttömän hyvin! Olin ihan fiiliksis huolimatta niistä hulluista nipottajista. Ne seipäät tais muuten tiputtaa parikin lasia sinne lavan lattialle.
Jajoo, sit siin, ku tapani mukaan heilutin kättäni siin keikan ajan, niin aina, ku Jare käveli sit ohi, niin vedin käden pois, etten vahingos osu siihen. Ekal kerral se katto mua silleen" o_Ô ", sit tokal kerral se oli silleen:" O_O ", ja sit sen ilme muuttu heti sellaseks:" :DD " ja se heilautti kättäänki silleen nevermind-tyyliin.

Mutjoo, muuten oli mahtava keikka ja olisin taatusti katunu, jos oisin missanu sen!
Ja valaiskaamme vielä, että olisin jääny keikalta pois siks, ku mul oli totaalisesti ääni lähteny jo edellisenä iltana baarissa ja nenäki oli tukossa. Tosin ihmettelen, että kertseissä sitä ääntä kuitenki lähti, tosin se oli varmaan jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävän kuulosta. Toivottavasti seipäät kuuroutu sen takia :)

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Sit Eksä tiedä kuka mä luulen olevani- biisin aikaan Jarppa meni sen mun vieres olevan bimbon eteen ja laulo yleisön messis:"sä oot niin täynnä itseäs"! Kyllä repesin, koska herra osu niin oikeeseen, vaikkei sitä varmaan niin tarkottanutkaan. Tää bimbohan suorastaan sai orgasmin sen takia, että Cheek huomioi sen parin sekunnin ajan.
Pps. Sit mul oli illan aikana kamera kädessä ja jätkät sit käski alkaa taputtaa, niin mä taputin se kamera kädessä ja se kamera kolahti jotenki pahasti mun vasemman käden peukaloon ja nyt siinä on mustelma :<
Ppps. Mul on mahas/rintakehäski vitun kipee mustelma :<
Pppps. Kädetki on mustelmilla :<
Ppppps. Ja Cosmo puri mua tänään huuleen ja huuli turpos :<
Pppppps. "Uusi päivä alkaa, Liiga kaupungista karkaa, heippa vaan ja soitellaan" <3__<3

"Mikään ei saa mua luovuttaan,
et voi mua satuttaa,
et voi pilata mun fiilistä millään.
Mul on kaikki hyvin tänään" - Cheek<3

"Dansa med oss
Klappa era händer
Gör som vi gör
Ta några steg åt vänster
Lyssna och lär
Missa inte chansen
Nu är vi här med Caramelldansen"

"Dance to the beat
Wave your hands together
Come feel the heat, forever and forever.
Listen and learn
It is time for prancing,
Now we are here with Caramel Dancing"

http://www.youtube.com/watch?v=UX6e7sO1ss0

Nyt mäki oon koukus tohon biisiin, kiitos Sallan >_< 8DD

_ArkiPäivänVaras_

Jajookyllä, tämä oli yhden merkinnän arvoinen ilmoitusasia<3

_ArkiPäivänVaras_

Eilen oli Onnelas aikas kivaa :)
Tosin mun ääni lähti niin totaalisesti ja nokka on niin tukos, etten sit tänään pysty mennä kattoo Cheekkii Kajaaniin</3 :<
Eikä lähiaikoina oo tiedos keikkoi, joille pääsis >_<
Semivitutus, mut katon sit Euroviisut 8))

_ArkiPäivänVaras_

Ps. On lökäreist seki hyöty, et känniset miehet ei ihan heti siinä tanssiessa löydä persettä mitä hipaloida, pääsee ajois karkuun, ku/jos niiden kädet alkaa karkailee väärille teille ;) :D

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan
kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin,
kun siipemme eivät enää pysty muistamaan miten lennetään."

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Kosketti kyl :<