Lähdin tänään töistä ajoissa, ja olimmekin jo kahden aikoihin kera uljaan ratsuni kanssa suuntaamassa turpaa&nokkaa kohti Jussilankujaa. Lumedius oli *tietenkin* järkyttynyt pellon jäätyneistä vesilätäköistä, mutta niistä onneksi selvittiin. Ensimmäiset 15 minuuttia se meni asenteella *onks ihan pakko, kun kaverit jäivät tuonne toisalle..* mutta sitten se(kin) pääsi jutun juoneen kiinni, jonka seurauksena se olisi ihan omatoimisesti halunnut kouluta jokaisen sivutien.
Talliin palasi tyytväinen omistaja ja vielä tyytyväisempi hevonen.
Uskomattoman upea luonto! Pieni kuura maassa, ojat jäähileessä, metsässä oli hiljaista. Kuinkahan sitä muka viime vuonna tähän aikaan pärjäsi ilman maastoja? Silloin ei ehkä tiennyt hyvästä vielä mitään ,-) Toto&Veka olisi ollut maan mainioa maastoilupari, olisi ollut niin lupsakkaa saada jätkät kimppaan ja metsäteitä kouluamaan.
Lumi on oppinut uuden - ja ah niin ihanan - tempun. Se pissii käytävälle. Raivostuttavaa.
Mutta porkkanajumppa sujuu! Ei tarvitse mennä kuin takajalan kohdalle seisomaan, niin poika on jo turpa taakse hamuamassa porkkanaa.. kätevää!