Sanoo kuski. Ihan uskomattoman upea tunti (taas vaihteeksi). Ravissa tosi hyvä; alla, kantoi itsensä rentona, mutta aktiivisena. Laukassa samaa rataa - tosi, tosi, ihan äly upea!!! Ja taas niitä ahaa-elämyksiä; kolmikaarinen laukkaura tuotti hankaluuksia vastalaukka-kaarteen kohdalla. Nyt sitten purettiin valkun kanssa se osiin ja todettiin, että se suoristaminen kaarien välissä on ongelmakohta. Nyt mä sitten ymmärrän, mitä se suoraan ratsastus siinä välissä oikein tarkottaa... Ja olin ihan älyttömän tyytyväinen, kun tajusin korjata s.e. ratsastin kentän toiselle puoliskolle s.e. sain ihan oikeasti sen suoristuksen läpi ja Ljudmillan alle ennen kuin lähdettiin uutta kaaretta tekemään.. Sittenhän se toimikin - jäi nimittäin aina odottamaan suoristuksen jälkeen, mihin suuntaan mennään. Pieniä sanoja näin, mutta ihan uskomattomia kokemuksia ja hetkiä hevosen selässä. Tässäpä siis taasen se syy, että tuota ratsastusta jaksaa vuodesta toiseen harrastaa; kun aina oppii uutta..
Tunnin jälkeen Ljudmilla meni öristen laitsalle - ja piehtaroi kuuunnolla...