IRC-Galleria

Toimia maastoveturina 3 v Nissen kaverina. Poika teki sen HIENOSTI! Menomatkalla joutui vähän pysäyttelemään, että Lumppa hiffasi odottaa vakaasti mutta varmsti perässä tulevaa Nisseä, mutta paluumatkalla se jo ihan omatoimisesti jäi varmistamaan, että Nisse ehtii mukaan. Kaikenkaikkiaan tunnin kävelylenkki tehtiin - ja taas ihan uutta maastoa! Lumi katseli oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle... uusia maisemia! Lopuksi käytiin pellolla kahlaamassa yksin - lunta oli enimillään 3/4 Lumpan etusäärestä. Pari kertaa pelto ympäri, jona aikana oli sumusireeni-efekti päällä. Tarttee alkaa peltotreeniä tekemään vähän systemaattisemmin ja enemmän - hevoseni kun on niin lihaksittomassa kunnossa ,-)

Ensimmäistä kertaa Herra Hepo ei antanut itseänsä tarhasta kiinni ,-) mitäpä siinä, kuin olla ja odottaa - kivahan se oli katsoa, kun toisella oli ihan ilmiselvästi hauskaa ,-) Eli alkaa kakara-energia pojalla tulemaan ihan ilmiselvästi esiin, not bad.

Rouvas-seurassa käytiin käpyttelemässä lähimaastoja tunnin verran - ja huomenna jatketaan. Sitten onkin varmasti kotinurkat sen verran tutut, että illasta myös pimeällä tohtii lähteä metsään tarpomaan.

paitsi että ei ollut enää sellainen sumutorvi ,-)
Kenttä on hyvä - vaikka auraamaton, pohja on Lumpalle paremmin sopiva, pito parempi jonka vuoksi oli heti alusta asti rennompi. Ja polki. Huh - mä kun olen joskus ajatellut hankkivan 170 senttisen liitokavion - tuo mun 160 cm ja rapiat tori tarjoo nyt sellaista kyytiä, että hyvä kun selässä pysytään ,-) Mutta siis. Tyytyväinen tuntiin minä, valkku ja Ljudmilla - jälkimäinen nimittän seisoskeli tyytyväisenä tunnin jälkeen tallissa "tuuletellen" you know what. Lumi liikkui pitkästä, pitkästä, aikaa tosi energisesti ja hyvin - pohja tekee tehtävänsä, samoin varmasti vähän sitä ylimääräistä energiaa, kiitos uuden paikan.

Eilen sitten saavuimme Narniaan. Lumppa oli aika hämillään aluksi - vasta sitten, kun sen roudasi tarhaan, taisi se hiffata, että nyt ei oo a) kisat b) klinikka. Mutta sinne se jäi - syömään ,-) Ja se on onnessaan, kun on peltopohja - nimitättäin se tonkii ja tonkii ja tonkii ja tonkii...

Iltapäivästä käytiin kävellen maisemia katselemassa. Välissä se vaan seiso eikä halunnut tulla, mutta pienen maanittelun jälkeen se tohti tulla uusia maisemia katsomaan. Näki selvästi, että vaati ensimmäisen kerran paikkojen näkemistä (isossa) pihassa - toisella kerralla käveli jo kuin omassa kotipihassa.

Tänään sitten Risto-suokin seurana maastoon. "Pikkumaasto" - jep jep. Ihanaa ja vaihtelevaa maastoa. Lumpalla alkaa kyllä kunto nousemaan, kun noi maastoilut saadaan nyt noin hyvin ohjelmaan.

Kentälle kevyttä köpöttelyä. Tai ei se keyvyttä ollut: vaan kevyttä ravia, jossa toimivaksi, pyöreäksi ja rennoksi. Laukassa samaa juttua - sen minkä pohjalta voi. Voi pöh tuota pohjaa. Välissä pettää alta, välissä ok. Täytyy päästä maneesille, että näkee, miten liikkuu kunnon alustalla.

Enivei, lopuksi kentältä ulos. Lumi "valitsi" radan - ja sitten mentiin. En muista milloin olen ollut niin kovassa Lumpan kyydissä, mutta heitin kyllä kaikki "herran haltuun" ja totesin, että nyt annetaan mennä, jos kerta Lumpalla noin kauheat paineet on päästettävänä. Kaksi kierrosta laukalla, joista noin puolet per kierros se veti kuin pikku sika. Sen jälkeen ravailua ja lopuksi pitkät käynnit.

Loppukäynissä Lumppa lähti metsälenkille: nousi pellonreunan ylös ja pysähtyi sinne - lähelle Allun hautaa. Taisi käydä jättämässä jäähyväiset niin rakkaalle ystävälleen.

Huomenaamuna sitten suunnataan kohti uusia tuulia. Taitaa peräkammarinpojan elämä mennä vähän sekaisin, kun alkaa tammoja tulla lähettyville ,-)

Kun pakkanen oli hellittänyt.
Ravissa tosi tosi kiva, laukka - vasen se - ei ollut ok, koska pohja sit kuiteskin luisti alta pois - mutta olosuhteiisin nähden ok.

Pakkasta -20C, joten eipä kauhean rankkaa liikuntaa ollut luvassa. Suunnattiin siis Jussilan kujalle - vikaa kertaa. Ljudmilla oli ihan hassu: hirnu, vinku ja keikisteli: ei nyt ihan noin yleensä käyttäydy ,-) Pakko oli antaa sen ravailla välissä, sen verran virtaa oli. Mutta rauhoittuihan se - paitsi se hirnunta. Viimeinen hirnahdus tuli syvältä ja kovaa, kun jätettiin metsä taakse. Jäi siis hyvästi metsänpeikoille ja haltijoille.

Ou jee - eilen etusiin, joten nyt sitten kelpaa baanatella. Nyt kun näin sanon, niin tietty tänään tallille mennessä totean sitten, että mun Estonia Ballerinasta on tullut Cinderella ,-) Ehkei nyt sentään.

Molemmat polle-poo-pompotukset kentällä. Fortter osasi kyllä yllättää - meillä on tosi piitkä aika siitä, kun viimeksi kentällä menty. Oli tosi kiva ja kenttätaukoon nähden toimi ihan älyttömän hyvin!

Lumpan kanssa oli taas "päivämme vinkuleluna" hetkiä. "Juoksi" alta pois, joten joutu olemaan tosi tarkkana. Vasen laukka ei pyörinyt ihan niin hyvin kuin yleensä, mutta alko se avon kautta sitten tuomaan sitä sisätakajalkaansa myös alle. Kivahan sillä on ratsastella ,-)

Kera Chazzen ja Poppen. Pojat olivat virkeitä heti alkutuimaan, mikä tietty oli kiva juttu, koska kauheena Michelin-ukkona on vähän haastavaa saada pientä vinkulelua pidettyä kunnolla aisoissa. Mutta hyvinhän ne rauhoittui. Upeat maisemat, narskuvaa lunta ja iloiset hevoset, mikäpä sen mukavampaa!

Lumppa parka - koska turpakarvoihin jäätyi kauheat jäähileet, se yritti nuolla niitä pois ,-) Voi poika parka, varmaan kiva tunne, kun karvojen päässä killuvat pallukat naputtavat turpaan ,-)