IRC-Galleria

Oikeesti, hajosin, kokosin ja hajosin uudestaan! :'

---

DDDDD
Olin Omegles ja siel joku kamala Miss Mix terroristi yritti saada mut niiden puolelle, koska en oo truu demittäjä :< ;

---

)
Päivän naurut niin!

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Tsajajajajajajai!

Jeea, kyllä vain selitys tuli joskus kahen kolmen aikaan yöllä. "En kattonu kännykkää", ööh, right?
Varta vasten sovittiin, että mä ilmottelen sit. Arrghh miehet.
Kylläjoo se pahotteli, kovasti pahotteliki. Ehdotti tälle päivälle uutta tapaamista. Harmi, et tää päivä on täynnä hässäkkää. Joten näin sen on oltava.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Tänään vois ottaa uusia kuvia 8)

Pitää se ihmisen olla tyhmä, ku seistä tököttää kirkon pihalla venaamassa miestä!
Nii'i joo, katotaan saako se jätkä edes selitystä aikaan.
Voi niin ottaa päähän!

Eka kävellään kirkolle Hennin kans, sitten tien yli juoksee musta kissa ja molemmat rupee sylkee olan yli (tai no varmuuden vuoks kahen, koska ei me muistettu, että kumman olan yli pitää sylkee), ei me olla taikauskosia, mutta jotenki oli vaan karmivaa, ku oli ihan hiljasta ja sit musta kissa jolkottaa tien yli.
Nojoo, sit joku spurgu(?) käveli kylält päin ja kiersi sillai hienosti kirkkoo ympäri meitä kohti, lähettiin litoo siitä sitten vähän kauemmas.
Okei, ahajoo me kadotettiin se spurgu jonnekin. Ällötti olla siin kirkon alueel, ku ties minkä puun takaa se örkki ois voinu hypätä. Hyi.
Sitten se pahuksen kissa jolkotti taas tien yli ja armoton sylkeminen alko samantien.
Sitten käveltiin himaan päin, niin pikkupikkuriikkinen päästäinen käveli siin autotiellä kävelytien reunan vieressä. Laitoin sit jalan sen mönkiäisen eteen ja se pomppas mun kenkää hyväks käyttäen kävelytielle ja siitä se juoksi sitten metsään.
Siit siin viel jotain venailtiin ja sit lämpimään himaan sen jälkeen<3

Joo, en mä oo pettyny, mä oon saatanan vihanen! Neljä tekstaria lähetin sen venailun aikana ja nollaan sain vastauksen.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Vittu.

"Ei oo rahaa, ei oo fyrkkaa,
ei oo massii eikä cääshii.
Tätä menoo mä oon Köpiksessä,
kadul myymäs ääshii" - Aamupojat

So true :<

_ArkiPäivänVaras_

Kulunut viikko on pitänyt sisällään itkua, surua, helpotusta, tuskaa, iloa, hämmennystä, vihaa.
Ehkä oudoin viikko ikinä on päättymässä.

Kun rakas ystävä sulkee sut elämästään, ettei satuttais sua, se saa ajattelemaan.
Jos mulla olis samanlainen tilanne, kun sillä mun ystävällä, olisinko mä valmis työntää mun ystävät pois mun elämästä? Olisinko mä valmis kamppaileen yksin niitä kaikenmoisia tuulimyllyjä vastaan?
Mä en usko, että olisin niin vahva. Jos mä joutuisin pahaan jamaan, jossa mahdollisesti satuttaisin itseni lisäks myös läheisiäni ja tietäisin sen, mitä mä tekisin? Mä en edes osais kuvitella, että en vois puhua kenellekään. Mä varmasti olisin niin itsekäs, että en päästäis niitä mun rakkaitani pois. En mä halua niitä ikinä satuttaa, mutta ilman niitä mä en pääsis sieltä pohjalta pois. Ja sinne mä tasavarmasti tippuisin, jos mun kohalle napsahtaa paska flaksi.

Mä olin todella vihanen, kun mulle rakas ihminen heitti mut pois sen sydämestä. Se sattu, se tuntu pahalta, mutta en mä ollu vihanen sen takia, että menetin sen, vaan sen takia, että se halus kamppailla yksin niitä omia tuulimyllyjään vastaan. Mä olin siitä todella huolissani, ajattelin kaikkein pahinta.
Kun sä tiedät, että joku sulle rakas ja läheinen ihminen on vaikeessa tilanteessa, etkä sä voi tehdä mitään, vaikka kuinka yrittäisit, se murentaa.
Mäkin syytin - ja rajusti syytinkin - itseäni siitä, että olin pakosti ollut huono ystävä, kun mut haluttiin pois sen ystävän elämästä niiden tuulimyllyjen kasvaessa liian suuriks.

Mä en voi olla kuitenkaan arvostamatta sen ystävän tekoa. Harvalla tuskin on voimaa, tahtoa ja sydäntä sulkea ne rakkaat ihmiset pois sydämestä ja elämästä. Harva tuskin edes ajattelee sitä vaihtoehtoa suojellakseen niitä läheisiä satuttamiselta.
Mutta silti, älä rakas enää koskaan tee noin!
Mä haluan seistä sun vierellä, olla sun tukena. Vaikka se sattuiskin muhun, mä kestän sen.
Mä haluan olla sun sydämessä, mä haluan ottaa kantaakseni kaikki sun huolet, ei mun omilla väliä, sä merkitset enemmän. Mä oon valmis tekemään rakkaitteni vuoksi kaiken sen mitä se ikinä sitten vaatikaan.

Mä muistan, että ennen kaikkee draamaa mä ärisin tälle ystävälleni ihan turhasta asiasta. Muistan ajatelleeni, että; "eiks tää suhde edes tämmöstä kestä?". Mä en tiennyt, että ongelmat oli paljon syvemmällä, paljon suurempia, anteeksi siitä rakas. Enkä mä tiedä vieläkään, että millasia ongelmia ne mun ystävän tuulimyllyt kantoi sisällään. Enkä mä kysele, en utele. Kun siltä tuntuu, mä kuuntelen. Mutta nyt mä vaan olen sen ystäväni tukena.

Nyt kaikki on hyvin, nyt mäkin oon oppinut asioita.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. "Mut en oo kiittämätön siitä mitä kävi, en ois näin vahva jos en olis käyny sitä läpi.
Kävely on vaa hallittuu kaatumista ja oikee suunta hahmottuu vaa kokemuksista.
Ainaki täs oppii avaamaan umpisolmuu ja mitä on elämä ilman arpii ja kolhui" - Iso Hoo<3

"Useemman vuoden ollu täl samalla taipaleella,
mut jokanen reissu alkaa ekalla askeleella.
Ja täs vilinäs ittensä hukkaaminen on helppoo,
ja välillä on vaikee saada mitää selkoo.
Tietysti kävi tavallista huonompi flaksi,
en kadonnu kerta rysäyksellä vaa hitaasti.
Ku jotain puuttuu yleensä sitte vasta herää,
ja jos haluu takas on vaan lähettävä perään" - Iso Hoo<3

"Askel eteenpäin ja kaks taakse,
joskus on välttämätöntä kääntyy vaan jatkaakseen.
Laitettava jalkaa sen toisen jalan eteen,
taakse jääny tulee vastaan vaik toisin kuvittelee.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan,
ei auta jäädä tsiigaa liikennettä kadunkulmaan.
Ja vaikka matkalle on äärimmäisen helppo juuttuu,
vasta ku palaa takas, tajuu kui ite muuttuu.
Meil on taipumus ajatukset paikalleen köyttää,
mut josset koskaan eksy, sua ei voi ikin löytää.
Harvemmin sitä kompastuu ensimmäiseen kiveen,
ja tie on kuoppanen, ku kaivoin kuopat iha ite.
Hyvässä lykys välillä me risteyksessä seistään,
pala marmorii joka omaa kuvaansa veistää.
Tekee terää repästä eikä vaa kiertää kehää,
ku kaikki kuollaan joskus, mut harvat oikeesti elää" - Iso Hoo<3

"Lopussa kiitos seisoo,
matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin" - Kymppilinja<3

Kiitos kaikesta.
Anteeks kaikesta.
Näkemiin kaikki paha, jonka oon saanu aikaan.

_ArkiPäivänVaras_

"Elämä antaa, elämä ottaa,
se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä jää odottaan,
koska hetken voi kadottaa" - Kärkiryhmä<3

_ArkiPäivänVaras_

* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(
* Kommentin tallentaminen epäonnistui! :(

Murr >;(
Sara ei voi kommentoida ketään, kun Galleriatädit- ja sedät kiusaa sitä :<

Elämä voittaa lopulta aina, kyllä se niin vaan on! :>
Sain taakan sydämeltäni. Mä sain pyydettyä anteeks kusipäistä käyttäytymistäni ja kusipäisiä tekojani eräältä ihmiseltä.

Ei ikinä pidä luovuttaa, vaikka elämä meniskin just niin alamäkee, kun sen vaan voi mennä.
Mul on asiat vielkin kesken ja huonosti, mut kyllä vain, pienet asiat saa mut taas hymyileen

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Rupeis nyt vaan tuleen ne helteet, tää tahtoo päästä ottaan aurinkoo :<

"Sitä koittaa usein alust alottaa,
ei vaa tajuu, että iha turha pakottaa.
Ku kerran kadottaa, ni kerran kadottaa,
menetys ottaa ja hajottaa.
Luulet pystyväs olosi parantaa,
salettii tuu unohtaa ajan kaa.
Ja mitä tapahtuu kun me tavataa,
kumpikaa ei haluu sanoo sanaakaa.
Joten oon yksii mitä sanomatta,
jätän mieluummi kaiken sen kokematta.
Kuljen varomatta armoo anomatta,
vaik näkymätön koitan olla katoomatta" - Helpus

Kyllä vain, Sara lopettaa nyt angstaamisen ja keskittyy siihen hyvään mitä elämässä on saanut aikaan. Siihen mitä tulee saamaan aikaan. Ja siihen, mitä sillä tällä hetkellä on.

♥ On perhe joka tukee
♥ On ystäviä jotka tukee
♥ On artistit
♥ Oon se mitä tahdon olla

♥

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Angstauksen loppuminen ei silti tarkota, ettenkö mä kaipais vieläkin. Mä kaipaan, nyt ja ikuisesti.

Eilen oltiin Onnelas Paulan ja Sallan kans. Kyllä, yritin hukuttaa ne murheet viinaan, mut ne pirut osaa uida, niinku Nöhveli mulle sano :<
Mutjoo'o, mul oli poikkeuksellisesti mekko pääl, ku juhlin myöhäs noita lakin saaneita rakkaitani.
Sit tanssittiin pöydällä ja joku ihme hiippari tuli siihen mun ja Papun kans tanssiin ja se melkein työns mut alas siit pöydältä ;o -.-
Sit alakerras soi niin mahtava musa, että huhhuh!<3
Tosin yks tumma, ihan söpö kyllä, poika/mies tuli siihen mun kaa tanssiin ja voi vittu miten sen kädet vaelsi mun perseessä ja, ku se nytkytti stondauksessa vielä haaroväliään mun jalkaan -.- HYI VITTU! YÄKYÄKYÄK
Sit siin juotiin ja tanssittiin ja mul on nyt kantapäät ja toinen puoli lantiosta kipee ;<
Jep, juhannuksena ryyBBB kunnol! Perseet olalle ja yli se on perus juhannustyyli!
Tulee niinku oikeesti niin mahtavaa!
Käydään Papun ja Salen kaa kaikki kolme Sotkamon kuppakapakkaa läpi ja, jos sitä sais vaikka jonkinlaista possea kerättyy messiin ;)

Jeea, ei ne murheet viinaan huku, mut voin mä silti yrittää aina uudestaan hukuttaa ne ;)

_ArkiPäivänVaras_

Ps. "Angels crying, when you're far away from me
Always trying, I will make you see
Angels crying, when you're far away from me
No denying, we were meant to be" - E-Type<3
http://www.youtube.com/watch?v=u8c9PMsVvxo

Nostalgiaa, ala-asteen discomusaa<3