vaikka ei se mun oma emäntä kaffeja tajunnut tarjota - sen sijaan se itte hyppäs mun selkään ja sano vieralle, että "kävele" ,-) Mukavahan sitä oli tallustella, kun Toto-täti käveli vieressä - aivan kuten hyvinä vanhoina aikoina, kun olimme karsinanaapurukset (tosin tämä karsinanaapuruus taisi olla ainoa hyvä asia, kun miettii, miten meidän kuskit silloin voivat). Käytiin katsastamassa tienpätkää vähän toiseen suuntaan - askel kulki ja elämä hymyili. Ai niin, ja vanhat hyvät ajat olivat kyllä siinäkin, että ne tätsyt tunkivat selkään ihan ihme satuloita. Noh, toimiva kuulemma löytyi jostain "achen" merkkisestä - tiedä häntä, mitä siitä sitten seuraa.
Oma kuski kävi vielä ratsastamassa Andyn - Andy huikkasi matkalla pesarille, että hauskaa kuulemma oli. Kait ne oli kenttää taasen "hinkanneet" - ei Andy poika saanut sellaista löffailua kuin itse tänään.