IRC-Galleria

Paula sanoo:
No en mä oikein tykkää siit :''DD
Paula sanoo:
Eka yrittää pokata, sit joutuu olee psykologina ja sit taas pokaa

Paula, oot vaan niin paras!♥

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Umpitunneli kutsuu rakas ;)

Miksiköhän ystävät saarnaa? Jaa'a, ehkä aika hyvä syy voisi olla se, että normaalisti ystävät välittävät niin paljon siitä ihmisestä jolle saarnaa pitävät.
Tuskin kukaan saarnaa kiusatakseen toista. Eikä se loppujen lopuksi edes ole saarnaamista. Sillä tavoin vain yritetään saada faktat ja omat tarkoituperät selviksi saarnattavalle.
Sääli vain, että useinkaan ne rakkaat, joille kaikki mälsät ja vastuunsa tajuavat saarnaavat, eivät kuuntele.
He sulkevat korvansa sanoilta, jättävät lukematta viestit tai poistavat kaikki aiheeseen liittyvät kommentit.
Ja rakkaidensakin vihan uhalla nämä saarnaihmiset tekevät kaiken vain rakkaidensa vuoksi.
Se vain on niillä saarnattavilla niin kamalan vaikea ymmärtää.

Saarnaajat torjutaan ja heitä haukutaan, koska he eivät voi antaa asian olla.
Jos minä näkisin ystäväni viiltelevän, kärsivän syömishäiriöstä, olevan masentunut, pilaavan elämänsä, pyörivän huonossa seurassa, kärsivän...
Voisinko muka antaa asian olla? Voisitko sinä?
Ja vähän kyllä veikkaan, että läheiset jotka eivät halua kuunnella saarnaamista, koska se on niin ärsyttävää tuskin tekisivät samaa saarnaajan vuoksi.
Tai ehkä he itse saarnaajan tilanteeseen joutuessaan tajuaisivat, ettei se ystävä, sisko, äiti, isä, mummi tai täti pahaa tarkoittanut.

Ja sen sanon, että en aio katsoa yhdenkään läheiseni kärsivän tai pilaavan elämäänsä. Tehköön sen sitten ilman minua.
Miksi olisin sellaisen ihmisen elämässä, joka ei huoli apuani ja vähättelee saarnojani?
Miksi edes yrittäisin kaikkeni läheiseni puolesta, jos hän ei arvosta siitä mitään kuitenkaan?
Rakkaus. Se satuttaa.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Ja kaikesta huolimatta, kaikista sanoista välittämättä en voisi kuitenkaan koskaan jättää ketään läheistäni yksin, vaikkei hän apuani arvostaisikaan.
Olen kai sitten hieman masokisti, kun rakastan heitä niin paljon.

*Hennillä on silmät kiinni pedillä*
Sara:"*Bailaa Bleach-sarjan tahtiin*
Sara:"*Kääntyy katsomaan Henniä (en tiiä, et miks)*"
Henni:" O___O "
Sara:" O_O *kiljuu paniikissa*"
Henni:"*Pudistaa päätään*"

Vittu oikeesti, ku säikähdin Henniä. Just olin kattonu, et sil on silmät kiinni ja sit, ku seuraavan kerran käännyn niin se mollottaakin mua silmät apposen auki :<
Hrrr, tärisen vieläki :<

_ArkiPäivänVaras_

Taas kerran ;)

http://www.youtube.com/watch?v=zpIGar-fg4c

Cheek - Mitä tänne jää virallinen musiikkivideo.

Luv it ♥

_ArkiPäivänVaras_

Miks mun on niin vaikee olla onnellinen sun puolesta? Mä todella yritän, mutta en vaan pysty.
Ehkä se johtuu siitä, että sä kävelet just sitä tietä pitkin, joka on yks mun elämäni tärkeimmistä poluista.
Sä viet mun paikan ja mun nimi vaihtuu sun nimeen.
Enää en saa kuulla, kuinka mut todella oikeesti haluttais takasin sinne. Nyt niillä on sut ja sä oot niin paljon parempi ihminen, kun mä.

Mua ahdistaa, koska se mitä sä nyt työkses teet oli suurin syy mun muutokseen, kun aikanaan tein samaa työtä.
Ja, vaikka mä olenkin jättänyt sen vuoden menneisyyteen ja kääntänyt uuden tyhjän sivun elämässäni, niin se on silti se mun juttu.

Eniten mua kuitenkin jotenkin satuttaa se, että mä sanoin sulle, kuinka paljon muhun sattu, kun kouluvuosi oli ohi ja mun piti jättää ne lapset ja työkaverit taakseni. Ja sitten sä tuut sanomaan mulle, kuinka mahtavia ne sun tulevat työkaverit on. Mä tiedän, että ne on mahtavia. Mä tiedän sen, koska elämäni parhaimpina aikoina he kuuluivat mun työelämääni. Ei mulle tarvitse kertoa, kuinka mahtavaa se työ on. Mä tiedän kyllä. Ja just siks tää kaikki sattuukin niin paljon.

Nyt mä viimeistään tiedän, että mun on vaan lopullisesti lähdettävä. Jätettävä ne ajatukset paluusta siihen työhön. Niillä on nyt sut. Ja sä kuljet sitä mun polkua. Eikä se enää sillon ole mun polku.

_ArkiPäivänVaras_

http://www.youtube.com/watch?v=pkSN65cJKOE&feature=re

Siis kuka voi tehä puol vuotiaalle lapselle noin? Millanen ihminen voi oikeesti kiduttaa pientä lasta ja aiheuttaa kuoleman?
Miten kukaan voi käyttää pientä vauvaa useasti seksuaalisesti hyväkseen, purra (useita kertoja), nipistellä, ravistella, murtaa kylkiluita, murtaa jalat, heitellä ihmiseltä toiselle ottamatta muutamalla kerralla lasta edes kiinni?! Heittelyn vuoksi pää oli osunut useita kertoja kattoon!
Saatana, lapsessa oli 11 eri vaiheessa paranemista olevia ihmisen puremajälkiä, useita mustelmia, kaksi murtunutta oikeanpuoleista kylkiluuta, kolme kallonmurtumaa, aivojen turvotusta ja jälkiä ravistelusta.

Vittu kuolkaa paskat.

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Mua rupes erittäin paljon ahdistamaan kyseinen asia.
Se pieni ei olis todellakaan ansainnut tota :<

Henni:*Demostroi elokuvaa Suden arvoitus* "Susi! Näitkö?! Tuonne... Minne vittuun lens!"
Sara, Henni, Pale ja Emmi:"*PERSEREPS*" :'

---

DDDDDDDD

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Äiti:"Paula, avaatko sitä toista kaihdinta? Osaathan sä, ku isäs on kaihdinten tekijä" ;'--D

Hiiohoi!
Nyt on Papun läksiäiset vietetty. Ja ihan kunnolla vietettiinkin.

Ensin jonnekin helvetinkorpeen mökille ja sit siit heti ekan tiputtavan korkkaamiseen :---D
Käytiin uimas, jeij! Kadotin bikinitki jossain vaiheessa ja Salla juoksenteli pihan poikki nudistien kansallispuvussa :--)

Sitten siinä iltaa vietettiin, tais jäädä pelitki pelaamatta, ku oli niin hubaa ;---)
Maiju juoksenteli halailemassa puita ja kirjottelemassa juttuja muiden autohin.
Ja se oli ainoo jota hyttyset pisti, vaikka se juoksi ja oli muutenkin koko ajan eniten liikkeessä meistä kaikista :----DD

Sitten Tiina ja Jenniki tuli käymään, kiitos teille siitä, mulla oli ainaki kivaa teijän kanssa :)
Yllättävän paljon sitä kerkee puhumaan vähässä ajassa. Mulla varmaan suu kävi koko ajan, anteeks siitä :< :D
NII! Ja toi Tiina pitsankin ja sit sellast hyvää mansikkashakee, jonka se oli Rodokselta ostanu ;) Se tosin meni joidenki muiden suihin, ku mm. mun :D
Ja "poltin" tupakkaa ;< Varmaan oli epätoivosen näköstä. Kaaduinki viel siihen märälle nurtsille ja se tupakkaki sammu! :----D

Sit Tiina ja Jenni lähti ja ruvettiin nuQ.
Aamulla huomattiin, että aitan toinen ovi oli jääny raolleen koko yöks. Ei ihmekään, et oltiin kaikki ihan jäässä aamulla :'--DD

Sit ruvettiin siivoo ja löysin mun bikinit mun tyynyn alta! :---D Oli ne muuten ihan hyvin kuivunu kuiteski ;)

Aamulla elämäni eka (ja vika) kamala darra :< Kädet tärisi ja oli niin vitun huono olo. Ei kuiteskaan onneks pää tullu kipeeks.
Sit noloin kohta... Sara oksensi! Ja vieläpä päälleen, nam<3
Sit Sallalt kledet lainaan ja autoon. Kamala helle ja töyssynen ja mutkanen tie, uuh<3
Kotipihassa suoraan ojaan oksentaa<3
Maiju vaan siellä takana:"Vooi toista. Vooi raukkaa. Voi sua<3", ihana tyttönen, niin symppis<3 :----D

Nyt elämä voittaa jo kohta puoliin. Tuntuu tosin, et oon vielki vähän kännis :---D

Kiitti:
Paula
Salla
Marita
Tiina T.
Jenni
Tiina S.
Ida (vai Iida? :---D)
Maiju
Päivi
Hanne

:----)

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Näin muuten omin silmin, että tisseis voi säilyttää kamaa (;
Pps.
"You're here, there's nothing I fear,
and I know that my heart will go on.
We'll stay forever this way,
you are safe in my heart
and my heart will go on and on" - Céline Dion

Paula, sä kyllä pärjäät<3
Rakastan sua<3

Supernatural jäi niin vammaseen kohtaan!

_ArkiPäivänVaras_

Ps. Taidanpa aikani kuluks ostaa ne boksit sit ;)

Mulla on unelmia. Mulla on unelmia, jotka mä haluaisin toteuttaa enemmän, ku mitään muuta tässä maailmassa.
- No miks sä et sit toteuta? Hyvä kysymys. Ehkä siksi, että mä koen sen matkan olevan liian vaikea mulle.

Niitä unelmia mä mietin, pohdin ja unelmoin intohimoisesti. Ne unelmat saa mut iloseks.
Mä en vaan uskalla ottaa sitä hyppyä tuntemattomaan. Mulla ei ole munaa siihen. Mua pelottaa.

Tai ehkä mä vaan odotan, että kohta joku pimpottaa ovikelloa. Mä juoksen avaamaan oven ja siellä oven takana seisoo lähetti sateenkaaren värisessä univormussa pilvi kulkuneuvonaan. Kädessä se lähetti pitää pakettia. - Yksi valmis unelma kotiinkuljetettuna, olkaa hyvä.
Lähetti lähtee ja mä pääsen avaamaan mun paketin, sen jossa on yksi valmis unelma. Mun unelma, jota mä pääsen vihdoinkin elämään.

Mutta en mä haluais sen menevän niin. Jokaisen ihmisen jokaiselle unelmalle on se oma polkunsa, jota pitkin kävelemällä sen voi saavuttaa.
Jos mä saisin unelmani toteutumaan vaan sohvalla istumalla tai dataamalla koneella, multa jäis kaikki kokemukset väliin.
Mulla ei olis mitään muisteltavaa. Ei noloja hetkiä, joille myöhemmin nauraisin vedet silmissä. Ei mitään tai ketään jota ikävöidä, jonka vuoksi itkeä. Ei naurunaiheita ei hymyssä suin tehtyjä päähänpistoja. Ei aihetta rakkaudelle, ei siis elämää.
Mulla olisi vain se mun unelma, se jonka se sateenkaaren värinen tyyppi toi mulle. Tekiskö se mut onnelliseks? Se unelma ja ne tulevat muutkin, jotka mä kuvastosta valkkaisin ja tilaisin ja jotka tuotaisiin taas kotiinkuljetuksena kotiovelle 'yksi valmis unelma kotiinkuljetettuna, olkaa hyvä' lauseen kera.

Ne polut jotka vie mun unelmille on kivisiä. Niissä on kuoppia ja mutkia ja ylä- ja alamäkiä. Niiden varrella on ylitsepääsemättömiä esteitä, jotka kuitenkin lopulta tahdonvoimalla ja intohimolla on mahdollista ylittää. Ja mikä tärkeintä, niiden varrella on kokemuksia. Niiden varrelta saan muistoja ja opetuksia, vaikka sitten kantapään kautta.

Ja ehkä mä olen pikkuisen masokisti, mutta mä haluan kulkea itse omat polkuni, tehdä omat valintani niiden mun unelmieni vuoksi.
Mä ostan hyvät kengät ja alotan sen matkan. Ja, jos ne kengät alkaa hiertää, mä heitän ne pois ja jatkan matkaa paljain jaloin. Läpi tuulen ja tuiskeen ja kantapäät veril mä vielä pääsen perille ja toteutan ne mun unelmat.

Ja ehkä sen matkal varrella mä löydän itselleni sen verran munaa, että en seuraavan matkan aloituspisteessä enää epäröi.

_ArkiPäivänVaras_