Pakkasta -20C, joten eipä kauhean rankkaa liikuntaa ollut luvassa. Suunnattiin siis Jussilan kujalle - vikaa kertaa. Ljudmilla oli ihan hassu: hirnu, vinku ja keikisteli: ei nyt ihan noin yleensä käyttäydy ,-) Pakko oli antaa sen ravailla välissä, sen verran virtaa oli. Mutta rauhoittuihan se - paitsi se hirnunta. Viimeinen hirnahdus tuli syvältä ja kovaa, kun jätettiin metsä taakse. Jäi siis hyvästi metsänpeikoille ja haltijoille.