IRC-Galleria

Eilen oli kenttä tosi hyvässä kunnossa - mikä tiesi kunnon työpäivää herra hevolle. Harjoiteltiin mm. ravin kokoamista, joka meikäläisen "halvaantuneelle-lantiolle" on melko mahdoton tehtävä. Mutta onnistuihan se nyt jollain lailla, harjoitus tekee mestarin.

Tänään sitten puol seiskan aikaan starttasi kolme huimapäätä kohti maneesia, estetunnille. Matka sujui mallikaasti - en voi pahemmin kyllä moittia hevostani, joka pienestä jännittämisestä huolimatta käveli tyytyväisenä myös porukan kärjessä pimeällä.

Lumppari sai kehuja varmuudestaan hypyissä - oikea tätiratsastajan unelma! Nyt löytyi myös varastuntti, joka halusi sitä kokeilla, eli taidan lykätä K:n selkään ja pistetään kunnon estettä eteen ja pinoon..

Tallilla oltiin takaisin ysin pintaan. Kolme väsynyttä, mutta tyytyväistä hevosta! Lumppari haukotteli kita levällään käytävällä seisoskellessaan.. taisi se vähän miettiä, että kaikkeen täällä kans joutuu..

Huomenna varmaan vaan rentoilumaasto, työputken vastapainoksi.

Entinen villikko löytökissa on tainnut viimein ja vihdoin löytää sisäisen rauhansa..

todeta taas, että lantalaukkailu jatkui ,-) tosin nyt mentiin pääasiassa ravissa. Jos ei muuta, kasvaa kyllä hevosella body.

Aloitettiin kentällä - taipuu ihan hyvin kumpaankin suuntaan. Sitten kun elämä alkoi menemään "vinkumiseksi" ja "niskojen nakkeluksi" kun uljas ravuri ravaili ohi totesin, että pakko kait sen on päästä energiaa purkamaan. Eikä muuta kuin pöpelikköön. Suokki T lähti alkuun mukaan, mutta meno ilmeisesti meinasi äityä vähän liian hurjaksi, joten he poistuivat "rundilta".

Ihemetellä täytyy hevosen kuntoa. Eilen se oli ihan oikeasti tosi väsy sen lenkin jälkeen. Tänään oltiin ihan intoa piukassa ja eilisestä ei tietoakaan. Nyt sentään alkoi kuuntelemaan ihan oikeasti ja pystyttiin menemään jo kevyemmällä tuntumalla - vaikka pari kertaa täytyi tuo "into-pallo" ottaa ja pysäyttää raaemmin.

Noh, ainakin hevoseni on onnellinen. Juttelin tallin omistajan kanssa just siitä, kuinka tasapainoisen ja tyytyväisen oloinen Lumppari on. Aivan kuten omistajansakin, kun tuonne pääsi. Eli elämä hymyilee, sekä omistajalle että hevoselle ,-)

Tämän päivän joogasta ehdin juuri ja juuri tallille valoisan aikaan.. Hevonen nopeasti kuntoon ja metsälaistalle ihmettelemään baanaa valoisana aikana. Lars Levi jo viskeli päätään radalla kun tajusi, että matka vie metsään...

Yksin oltiin alkuun ja poni oli aika "päheenä". Laukat menivät ihan sivuttaislaukkailuksi ja voi hemmetti mitä pukkeja! Se on kyllä uskomattoman "kompakti" rakenteelta ja sen myötä varsinainen kumipallo, kun niitä levade-hyppyjään tekee... Mentiin varamaan parikymmentä minsaa yksin, sitten tuli ex-tarhakamu V ja vedetiin sen kanssa pari kertaa vielä rata ympäri. Lopussa laukatessa Lumenius oli jo selvästi väsynyt - pää alhaalla - mutta eihän se väsyminen silti estä niitä pukkeja tekemästä...

Hieroja H vei ilmesesti Lumen refleksit mukana. Refleksiharjoituksista ei tule mitään, kun en niitä pisteitä enää löydä. Lumppari seisoo käytävällä ja on sen näköinen, että hemmettiäkö siellä mun kylkiä ja pyllyä puristelet... Mutta porkkanajumppa on MUST! Meillä on melkoisen hauskaa, kun sitä harrastetaan..

Meillä on hauska talli! Jääkelille oli keksitty ajaa lanta-ura laitsalle, joka jokatapauksessa käännetään ensi kesäksi. Sinne me sitten menimme - keskelle mettikköä kera tarhakaveri A:n. Ja oli hauskaa! Vaikka oli pimeää, hevoset olivat ok ja intoa sopivasti täynnä - Lumediuksen laukka on kyllä mielettömän hyvä - se meni niin kevyttä, koottua laukkaa, että jos joskus sen kentällä samanlaiseksi saisi, niin wow.

Mutta on mulla myös uskomattoman upea hevonen! Koko ajan se oli täysin luotettavan ja tasaisen oloinen, vaikka tallikoira P välillä puskikosta poukkoili, ei ollut täyttä valoa ja myöskään ikinä sillä ei tuolla ole ratsastettu.

H kävi tänään. Polle parka meni ihan lukkoon, kun siirrettiin käytävältä karsinaan hierottavaksi - viimeisin karsinahoitokokemus kun sillä on eläinlääkärin rauhoittava piikki ja raspaus... Kyllä se epäilevä tuomas sitten laantui ja alkoi nauttimaan olotilastaan.

Tilanne oli ok - oikealta selkä vähän jumissa, mutta ei paha - menee "normaaliin" piikkiin. Eli kaikki edellinen oli "lauennut", good! Takapää oli kuulemma TOSI relax... Porkkanajumppaa täytynee alkaa harrasatamaan.

Kera A:n ja V:n kanssa maneesia ihmettelemässä - Lumen tapauksessa sananmukaisesti ihmettelemässä. Ihmettely oli tässä tilanteessa "aitoa" - poniparka. Mutta tottuhan se siihen ja meni lopuksi ihan mallikkaasti. Matkat menivät hyvin ja tuulesta huolimatta meidän kunnon keltainen ridausloimi pysyi menossa mukana.

Vaikka hyppytunti muuttui käyntitunniksi, kiitos yönaikana jäähän paukahtaneen kentän. Odotin koko aamun, että "kyllä se aurinko sulattaa", mutta pah. Mutta oli siitä huolimatta hyvä tunti! Ja hevonen oli taasen tyytyväisen oloinen - eli nautti myös itse ryhmätunnista. Huomenna maastoilumatka maneesiin - päästään kunnon pohjalle hiomaan hommia... Ensi viikko meneekin rauhassa - on paitsi luvattu pakkasta, tulee töihin Unkarin kollega vieraaksi ja lisäksi keskiviikkona tulee Lumen suosikki-hyper-mega-mukava ihminen eli hieroja-H.

Alkuverkan ajan kiva keli, sitten alkoi välissä satamaan kunnolla&tuulemaan - ja mä vain tuumasin, että kivaa ,-) Jostain kumman syystä - kaikessa karmeudessaan - luonto on upea. Ehkä tähän pystyy vain masokisti, joka on treenannut yhden talven kaikissa keleissä maratoniin - ei mikään hetkauta.

Lumppari on upea. Se säikkyi pari kertaa ihan kunnolla - toinen kerta johti melkein pilotin tippumiseen. Siitä huolimatta se ei sikaile - säikähtää "aidosti" eikä vedä yhtään ylimääräistä "tiputetaan kuski" liikettä. Ja kuski oli tosi tyytyväinen itseensä - siinä, missä joskus olisi noihin vastauksena ollut ärinää, murinaa ja ärräpäitä, oli vain ymmärrystä ja positiivista kannustamista, että kaikesta huolimatta hommat voidaan hoitaa fiksusti - ei se maailma syö, vaikka niin pienestä hevosesta välissä tuntuu. Ja rauhoittuihan se tilanne niin, että saatiin parit hyvät "mutkat" ja sitten hyvillä mielin radalle loppukävelyyn - joka kyllä typistyi kiitos luontoäidin.

Tänään oli kyllä filosofiset ajatukset mielessä, kun sitä rataa tarpoi luonnon ympäröimänä. Voi vain pienenä ihmisenä todeta olevansa niin kiitollinen siitä, että on elämäänsä saanut nämä eläinystävät. Hienoja sieluja, voisin tuumata.

Huomenna hyppytunti, jos kenttä ei paukahda jäähän. Sitten ehkä tämä yltiöpositiivisuus loppuu
,-)