Hiekassa kahdet jalanjäljet
vierekkäin kulkevat
ja mulla on vain yksinäiset hetket
ja päivät ohi vierivät
Ainoa lohtuni on muistot
jotka nekin satuttavat
ja nuo pimeät hiljaiset puistot
jotka yksinäisen piilottavat
Ja puiston kylmällä penkillä
istun itkien katkerana
kylmä rauta hentojen kätteni alla
ei riitä lohduttajana
Silloin nuoren miehen istuvan
mä näen vierelleni
katseensa lempeän lohduttavan
ja kätensä kädelläni
Tunnen lämmön sisälläni
ja sydämeni sulaa
murheelliset, itkuiset kasvoni
vasten miehen rintaa
Tuo hetki kestää ikuisuuden
tai siltä se ainakin tuntuu
mieleni tavoittaa ajattomuuden
ja jokin sisälläni muuttuu
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei se ees oo täällä 04.04.
- Persoonallisuustesti 04.03.
- Tylsyys 08.01.
- <3 05.08.
- Elämä? 15.01.
- Testi, testi... 30.01.
- Taas näitä, joku uke/seme -testi 30.01.
- Tylsyys :D 27.01.
- Haha! TSH-testi! 11.11.
- Ohh... 15.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (3)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (5)
- ▶ 2008 (1)
- ▶ 2007 (7)
-
▼
2006 (11)
- ▶ marraskuu 2006 (2)
- ▶ lokakuu 2006 (2)
- ▶ heinäkuu 2006 (1)
- ▶ toukokuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (2)
- ▶ helmikuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (1)