IRC-Galleria

nimittäin vasen laukka oli heti hyvä. Kuski kun on oppinut sen taian, miten siinä täytyy istua, jotta Ljudmilla toimii. Kiva!

Fortter "ai miten niin vähän ADHD"? Nyt sitten kokeilin ekan kerran rauhottaa s.e. pääsi alkuun laukkaamaan. Se autto: maltto paljon helpommin keskittyä ravityöskentelyyn sen jälkeen.

Mukavaa kenttäilyä kera Ljudmillan. Reipas hevonen, ilo ratsastaa ,-)

Fortter oli ADHD-Amigos partenin kanssa vain kävelemässä radalla. Niillä oli selkeesti kimppa-kivaa aina siinä yhdessä mutkassa... Fortter esitteli siinä gp-taitojaan harrastamalla laukkaa paikalla ,-)

Ljudmillalla Kilpeläntie kävellen, palauttelu eilisestä työnteosta. Pojalla oli taas niin paljon ihmeteltävää, että voe voe ,-) Hauska hevonen.

Fortter kentällä, kolmas päivä kenttäilyä peräkanaan. Ei ollut tarkoitus, mutta kaks edellistä päivää ollut niin ADHD, että oikeestaan oli vaan pakko katsoa, olisiko nyt jo virtaset sopivilla tasoilla. Olihan ne. Eipä siis tehty pitkään; vähän taivuttelua ravissa ja laukat, sit hobunen talliin. Fortterilla kun ratsastaa, on kaikki paikat yltä päältä kurassa, kiitos sen välillä ilmaantuvan kaivinkone-tyylisen etenemistyylin..

Rennon letkeää sellaista; eli mukavaa ja rentoa, kummallakin pollella. F:llä ei laukkoja otettu, kun oli niin ADHD jo ravissa; Lumpan keinuhevoslaukasta nautiskeltiin.

Lumppa taitaa tarvita uuden talli-talvitakin, kun se alusta asti käytössä ollut villa-fleece alkaa olemaan "nafti" edestä; tai jos se ei oo nafti edestä, sit pojalla on pylly paljaana..

Tää uusi Irc suorastaan houkutteleen kirjoittamaan - hyvä kun taas sisään loggausruudun löysi ,-(

Enivei, eilen oli kunnon raggarijengi liikkeellä: Lumppa, Andy ja Valle. Ne on kyllä sellainen seurakunta, että meinaa kikatus päästä, kun niillä on keskenään niin hauskaa ,-) Radalla mentiin, vesisateessa ja pimeässä, mutta hauskaa oli. Tänään vuorossa kenttäily molemilla hobusilla, jos vaan ei ole mikään monsuunikausi.

Kun siltarumpuja pellolla näki. Teki muuten ekaa kertaa piitkästä aikaa ukarit, mä tietty olin siinä tilanteessa pitkillä ohjilla ,-) Onneksi kuski on ollut Kyra-klinikoilla ja niillä opeilla tilanne selvitettiin mallikkaasti ja maltillisesti. Oli vaan hobusessa vähän virtaa, kiitos kolmen vapaapäivän. Mutta siis reipas kävelylenkki, muistutuksena paluusta töihin.

Innostuin vielä illan pimetessä myös F:n ratsastelemaan. Radalle olis tehnyt mieli, mutta niin kamikaze en ollut, että pimeellä sinne olisin lähtenyt. Kentällä haettiin parin lepopäivän jälkeen vain rentoutta, tahtia ja tempoa - kivasti se relasikin, ja tosi nopsaa (20 minsaa). Loppupuoliskolla tosin vähän "actionia" aiheutti a) jänis b) perässä tuleva Peki. Mutta senkin herra hepo selvitti mallikkaasti. Laukkoja ei otettu, sen verran kivaksi tuli ravissa, että yön pimeydessä ei enää alettu kaahottamaan. Tosin, Fortterin kaahotus on nykyään aika suhteellista laukassa; kantaa paloissa (=omien voimavarojen puitteissa) itsensä tosi tosi kivasti!

Eilen, joten hepat pysyivät tallissa. Ai että, musta on tullut laiska ,-)

On vaan hiano hevonen! Mentiin motarin alta oleva lenkki, koska Lumpan ex-tyttöystävä, Miina, liittyi seruaan. Matkalla tuli vastaan (yksin ollessamme) mönkijä ja rekka-auto (vain nuppi) ja ei poika korvaa loksauttanut. Vähän kauko-ohjattava auto sen sijaan aiheutti väreitä, joten siinä joutu poijjille sanomaan, että odottavat, että päästään ohi. Reipas hevonen, kaiken kaikkiaan!

Käyntireissulla tuli niin kylymä, että Fortterin liikuttelu jäi tänään sit väliin.

Upeaakin upeampi keli!

Fortterilla jatkettiin kenttätyöskentelyä; huomattavan paljon vähemmän ADHD kuin eilen, mutta vielä virtaa oli. Tuumasinkin Ninalle, että ei ainakaan kannata olla murheissaa, että väkkäriä kannattaisi lisäillä. mutta kivasti se meni, harjoteltiin lopuksi vasemman laukan nostoja - vahva Helppo A hevonen, koska se oikea nousee niin helposti vasemmassa kierroksessa. Mutta saatiinhan me niitä nostoja - jahka pohje oli läpi - ja lopuksi vielä saatiin kerrassaan erinomainen laukka-ravi siirtymä; tähän olikin hyvä lopettaa.

Ljudmilla oli Chessan kaverina taasen Kilpeläntiellä; kivan kirpakassa kelissä käveli tyytyväiset hevoset ja omistajat.

Oli herra Fortterilla. Nyt jouduttiin kyllä ihan oikeasti keskittymään siihen, että joka kolmas askel pyydetään jotain. Tuli siinä parit levadet ja muutamat muut hörhöilyt, mutta tasoittu se sitten ja lopuksi saatiin ihan kivaa ravia. Ja lopuksi vielä jopa laukattiin ja jopa suht rauhassa - not bad at all.

Ljudmillan tutustun popoihin päivät jatkuivat Kilpeläntien kävelylenkillä. Hemmetti, että oli jo kylmä! Mutta Ljudmilla oli tyytyväinen - katseli kaikkea kirpakassa syysilmassa korvat hörössä. On se vaan niin kultanen polle-poo.